Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

On hyvä jos meillä itsekullakin on toiveita tulevaisuudelta. En tarkoita niinkään materiaalisia joululahjatoiveita, mitä näinä joulukuun päivinä ahkerasti haalimme kauppakeskusten hyllyiltä. Tarkoitan, että meidän on hyvä asettaa selkeitä tavoitteita tai haaveita, mitä hartaasti haluamme odottaa loppuelämältämme. Toiveemme voisivat olla suuria tai pieniä, mitä edes jossain määrin pitäisimme realistisina.



Elämäämme hallitsee suurimmaksi osaksi arvoituksellinen kohtalo, minkä käänteitä ei mikään maallinen mahti kykene ennalta aavistamaan. Joka päivä kohtaamme elämässämme ihmisiä tai tilanteita, jotka pikkuhiljaa antavat uutta suuntaa tulevaisuudellemme. Lisäksi tekemällä matkallamme viisaita valintoja ja päätöksiä voimme hyvin mielin luottaa siihen, että olemme itse tehneet parhaamme tehdäksemme ympäristöstämme sellaisen kuin haluamme.

Jotta toiveet voisivat toteutua, on niitä hyvä osata asettaa. Myös tärkeysjärjestys on hyvä olla valmiiksi mietittynä. Itsemme lisäksi, on hyvä asettaa toiveita ja odotuksia myös läheisillemme. Kun päämäärät on selvillä, on niitä kohti aina helpompi suunnistaa.
Kun toivotamme toisillemme - terveyttä, hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta tai menestystä - on toiveillamme yhtä kaikki paremmat mahdollisuudet toteutua, koska osaamme nähdä, miltä huomisen pitäisi näyttää. Edellä mainituista syistä onnentoivotukset eivät ole laisinkaan turhia.

Näin ollen toivon hartaasti hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille ystäville ja blogini lukijoille !

Lunta ja liukasta jäätä

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ! Nyt vihdoin on etelä- Suomeen saatu lunta, ja maa on juhlan kunniaksi valkoisenaan ohutta valkoista pitsiä. Lumisade alkoi eilen, puolen päivän jälkeen. Erikoisinta oli eilen 5.12 maanantai aamuna, kun oli vielä tavallinen arkipäivä. Pimeässä aamussa vein Lassea asemalle klo 7.15 kiireellä. Perillä asemalla, kun Lasse yritti poistua autosta, oli maa oli niin


liukasta, ettei poika pysynyt pystyssä. Lassen piti pitää kiinni auton ovesta, jotta pysyi jaloillaan jäisellä asfaltilla. Kun olisi pitänyt juosta radan alikulkutunneliin, oli pojalla täysi työ liukua jalkatietä alaspäin. Toisen puolen rataa, päästäkseen tunnelista ylös, ei sekään ollut helppoa, kun jalat sutivat tyhjää jäisellä tienpinnalla.
No, tämä jäinen keli ja viive aiheutti sen, ettei Lasse ehtinyt junaan - vaikka juna odotti pysäkillä aivan vieressä !
Oli tietysti lohdullista, että minä olin autollani paikalla. Myöhästymisen saimme kiinni sillä, että autollani vein Lassen Kirkkonummelle, mistä hän pääsi nousemaan seuraavaan junaan. Oli sinä aamuna autolla ajokin aikamoista luistelua, mutta onneksi talvirenkaat toimivat kuten pitikin. Ei voi sään suhteen muuta kuin todeta, että nyt on talvi alkanut !

Marraskuun sateita

Pahoittelen, että hiljainen blogini vaikuttaa siltä, että olen elossa vain kesäisin. Kirjoitusteni säännöllisyydestä voisi päätellä, että olen blogissani hengissä vain silloin, kun olen lomalla kokenut jonkun mukavan reissun. Nyt korjaan asiaa ja kirjoitan tavallisesta arjestani.


