keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Evääksi omenoita

Blogini on muuttumassa vähin äänin laihdutusblogiksi, kun täällä mielelläni kirjoitan lukemistani eri ruoka-aineista ja niiden kalorimääristä. Ihme kyllä vaikka laihduttavat ruoat ei aina maistu mielestäni hyvältä, on minulla poikkeuksiakin olemassa. Pidän kananmunista, greipistä, kurkusta, ananaksesta, tomaatista, kukkakaalista, mansikoista ym marjoista ja monista hedelmistäkin. Lisäksi pidän



kaurapuurosta, leseistä, auringonkukan siemenistä, hapankorpusta ja näkkileivästä. Hapankorppujeni päälle pitäisi vain keksiä muuta kun rasvaa tai kermaista Oltermannijuustoa, mistä erityisesti pidän. Tämä herkkujeni lista on hyvä pitää mielessä, koska näitten ruokien syöminen ei tiettävästi lihota. Näitä voi lisäksi syödä paljon, koska mm hedelmissä on suurin osa nestettä.

Ylitse muiden herkkujen on kuitenkin omenat, mistä pidän erityisen paljon. Voin syödä kerralla kaksikin isoa omenaa, niin että leukapielet kipeytyy suurista haukkauksista. Yksi laihduttamisen vinkkini liittyykin omenoihin. Entisessä työpaikassani sain lounasseteleitä, mitkä kävi ravintoloihin. Yleensä lähi ravintoloissa meni aina syömiseen tunti aikaa, mikä kiusallisesti pidensi itse työpäiväänikin. Ostin isoja omenoita evääkseni. Ruokatunnilla töissä söin ensin evääni ja omenan. Olin omenasta niin täysi, etten jaksanut lähteä lähiravintolaan tuhlaamaan ruokalippujani. En kyllä silloin ollut laihduttaja, vaan asuntosäästäjä. No, tällä tavoin 5 päivän ruokalippuni säästyivät. Lippuja kertyi, ja viikonloppuisin kaverini kanssa saimme sitten ruokailla kaupungilla ravintoloissa. Rahaa säästyi, kun ruokamenoja oli vähemmän.

Nyt muistin ihanat raikkaat omenat, ja olenkin niitä kotiin ostellut eri laatuisia, kilohinnoista välittämättä. Kun tekee mieli jotain välipalaa, syön ison omenan.

Omenoista luin seuraavaa ;

Vanha sanonta “omena päivässä pitää tohtorin loitolla” pitää viisautta sisällään. Omena on oiva välipala laihdutusmielessä ja muutenkin hyvä lisä ruokavalioon. Syksyn ja omenakauden ollessa käsillä, kannattaa dieettiin sisällyttää omenoita! Tutkitaanpa hieman todistettuja faktoja näistä herkuista:

Luiden Suoja
Ranskalaiset tutkijat löysivät että flavonoidi nimeltään phloridzin, jota löytyy vain omenoista, saattaa vaikuttaa luiden koostumukseen positiivisesti.

Apua Astmaan
Toinen tutkimus osoittaa että astmaa sairastavat lapset, jotka joivat lasillisen omenamehua päivässä, oireilivat vähemmän kuin lapset jotka eivät juoneet omenamehua ollenkaan. Myöskin paljon omenoita syövien äitien lapsilla havaittiin vähemmän astmaa kuin heidän lapsilla jotka eivät syöneet omenoita.



Turkkilainen omenatee on ihanaa, ja kiva on rentoutua pasaarissa ostoksilla, kun myyjä kantaa eteesi höyryävää ja makeaa teetä. Sokerin voi kotona korvata makeutusaineella. Omenatee maistuu kylmänäkin jäiden kanssa.

Alzheimerin Taudin Ehkäisy
Hiirillä suoritettu tutkimus Cornellin yliopistossa osoittti että eräs flavonoidi jota löytyy omenoista, voi suojella aivosojuja vahingoilta, jotka johtavat Alzheimerin tautiin.

Kolesterolin Alentaminen
Omenoiden pektiinit alentavat “pahaa” kolesterolia. Ihmiset, jotka syövät kaksi omenaa päivässä, saattavat madaltaa kolesterolitasojansa jopa 16 prosenttia.

Mainio Kuidun Lähde Näläntunteen Poissapitämiseksi
Omenassa on suuri määrä ravintokuituja, vitamiineja ja ravintoaineita. Omenan maun tiedetään myös vaikuttavan neurologiseen reaktioon joka kertoo kehollemme LOPETTAA syöminen. Laihdutus ja omenat kulkevat hyvin yhdessä.

