Uusi eläkeläisen identiteetti

Olen ollut pitkään hiljakseen blogissani. Olin viime joulukuusta saakka käynyt 3 päivänä viikossa läpi työkykyarviota, mitä tehtiin minulle Lohjalla sairaalaolosuhteissa erilaisina testeinä ja arvioina. Työkykyarviossani otettiin huomioon kaikki uudet ja vanhat sairaudet, joiden arveltiin alentaneen kykyäni selvitä ammattini haasteista. Syitä työkykyni alentumaan olivat mm heikko alaselkä, ikäni ja epävakaa mielenterveyteni. Minulla oli vuosikymmeninä muodostunut tavakseni tehdä työtäni huolella ja harkiten, jolloin en kykyjeni puolesta enää pärjännytkään



tehtävissä, missä edellytettiin nopeaa työskentelyä. Mielenterveydestäni tuli esille, etten kestä stressiä tai jatkuvaa negatiivistä arvostelua, mitä kohtuuttomasti olinkin saanut osakseni viimeisinä vuosina uudelta työorganisaatioltani. Pitkäaikaisin ammattini oli eläkeesittelijän työ suuren eläkeyhtiön lakiosastolla. Tehtäviini lukeutui ratkaista eläkkeensaajien valituksia koskevia kysymyksiä. Vuoden 2004 jälkeen jouduin siirtymään vastentahtoisesti toiselle osastolle, missä työmenetelmät poikkesivat aiemmista. Entisellä lakiosastolla oli 7 henkeä, ja uudella lähemmäs 70. Kun menetin työhuoneeni, meni keskittymiskykyni täysin metsään jatkuvan hälinän ja puhelinten soimisen vuoksi, millaiseen en ollut tottunut. Vaikkei kyselijät edes olleet omia asiakkaita, osaston kaikkiin puheluihin tuli vastata. Olin levoton ja täysin hukassa uudella osastollani, eikä työtapoihin vaikuttamisen mahdollisuuksia ollut nimeksikään. Työskennellessäni lakiosastolla olin tottunut jakamaan työohjeita, enkä niitä saamaan huolehtiaksemme paremmin asiakkaistamme. Myös työmenetelmien joustavuudella oli osansa omissa työrutiineissani, koska eläkeasiakkaat odottivat hartaasti rahojaan maksuun. Epäselvät palkkatiedot kysyin heidän työnantajaltaan puhelimitse, jolloin sain tiedot heti. Uudella osastolla oli jäykkä työohje lähettää kyselykirje kaikista tiedusteltavista yksityiskohdista. Aikaa vastausten saamiseen menikin 2-3 viikkoa, ja voi kuvitella voi miten monta turhaa kiirehtimispyyntöä ehtikään tulla rahojaan odottavilta eläkkeenhakijoilta tässä välissä. Ennen pitkää stressi näkyi täydellisenä lamaantumisena työssäni, ja edessäni oli pitkä sairasloma, työpaikkani menetys ja nyt lopuksi pysyvä eläkkeelle jääminen. Lääkärini arvion mukaan minulla



ei katsottu olevan edellytyksiä selvitä vastaavasta kuluttavasta ammatista, miksi työni vääjäämättä muuttui. Mielenkiintoista on se, etteivät valittavat ja tyytymättömät eläkeasiakkaat olleet syy mielenterveyteni järkkymiseen, vaan syyt löytyi yksin työnantajan kohtuuttomista vaatimuksista, mihin tuloksiin ammatissani ja työssäni olisi pitänyt yltää. Oman arvioni mukaan selviäisin ammatistani joten kuten kunhan työn puitteet olisivat taitoihini nähden kohtuulliset. Ja jos pomoja olisi, hidän olisi syytä olla työasioiden hoidosta ja järjestelyistäkin samaa mieltä, mitä minäkin.

No, nyt työelämä on kohdaltani taaksejäänyttä elämää, ja edessäni on eläkeläisen arki 53-vuotiaana. Käyn edelleen 3 päivänä viikossa hoidossa mielenterveydellisistä syistä Lohjalla. Huojentavaa on, että kykenen turvaamaan perheemme toimeentuloa tästäkin eteenpäin. Ihaninta on, että voin matkustaa Turkkiin useammankin kerran vuodessa. Hyvää kevättä kaikille,