Ystävykset sieniretkellä Elisaaressa

Tarkoitukseni on kertoa, millainen kostea ja sateinen sää nyt vallitsee kotonamme läntisellä Uudellamaalla. Koska kesä on lopullisesti ohi, on syksyllä ollut varminta pitää mielessä kaikista huonoimmat sään vaihtelun mahdollisuudet. Ei pidä kokea pettymyksiä, eikä ehdoin tahdoin luottaa optimistisiin sääennusteisiin. Parasta on ollut varmuudeksi kulkea koko pitkä syksy villasukissa ja saappaissa, ainakin jos on ollut usein metsään menossa kuten minä. Nyt syksyllä on tietty järkevintä varustautua ulos 100%:n veden ja kuran pitävään plastiikkiin. Vesitiivis pukeutuminen varmistaa, ettei sää yllätä, eikä kastu sateessa turhaan. Pidä aina kertakäyttöinen sadetakki käsilaukussasi, on ollut tämän syksyn mottoni. Tämä toimiva ohje vakuutti meidät sateisessa Lontoossakin, missä sadetakit pelastivat lyhyen lomamme viime keväänä. Sateenvarjo ei yksin riitä varusteeksi, koska se varmuudella vääntyy vänkyräksi kovassa vastatuulessa.

Sieniretkien lisäksi en ole viitsinyt paljoa ulkoilla ja kaupassa olen käynyt autolla. Jos ilmat olisi olleet aurinkoisempia, olisin viihtynyt ulkonakin paremmin.

Olen monien vuosien tauon jälkeen keräillyt sieniä Siuntiota läheltä ja kauempaakin mm mökkireuissulta Luopioisista ja Inkoon saaristosta Elisaaresta, missä syyskuussa retkeilimme Tiinan ja Annen kanssa

Yleensä marraskuussa, poikieni synttäreiden aikoihin, on Etelä-Suomessakin saatu taivaalta jokunen lumisade kylminpinä päivinä. Nyt tänä vuonna ei ole pakkasilmoja koettu vielä yhtäkään, ja maat on mustanaan pelkkiä märkiä lehtiä. Viikko sitten kävin keräämässä lähimetsästä pois viimeiset suppilovahverot, mitkä vielä marraskuussa oli aivan riittävän hyviä otettavaksi talteen.
Nyt viikolla ovat harmaat pilvet viistäneet maata. Mukanaan pilvet on tuoneet tuulta ja kosteaa tihkusadetta. Nyt talomme ränneissä on onneksi tilaa taas veden virrata, kun Jukka muisti puhdistaa vesikourut lehdistä ja roskista.

On märkää ja pimeää aamulla kun pitää herättää klo 6.40 Lasse kouluun. Jotta poika ehtisi klo 7.18 junaan, kuskaan hänet asemalle autollani joka aamu. Kun Lasse tulee koulusta kotiin iltapäivällä, on päivä ohi ja sama pimeys taas läsnä. Viikonlopun Maata Näkyvissä- festareitten ja synttäreitten jälkeen on Juho ollut flunssassa loppuviikon. Kaverini Anne on taasen kolmatta kertaa viettämässä kuntoiluviikoa Siuntion Kylpylässä. Meiltä on matkaa kylpylään 6 km. Kävimme siellä Annen kanssa uimassa keskiviikko iltana. Ei tarvinnut uida yksin, kuten olen yleensä siellä tavannut käydä. Polkupyöräni oli Annella lainassa kylpylässä ja tänään kävin sen hakemassa sieltä pois autollani. Toiseen autoomme vaihdettiin eilen 24.11 talvirenkaat, joten talven tuloa nyt tosissamme odottelemme.

Pakkasen ja lumisateitten suhteen oli toisin viime vuonna ... ja katsokaas näitä lokakuussa kuukautta aiemmin otettuja kuvia.





Vuosi sitten v 2010 lokakuussa 22 pvä Haapsalussa Virossa oli lunta oikein kunnolla ! ja oheinen kuva on otettu silloin olohuoneen ikkunastamme.

Heinäkuun telttareissu

Heinäkuussa helteessä olisivat päivät pitkästyttäviä kotona, siksi sovimme kavereitteni Tiinan ja Annen kanssa, että lähdemme Inkoon saaristoon retkelle telttailemaan. Torstaina jo viikolla kävin Puistolassa hakemassa vanhemmiltani ison huvilateltan. Sitten hain Tiinan ja pikkukoira Lakun kotoaan Kontulasta.