Keukosyövän Ehkäisy
10 000 ihmisen tutkimus osoitti, että niillä jotka söivät eniten omenoita, oli 50 % alhaisempi riski sairastua keuhkösyöpään. Tutkijat uskovat että tämä johtuu erinäisten omenoissa olevien flavonoidien vaikutuksesta

Rintasyövän EhkäisyCornellin yliopiston tutkimus osoitti että rotat, jotka söivät omenan päivässä sairastuivat 17% harvemmin rintasyöpään. Kolme omenaa päivässä vaikutti 39% verran ja kuusi omenaa päivässä jopa 44%.

Diabeteksen Hoito
Omenan pektiinit vaikuttavat kehon insuliinitarpeeseen ja voivat auttaa diabeteksen hoidossa

PainonhallintaBrasilialainen tutkimus löysi että naiset, jotka söivät kolme omenaa päivässä, pudottivat enemmän painoa kuin naiset jotka eivät syöneet hedelmiä ollenkaan. Täten omena toimii myös laihdutuksessa eduksesi.

Omenissa on jotain huonoakin, nimittäin säilöntäainetta. Muistan kun ystäväpariskunta asusteli talonmiehinä vihannestukun yläkerrassa. Jostain kuman syystä heiltä kuolivat kaikki viherkasvit. Isäntä totesi, etteivät huonekasvit pitäneet omenien säilöntäaineista, ja siksi kuolivat pois.

Outoon kysymykseen outo vastaus

Hei,

Kävin eilen Anttilassa ostamassa 20 kg säkillisen Sertiä koiralleni. Kassajonossa nainen takanani kysyi omistanko koiran. Mitä hemmettiä ihminen oikein kuvitteli, elefanttiko minulla olisi kotona? Päätin piristää tylsää elämääni. Kerroin naiselle, että ei, minulla ei ole koiraa vaan olen päättänyt aloittaa uudelleen Serti-dieetin. Lisäsin että se ei ehkä ole hyvä idea koska edellisellä kerralla päädyin sairaalaan, mutta toisaalta olin laihtunut 25 kiloa siihen mennessä kun heräsin teho-osastolta



tippa molemmissa käsissä ja letku jokaisessa reiässä, mitä kropasta löytyy. Kerroin naiselle että dieetti toimii niin että tungetaan taskut täyteen Sertiä, ja aina kun nälän tunne yllättää heitetään pari kikanaa suuhun. Serti on täydellisen tasapainoista ravintoa, joten ruokavalio toimii oikein hyvin. (Tässä vaiheessa koko kassajono kuunteli korvat hörössä.) Nainen kysyi aivan kauhistuneena olinko joutunut teho-osastolle koska olin saanut myrkytyksen koiranruuasta. Vastasin etten suinkaan; olin astunut varomattomasti ajoradalle nuuhkiakseni söpön kultaisen noutajan persuksia ja auto ajoi meidän molempien yli. Edessäni jonottanut punakka kaveri nauroi niin kovaa että olin aivan varma että hän saa sydärin. Myymälän johtaja kutsuttiin paikalle ja sain porttikiellon Anttilaan.

Tämän keskustelun dialogin lähetti minulle naisystäväni Tiina. Koska Tiinalla on hersyvä huumorintaju ja pieni koirakin, voisin kuvitella hänet laihdutusvinkin



keksijäksi. Vaikka keskustelu ja 25 kg laihtuminen onkin silkkaa mielikuvitusta, olisiko ideasta vinkkiä laihduttajalle ? Koiran ruokahan on terveellistä ja ravitsevaa. Jos kiiltää turkki, eikö kuivia nappuloita syömällä kiiltäisi hiuksetkin. Ja ennenkaikkea koiran nappuloita syömällä pysysi hammaskivikin poissa. Tässä olisi ihmisravinnon tuotekehitykselle haastetta, keksiä pikku purtavaa syötäväksi meille laihduttajille !