Varusteita oli paljon ja Tiinakin otti mukaan ylimääräisiä makuupusseja ja kaksi telttaa. Kaikkea mahdollista oli meillä mukanamme.
Barosundin lauttamatkan jälkeen eksyimme väärälle tielle. Kun vihdoin oikea paikka - Gölisnäsin ulkoilualue löytyi olimme rättiväsyneitä. Tavarat piti kantaa telttapaikalle, minkä olimme arvioineet riittävän hyväksi paikaksi leiriytymiseen. Ennen ison teltan pystytystä söimme maittavan courmet-päivällisen päätalon kuistilla; huurteisia katkarapuja, paahtoleipää sekä munia höystettynä majoneesilla. Juomana oli kylmää siideriä. Erityisherkku piristi työntäyteistä iltapäiväämme. Muinakin päivinä söimme hyvin mm aurajuustolla höystettyä kanaa ja loimulohta.



Gölisnäsin luonto oli kaunista etelä-Suomen saaristoa vehreimmillään. Kävimme uimassa läheisellä järvellä, saunoimme ja soutelimme. Juhokin tuli mukaamme lauantaina, kun kävin käymässä kotona Siuntiossa. Viikonlopun yöt kuluivat




hektisesti heräillen. Alueeella oli iso polttariporukka, joka metelöi yömyöhään. Seuraavana yönä, kun nämä olivat hiljaa, aiheutti meteliä toinen porukka kalliolla telttaleirissään.

Puistolasta saatu iso teltta oli mysteeri - mikä osoittautuikin isoksi asuntovaunun etuteltaksi, mille ei ollut käyttöä, kun ei ollut vaunuakaan. Onneksi Tiinan pikkuteltat oli mukana. Seuraavana päivänä ostimme Karjaan Säästö Pörssistä lisää varusteita ja teltan. Loppujen lopuksi pikkuteltat osoittautuivat oikein käteviksi retkeilyyn ja meillä jokaisella oli oma teltta, missä nukkua.

Elämää suurempi elokuva

Videolleen Juho kuvaa kotimme liikkuvaa ympäristöä, ihmisiä, ääntä, tilaa ja naapurin kissaa. Perhe-elokuvamme lajia, onko se draamaa vai komediaa, ei voi määritellä tarkemmin. Filmin käsikirjoitus on usein kateissa kuin hävinnyt kauppalista. Siuntion Sattumissa, kotielokuvamme tapahtumissa ei niin ikään ole selkeää juonta, eikä järjellistä loppuakaan. Onnellisuutta elokuvassa on


paikkapaikoin hektisesti, ja roolisuorituksissa edetään verkkaisesti, jopa hidastellen. Jos käsikirjoitus olisikin kunnossa, niin vaikuttaa siltä, etteivät näyttelijät juurikaan sen ohjeita noudata, vaan repliikit ryöpsähtelee ilmoille, mikä mistäkin suusta, jopa samanaikaisesti puhutaan päällekäin. Näyttelijät myös väistelee kameraa, ja jopa lukkiutuu tarkoituksella vessaan. Pesukonneen ääni sekoitttaa ääntä keittiössä, eikä repliikeistä saa selkoa, kun huudetaan ja äänet rikkoutuu. Elokuvassa on rekvisiittaa, mistä eroon ei pääse; oluttölkki usen koristaa miespäähenkilön pöytää, kuten käytetyt astiatkin, mikä näyttää olevan tuttua muillekin perheen jäsenille.
Perheemme elokuvan kerronta on katkonaista ja juoni varsin epäjohdonmukaista. Syitä ja seurauksia on enemmän, mitä missään nähdyissä elokuvissa. Eihän tunnetuissa elokuvissa minuutti tolkulla etsitä hammastahnaa, sukkia tai polteta pullia uunissa, mitkä aiheet rasittaisivat turhaan katsojaa. Kotikutoinen Salkkarimme kehittyy arvaamattoman jännittäväksi elokuvaksi, mutta juoni lopahtaa äkkiseltään, kun äiti naispääosassa vaipuu päiväunille kesken filmauksen. Elokuvassamme on merkillisiä pitkiä taukoja ja isäkin sulkeutuu tuntikausiksi pihavarastoon puuklapeja


järjestelemään. Joka tapauksessa elokuva Siuntion Sattumat olisi hauska ja viihteellinen perhe-elokuva, eikä sille olisi tarvetta määrätä ikärajaa. Elokuvan katsojille tosin pitäisi annostella jotakin piristettä, minkä turvin he pysyisivät hereillä esityksen ajan. Katsojia pitäisi myöskin varoittaa ennalta pahoinvoinnista, mikä johtuu tärinästä ja nopeista ylös alas kameran heilumisesta kuvaajan käsissä.

Poikani Juho harrastaa ahkerasti videokuvausta, ja rippilahjaksi hän sai laadukkaan Canon Legria HF200 videokameran. Aiemmin nuorena mieheni Jukka harrasti valokuvausta, ja hänellä oli tiedossaan laadun vaatimukset, miten tasokasta kuvausta tuli toteuttaa oikeassa valossa, juuri oikeilla kameran säädöillä. Vanha kameramme oli myös Canon merkkinen käsisäätöinen järjestelmäkamera, millä mieheni opetti minutkin ottamaan kuvia. Mitkä tahansa kuvat eivät kelvanneet, vaan kuvissa tuli olla laatua ja ideaa.

Nyt myös Juho on saanut kokeneelta isältään opetusta videolla kuvaamiseen, mikä on uutta ja vaativaa. Kaikki mitä Juho on kuvannut perheemme tekemisiä, on materiaali tarkoitettu myöhemmin editoitavaksi. Eli uudelleen järjesteltynä ja leikattuna filminkuvaukset saisivat paremman kerronnallisen muodon, mistä erottaisi tapahtumat selkeästi.
Millainen kokoillan elokuva sinun perheesi arjesta syntyisi, kirjoita aiheesta blogiisi, kun ehdit ? olisiko vertailukohtia Sim:siin tai Salkkareihin ? pysyisivätkö katsojat mukana juonessa ?

Jess .. mopokortti vihdoin saatu !

Nyt vihdoin viimein mopo-kortti on ansaittu vastaamalla liikennekysymyksiin oikein. Sinnikkäästi olemme viimeiset viikot hankkineet mopokorttia 15v pojalleni Juholle. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole ollut. Laki mopokortista muuttuu 1.6.2011 lukien, jolloin käytännön ajo-opettelu autokoulussa tulee pakolliseksi korttia



varten. Nyt vielä toukokuun ajan on voinut saada kortin pelkästään suorittamalla A-katsastusasemilla liikesääntöjä koskevan teoriakoneen. Kokeeseen ja liikennesääntöihin on voinut perehtyä netissä, tietyillä sivustoilla. Oppimiaan sääntöjä on sitten voinut tenttiä ko katsastuskonttorilla Lohjalla. Yhden tenttimiskerran hinta on ollut 25 euroa, millä voisi selvitä kokeesta aika edullisestikin.
Nyt tällä kertaa isä Jukka oli poikansa mukana Lohjalla. Ja Juho osoitti, että osaa Suomen liikennesäännöt riittävän hyvin ansaitakseen korttinsa.
Isänsä oli päässyt lasioven takaa seuraamaan, millaisia liikennekysymyksiä kokeessa oli. Esim liikenteestä oli risteyskuva, missä kysyttiin tarvitseeko mopoilijan pysähtyä ? Ikävästi valokuvassa oli poliisiauto hämäävästi pysähtyneenä tien laitaan. Normaali järjellä kuka tahansa pysähtyisi; nähtyään hämminkiä ja poliisiauton. Onneksi Juho selvisi tentistä.

Onkohan liikennesääntöjen omaksumisen perinnöllistä ? itsekin olen säännöistä monesti eri mieltä, mitä lainlaatijat ovat päättäneet. Juho on äitinsä poika, sen osoitti Juhon selviäminen liikenteen pulmallisista tilanteista.

Kevättä rinnassa

Kevät tekee taasen tuloaan, joskin vaikeaa on uskoa talven väistymiseen, kun lunta on vielä ylen paljon. On ihanaa seurata, miten auringonvalon määrä lisääntyy viikko viikolta. Talomme yksi räystäs tippuu kirjaimellisesti, kun lumien painon johdosta sadevesikouru repsottaa kantimistaan. Vaikuttaa utopistiselta, minne runsaat


Hih, löysin netistä talven luontokuvan, missä peurat vaeltaa niityllä

lumikasat katoaa huhtikuun aikana ? Joskus on ollut niin, että 24.4 ja vappuna on pihastamme leikattu nurmikko. Koska nyt pihamaa paljastuu, vai saadaanko pihaan märkä suo pitkäksikin aikaa ?. Onneksi aurinko lämmittää ja ojat vie vedet mukanaan. Ilmatieteen laitos varoitti aikaisemmin tällä viikolla, että kevään uv-säteilyarvot ovat koko Suomessa poikkeuksellisen voimakkaita.