torstai 21. tammikuuta 2010

Lievästi ylipainoinen


Alkuasetelmissa

Painoindeksin perusteella olen lievästi ylipainoinen. Totuus on kuitenkin sitä, miltä näytän, eli kehossani on aivan liikaa rasvaaa joka puolella. Lihavuushaitan olen huomannut siitä, ettei entiset vaatteeni mahdu päälle. Ne vaatteet, mitkä vielä mahtuvat ovat ikävän kireitä. Olen päässyt repsahtamaan tähän kuntoon, koska en ole jaksanut välittää kunnostani tai ulkomuodostanikaan. Kyse on masennuksesta, jolloin unohtaa itsensä ja hyvinvointinsa. Masentuneena en ole jaksanut välittää muista vaikeista asioista, kuten painonhallinnasta. Vaassakaan en ole käynyt 2 vuoteen, kun olen pelännyt painoani. Blogeissa olen muutamalle itseni painoiselle kertonut tavoitteestani laihtua, ja toivon voivani seurata heitä painoni alentamisessa. Ainakin monia hyviä vinkkejä olen löytänyt. Ruokaohjeista on pulaa, mutta yritän aktiivisesti seurata, mitä muut laihduttajat kokkaavat. Kaupasta aion ostaa kiloittain mandariinejä ja omenoita. Ruoka-annokseni pyrin puolittamaan pienemmiksi, mitä normaalisti. Olen vähän huonosti valmistautunut diettiini, enkä aikonut aloittaa vielä vuoden vaiheessa. Aloitan kuitenkin, koska muista laihtujista saan tähän vuodenaikaan kannustetta ja esimerkkiä.



Tavoitteeni ilmaisen näinkin: aion totuttautua terveellisempiin ruokailutottumuksiin ja säännölliseen liikuntaan. Eli laihtumiseni pitäisi olla vain toivottu seuraus terveellisemmästä ruokavaliosta. Nälissäni en aio olla ja siitä saa pitää huolen näkkileipä ja kunnon annokset vihannespitoisia keittoja. Laitan sitten tänne blogiini ohjeista keitoista, mitä kokkailen.

Tulen mieluusti kurkkimaan muitten laihduttajien blogeihin, josko heiltä löytyisi vähäkalorisia ruokaohjeita. Sain joululahjaksi 10 kerran uinti+kuntosaliliput Siuntion kylpylään. Ensi viikolla aloitan siellä käynnit. En ole koskaan treenannut kuntosalilla, joten se hieman jännittää.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kirje karhulta

Tuli yhtäkkiä ripuli kirjoittaa, kun tuntuu siltä, että mielessäni on taas yksi iso harmi liikaa. Syy harmiini on melko älytön, pelkään, etten tuoreen vesilaskuepisodin takia kykene rauhoittumaan viikonlopuksi lainkaan. Missä on perhevapaa ja rauha, vai lähdenkö lomalle Turkkiin rauhoittumaan, minne mieli tekisi ilman härdelliäkin. Olen mielestäni täysin syytön sattumukseen, mistä mieheni taas minua tukistaa. En jaksa olla ihmisiksi ja niellä karhukirjettä, mikä odotti minua tänään postilaatikossamme, että sen avaisin.



Saamassamme ulosottokirjeessä kyse ei ollut onnettomuudesta ja mittakaavassa harmin kuuluisi olla yhtä pienen, mitä lapselta olisi seteli lentänyt tuulen mukana tiehensä. Juuri niin menetettynä setelinä 200 euroa! vähän rahana, mutta paljon harmina, mikä minua riivannee koko viikonlopun. Olisipa olemassa unohduksen pillereitä, nyt sellaisen ottaisin karhulta saamamme terveisten vuoksi.

Tulin päiväsairaalasta kotiin iloisella mielellä. Postilaatikostamme hain postin. Yksi kirjeistä oli perintäkirje, eli karhu. Luin kirjeen huolimattomasti, se oli lähetetty meille käräjäoikeudesta, minne vesilaskumme oli lähetetty, koska emme olleet laskua maksaneet ajoissa. Meiltä perittävää oli kertynyt 420 euroa. En hermostunut summaa vielä, sellaistahan sattuu, että joku haluaa rahansa.

Suurempi hiusten repiminen alkoi, kun mieheni tuli kotiin. Hän oli jo muutama päivä sitten maksanut vesilaskun pois, mutta karhu oli siitä huolimatta ehtinyt mennä ulosottoon saakka perittäväksi. Mieheni mukaan alkuperäinen vesilasku oli 188 euroa, mutta perintätoimisto oli lisännyt käräjäoikeuden käsittelykuluja summaan yli 200 euroa! prrr:kle

Jukka oli löytänyt kotona laskujemme pinosta nämä kaksi karhua lisäveloituksineen, mutta missä olivatkaan alkuperäiset vesilaskut, joita emme olleet huomanneet maksaa ajoissa ?. Joulukuussa olimme saaneet vain joulukortteja ja tunnollisesti minä olin erikseen niputtanut laskut mieheni hyllyyn odottamaan, kunnes hän ne maksaisi pois, käsin tietokoneellaan.