Rehvakkaasti eilen maanantaina, Juho (15v) lähti mustat aurikolasit päässään ensimmäiseen työpaikkaansa. Nyt sekin tähtihetki on koettu todeksi, vaikkei 8 lk:n työharjoittelusta saakkaan vielä palkkaa. Juho pääsi apuohjaaksi iltapäiväkerhoon, missä eka- ja tokaluokkalaiset viettää iltapäivät koulunsa jälkeen. Mitähän pienet pojat pitävät 15 vuotiaasta, onko Juho heille esikuva vaiko miehenalku, jota härnäävät mielin määrin ?

Viikko sitten, heti huhtikuun alusta Lasse (17v) aloitti TET-työharjoittelun Fujitsulla. Hän tekee työtä mm asentaen uusia ohjelmia tietokoneisiin, jotka on menossa yritysasiakkaille.

Tauno vaari täytti 80-vuotta torstaina 31.3 ja synttäreitä juhlittiin lauantaina Dylan ravintolassa brunssipöydän äärellä. Ravintolassa oli liikaa hälinää meidän 10 hengen juhlaporukalle. Mietimme toisen ravintolan kohteeksi kun menemme joskus taas yhdessä ulos syömään. Itselläni on kotona hiljaista, aamulla pitkään nukkummista, tylsää ja pieniä kotiaskareita. Odotan, että lumet sulaa ja pääsisin tekemään pitkiä kävelylenkkejä luontoon ja metsiin.
Viikko sitten Anne V oli kaatunut mennessään avantouinnille. Käsi murtui ranteesta ja edessä on pitkä sairasloma. Minulla on onneksi tiedossa mukavaa tekemistä kesäksi: sain järjestettyä itselleni kaverin, kenen kanssa pääsemme lähtemään lomalle Turkkiin kesäkuussa.

Greetings from London

Viimeviikkoinen hiihtoloma on nyt sitten lomailtu keväisessä Lontoossa, missä oli reilusti + asteita 8-12:n verran. Suomen -18 pakkasasteeseen nähden, ei tarvinnut reissussa palella. Lontoossa meitä matkalaisia oli serkut: Annika 16v, Janne 17v, ja omat pojat Lasse 17v ja Juho 15v.



Matkavaraukset -lennot ja hotelli varattiin edullisimpien vaihtoehtojen mukaan. Edullinen Wedgewood hotelli (n 50 puntaa 2/hlö) löytyi Lontoon keskustasta Bayswaterin alueelta. Myös Ryan Airin lennot Tampereelta Stansteadin kentälle olivat edulliset. Sunnuntaina hain Annikan ja Jannen meille ja maanantaina aamulla klo 8.00 starttasimme täältä Siuntiosta kohti Tamperetta. Paikallista aikaa klo 13.10 olimme perillä. Yllätyimme Stansteadin n 70 km:n etäisyydestä itse Lontoosta ja taxikin maksoi hotellille ruhtinaalliset 143 puntaa. Silti taxi oli kuulemma edullinen kyyti meille, olihan meitä 5 henkeä. Takaisintulo kentälle oli edullisempaa, kun saimme Queenswayn varrelta tilatuksi meille taxin 85 punnalla. Matkaan lentokentälle sai varata 2 tuntia, koska mennen tullen taximme juuttui suurkaupungin ruuhkiin.


British Museum - antiikin aarteet

Lontoossa häkellyttävää olivat eri rotuiset ja värilliset kaupunkilaiset. Intialaisia oli paljon. Hotellissamme oli henkilökuntaa mm arabimaista ja huivipäinen nainen otti meidät vastaan resepassa. Hotellimme oli hintaansa nähden OK. Mutta jos olisin oikeaa mieltä sen tasosta ja palvelusta, tulisi listasta pitkä .. alkaen tälle maalle perinteisistä kokolattiamatoista ja continental aamiaisesta. Muut turistit aamiaisella paahtoi kasoittain pöytäänsä paahtoleipiä, minkä päälle ei sitten muuta laitettavaa ollut kuin erilaisia hilloja. Hotellin sijainti oli kuitenkin erinomainen ja läheltä Queenswayn varrelta löytyi edullisia vaate- kenkä ja ruokakauppoja. Tällä kadulla kenkäkauppamme oli erinomainen ja Annika täältä ostikin mieleisiään piikkikorkokenkiä 4 paria, hintaan 5 puntaa/pari. Myös muuta kivaa vaatetta tytölle löytyi 5-10 vaivaisella punnalla.