Ihanien joulukorttien lisäksi ainakaan minä en ollut törmännyt maksamattomiin vesilaskuihin, enkä tietenkään tunnusta niitä piilottaneeni mihinkään. Mieheni epäilee minua laskujen unohtamisesta jonnekin, kun olen muutenkin hajamielinen, milloin missäkin asiassa. Ei Jukka huutanut minulle, hän vain antoi minun hiljakseen käsittää, että seuraavilla kerroilla olisin tarkempi laskujen kanssa, minne ne laitan. Eli, siis syy oli sittenkin minun. Tässä nyt puolustaudun ja kerron, että joulukuussa olin tarjoutunut siivoamaan mieheni pöydän (eli tuolloin olisin varmaan löytänyt maksamattomat laskut jostain paperikasasta) mutta mieheni halusi itse siivota ehdottomasti, etten minä vain sotke hänen järjestystään. Omasta mielestäni olisin sotkeminen sijasta säästänyt meille 200 euroa turhanpäiväisiä perintäkuluja, löytämällä laskut jostain omituisesta paikasta.


Perheessämme vuodenvaihteessa ei ollut kyse rahan puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta ja joulukuun kiireistä. Marras-joulukuussa oli työläs vanhempainyhdistyksen jupakka, mieheni bändin touhut, sukulaisille laulajaisten järjestelyt ja Lions markkinat, minne mies osallistui vapaaehtoisena. Näistä ylimääräisistä riennoista saamme maksaa nyt, kun kotiasiat, eli laskut jäi tuolloin joulukuussa vähemmälle huomiolle. Yleensä meille tulee vähän laskuja maksettavaksi, kun sopimusten mukaan ne peritään suoraan pois tililtä.



Nämä pikku-karhujen kuvat vähän lämmittää mieltäni, josko harmi unohtuisi



Nyt kiehun viikonlopun yli, kun kuvittelen voivani todistaa, ettemme ole alkuperäisiä vesilaskuja koskaan saaneetkaan. Laskut varmaan löytyy jostain ensi kesänä ! Tavaroitten häviämisestä meillä onkin paljon kokemusta. Jouluna 2008 saimme lahjaksi kalliin digitaalisen kinkunpaistomittarin, jolle nyt jouluna olisi ollut ensi kerran käyttöä. Mittaria etsimme monta päivää, ja kas kummaa sekin ikävästi löytyi vasta nyt tammikuussa.



Katoamisen sijasta kodistamme myös löytyy tavaroita, kuten silmälasit, joita kukaan ei tunnusta edes kadottaneensa. Lasten takkeja, käsineitä, pipoja ja pyyhe löytyy myös. Kodissamme piilee oikea musta-aukko, kun muistelee, mitä kaikkea tänne onkaan vuosien varrella kadonnut. Seuraavassa jutussa kerron Juhon kadonneesta lapasesta, mikä on vähän kevyempi ja lyhyempi tarina. Onko muilla kotonaan vastaavaa mustaa-aukkoa, minne laskut ja muut erittäin tarpeelliset tavarat häviää. Entä löytyykö ylimääräistä, mitä ette ole edes kadottaneet, kuten meillä tapahtuu ?

maanantai 11. tammikuuta 2010

Seksileluja ruokakaupasta

Ajatelkaas, että seksileluja saa kohta ostettua, mistä tahansa ruokamarketista. Tämän lajin tuotekehityksen huiput vispilät, dildot, puhallettavat Barbarat ja ruoskat voi nyt kerätä ostoskärryynsä lähimmästä marketista samalla kun tekee muutkin ruokaostokset. Mitä luulette, kiinnostaako tuotteet uusia kuluttajia ja


Löytyiskö näitä Pirkka sarjan tuotteina ?

kasvaako välineitten kauppa ulottumaan sellaisillekin kuluttajille, jotka ovat tähän saakka selvinneet niitä ilman ? Alkuun ilmenee varmaankin pientä uteliaisuutta uutta tuotetarjontaa kohtaan. Itse asiassa vaikka utelias ei olisikaan, ei seksilelumainoksia kykene sivuuttamaan muitten tarjousten joukosta. Kuten tiedämme S-markettien ja K-ryhmän tarjoukset esitellään näkyvästi paikallislehdissä kokoaukeaman suuruisina mainoksina. Muitten tarjousten lomassa, missä mainostetaan vaikkapa urheiluvälineitä ja suksivoiteita, olisi nyt tarjolla muunkinlaisia välineitä ja voiteita. Tuotetarjonta kiinnostaisi myös nuorisoa ja lapsia. Arvatenkin värikkäät tuotteet ihmetyttäisivät, mihin niitä käytetään, kun tietoa niistä ei ennestään olisi. Voin kuvitella lasten kysymysten ripulia uusien hyllyjen kohdalla, kun perhepäivähoitajat hoitolapsineen tekee päivän ostoksia kaupassa. Toivonkin siksi, etteivät kauppiaat ripustaisi uusia tarvikkeita kassojen kupeeseen, kuten he toimivat ennestään esim varmuusvälineitten esillepanossa.


Vesillä Barbaran kanssa

Ajatelkaahan, jos oikeasti uutuustuotteen sitten aikoisi ostaakin, niin viimeistään kassalla olisi esitettävä kuluttajansuojaa koskevat tärkeät kysymykset: onko seksilelulla vaihto- tai palautusoikeutta? kuinka pitkä takuu on mekaniikalla ja kuuluuko patterit samaan kauppaan ? Kun kassalla on jonoa perässä vähintään 10 henkeä ja naapuri, niin kumman posket hehkuisi enemmän noloudesta punaisina, ostajan vaiko kassaneidin ?

Kun nyt seksilelut laitetaan esille kauppaan, niin mihin tuoteryhmään ne kuuluisi a.) urheilutarvikkeisiin b.) kauneus- ja meikkipuolelle c.) talous- ja kodinkoneosastolle d.) eläintarvikkeiden jatkoksi e.) viihde- ja elektroniikkapuolelle. Kuvitelkaas vielä näiden lelujen tuotevastaavan myyjän uutta aluevaltausta. Myyjän kun tarvitsee tietää tuotteista kaikki tarpeelliset yksityiskohdat, kuten energian kulutus ja käytön eri sovellutukset. Tässä riittääkin haastetta myyjille tuotteiden markkinointiin.

Luin lehdestä, ettei psykiatrian terapeutit pidä seksituotteiden kauppaa ruokakaupoissa sopimattomana esim nuorisolle. He katsovat, että tarkoituksella salatut aikuisten välineet aiheuttavat nuorille enemmän ahdistusta, mitä kotikaupassa sattumoisin nähdyt tuotteet.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Siuntion kirkko, astu sisään kanssamme

Kirjoitan kahta blogia, enkä aina kirjoita pitkiä juttuja. Nyt kuvat kauniista talvisesta Siuntion kirkosta saavat puhua puolestaan. Valkea paksu lumi peittää kirkkomaata, ja tunnelma on valkea, kuulas ja rauhallinen niin kirkon sisällä kuin ulkonakin. Juho on ilmoitettu rippikouluun, ja hänen tulee kerätä vihkoonsa 8 kirkkokäyntiä, tai muuta kirkollista tilaisuutta. Sunnuntaina 3.1.2010 aamulla oli pakkasta -26C astetta, eli paljon. Autossa oli kylmää 6 km:n ajomatka, mutta



tiesimme, että kirkossa olisi sisällä tasaisen lämmintä uuden penkkien alle asennetun lämmitysjärjestelmän ansiosta. Meitä asiakkaita jumalanpalvelukseen osallistui runsaat 6 henkilöä. Penkkiriveissä oli hyvin tilaa edessä ja takana. Kuulosti aivan siltä, että pappi olisi puhunut henkilökohtaisesti vain meille. Saarnan aiheena oli Jumalan huone. Suuri kaunis ja juhlallinen onkin meidän Siuntion keskiaikainen kivikirkkomme. Ajatelin sitä, miten monia sukupolvia ennen meitä onkaan istunut näillä penkeillä, kuuntelemassa saarnaa kuten mekin sunnuntaiaamuna, ulkona pakkasen paukkuessa. Nuoret kuten Juho, on hekin odottaneet ripille pääsyään. Heitä toisia nuoria nyt peittää maa ja lumi sankarihaudoissa kirkkomaalla. Elämä ja kuolema on meitä Siuntiolaisia kautta aikojen koskettanut kirkkomme holvikaarien alla.