Lontoon nähtävyyksiin tutustuimme 2 päivän Big Bus turistibussi (25 puntaa) kierroksilla http://www.bigbustours.com/eng/london/. Bussipysäkki löytyi hotellimme läheltä ja yhtiön bussilla pääsimme mm British Museumiin (ilmainen sisäänpääsy) ja Thames risteilylle, mikä kuului turistibussin hintaan. Kiinnostavia museoita jäi meiltä kokematta, koska ne maksoivat liikaa. Ribleyn Belive Or Not galleriaan oli valtava jono, joten senkin jätimme pois laskuista. Ilman näitäkin kohteita Lontoossa riitti meille näkemistä ja kokemista 4 päivän ajaksi.



Lontoon matkamme päätarkoitus oli järjestää serkuksille hiihtolomaksi tekemistä ulkona, mitä Suomessa olisikin ollut hankalaa järjestää pakkasten vuoksi. Ulkona saimmme Lontoossa ollakin. Kaupungilla ajelimme viihtyisästi istuen 2 kerros bussin yläkerroksessa, missä ei kattoa ollut.

Loman jälkeen on ollut harmi, että seuraavan viikon meistä jokainen sairasteli flunssaa.

Talven tuiskuissa v 2011

Lumisesta pienestä kaupungista ja matalista pirteistä ..

Eteläisen Suomen tapahtumista olen lukenut mielenkiintoista historiaa Helsingin kaupungin perustamisesta. Kyse on Ursula Pohjolan Pirhosen romaanista: Lumikuninkaan sydän ja Kuninkaan Kauppamies romaanista, mikä kertoo kuinka Helsinki perustettiin kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä vuonna 1550. Romaanin päähenkilö on hollantilainen Hans van Sanden, joka päättää jäädä Helsinkiin merenkulkijaksi ja kauppiaaksi. Romaani antaa käsityksen, miten pienestä ja syrjäisestä maasta



olemmekaan kotoisin me suomalaiset. Varsinaisia Helsinkiläisiä on vain kourallinen. Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon porvareiden täytyi muuttaa asukkaiksi uuteen kaupunkiin, joten he alkuperäisetkit olivat tänne pakkomuuttaneita kauppiaita. Ensimmäinen kaupungin paikka oli Vantaan joen suulla, missä koski laskeutuu vanhankaupungin lahteen. Kosken suistoon saareen rakennettiin kuninkaankartano. Tärkeintä oli kuitenkin Helsingin ensimmäinen satama vanhan kaupungin lahdella. Talvella merenkulku tyrehtyi tyystin ja laivat jäätyivät niille sijoilleen odottamaan uutta kevättä.

Edelleen talvi peketoi meidät suomalaiset koteihimme hiljentymään ja annamme periksi tälle luonnonvoimalle. Lumesta ja kylmyydestä huolimatta aistimme voivat kuitenkin viihtyä ulkomaailmassa median, lukemisen ja muun yhteisöllisen ajanvietteen parissa. Meillä on hyvä syy hiljentymiseen. Nyt on kotonamme uusinta uutta Elisan Koti-viihde yhteys, jolla TV:n ohjelmien nauhoitus ja katselu on mahdollista läppärinkin avulla. Nauhoituksille on tilaa miltei rajattomasti. Nyt TV:n sarjat ja muut mielenkiintoiset ohjelmat katson aamulla tai päivällä, miten on parhaiten aikaa.



Nyt 50 cm:n paksuinen lumipeite talomme katolla uhmaa rakennuksen puurakenteita. Lunta ei ole ollut koskaan näin paljon, ja nyt on vasta Suomen talvi alkamassa. Saamme olla varuillaan, että saamme autot ulos tallista. Jospa odottamatta lumet rojahtaisivat alas katolta, autojen eteen, menisi siinä puoli päivää lapioida ulosajotie vapaaksi.

Oheiset kuvat talostamme kertovat millaisten kinosten katveessa me asumme. Polttopuitakin on vaikeaa hakea ulkoa vajasta, kun joutuu nousemaan talon viertä 1,5 metrin korkeuteen kinosten päälle !