Kirkkomme kuvaus, lainattu Siuntion matkailusivuilta;

Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on valmistunut vuonna 1480. Tähtiholvinsa ja kattomaalauksensa kirkko on saanut aivan 1500-luvun alussa. Pohjoissaksalaiset tai baltialaiset kirkkomaalarit ovat maalanneet raamatun tapahtumia sekä katolisen kirkon legendoja holveihin ja seiniin. Tuli on tuhonnut kirkkoa neljästi, mutta kattomaalaukset ovat säilyneet. Puhdasoppisuuden aikana 1700-luvulla ne kuitenkin peitettiin kalkkilaastilla. Kirkkoa restauroitiin vuoden ajan juuri ennen talvisotaa. Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta kalkkilaasteja poistettiin maalausten päältä. Kirkko on omistettu Pyhälle Pietarille, jonka voi nähdä taivaan valtakunnan avaimineen kirkon veistoksissa. Avainsymboli on otettu sittemmin Siuntion kunnan vaakunaan.

Maalaukset kirkkomme katossa saa mielikuvituksen liikkeelle, mitä raamatun tapahtumia ne esittävät ? Joitan omia versioiota olen keksinyt. Keksitkö sinä, mitä kuvissa on meneillään ? Arvailuja varten olen numeroinut kuvat 1-6.
1.


Jokin kotieläin ?

2.


3.

Puudelin ja mäyräkoiran sekoitus ?
4.


5.


6.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uuden vuoden lupauksia vuodelle 2010 !

Uutena vuotena tehdään kaikenkirjavia lupauksia. On selvää, että lupaukset koskee vain ja ainoastaan itseämme. Elämme kuitenkin yhteisössä ja sosiaalisuus on ihmiskunnalle, kuten meille itse kullekin luontaista. Meidän on kaikkien syytä pitää huolta toisistamme, myös niistä jotka eivät kuulu lähipiiriimme. Toiset saavat huomiota osakseen mittavia määriä läheisiltään ja omilta yhteisöiltään. Joskus taas



näy niin, ettei meitä näkymättömiä muista tai huomaa kukaan. Tullakseni aikanaan itse tänne blogiin, oli minun myönnettävä olevani yksinäinen. Tätä edelsi aika jolloin päivien tai viikkojenkaan aikana en tavannut yhtäkään keskutelukumppania kodin ulkopuolelta. Olette varmaan muutkin keski-iän ylittäneet huomanneet, miten ystäviä ei enää löydä samoin, miten helppoa se olikaan nuorena. Meillä kaikkilla on kuitenkin paljon annettavaa ja jaettavaa toisillemme; ajatuksia, ideoita, myötätuntoa, harrastuksia ja aivan tavallista arkipäivää.



Paljon ei tarvitse sanoa, eikä kirjoittaakkaan, vain olla läsnä ajatuksen kiertämän päässä. Blogien maailmassa me tavoitamme toisemme eri kielistä ja etäisyyksistä huolimatta helposti. Myöskään ikä, sukupuoli tai mielipiteemme erot ei pidä meitä erottaa, vaan vuoropuhelut voi olla, mitä mielenkiintoisempia ymmärtää toista. Olen tehnyt itselleni uudenvuoden lupauksen tutustua uusiin blogeiihin, missä kannustusta kaivataan uuden blogiharrastuksen aloittamiseksi. Uusia blogeja löytyy: http://www.blogilista.fi/

On minulla muitakin kongreettisempia lupauksia toteuttaa tämän vuoden aikana. Päämääräni ovat kyllä selvillä, mutta ehtojen osalta käyn vielä kiistaa itseni kanssa, missä muodossa lupauksiani koitan toteuttaa.

Yksi lupauksistani on kuitenkin ylitse muiden, lupaan ja vannon yrittäväni elää ja viettää tätä päivää sellaisena, kuin se on kaikkine mahdollisuuksineen.

No, eilinen yritykseni oli hyvä; olin ostanut valmiiksi tinat ym, tehdäksemme uuden vuoden taiat mahdollisiksi perheeni kanssa. Vaan yritykseni ei ottanut tulta alleen, eikä siksi onnistunut. Syy ei ollut minun. Murrosikäiset poikani kavereineen ei olleet yhtään kiinnostuneita äidin järjestämästä ohjelmasta. Sellaista elämä on !


Kuten Jerrylle kävi, vuodessa voi tapahtua paljon !