Kiitos jokapäiväisestä lounaastamme

Meitä joulun viettoon tykästyneitä moititaan ylenpalttisuudesta ja ylensyönnistä. Totuus joulun vietosta on kuitenkin aivan toista oman perheemme kohdalla, ja varmaan monen muunkin ruokakunnan osalta. Muistan työkaverini pitäneen joulua pakanallisena yltäkylläisyyden juhlana, mitä pahetta ihmisten kuuluisi välttää. Muistan kysyneeni, miten hän voi osallistua yrityksemme lounaalle " seisovaan pöytään " joka päivä, jos syöminen on pahe ? Tarjolla on lounaaksi 3 eri ruokaa, salaatteineen, kasvis- puuro- keitto vaihtoehtoineen päivineen. Ainakin meidän perheessä joulupöytä; kinkku ja laatikot on paljon kalpeampi esitys, mitä työpaikan jokapäiväinen lounaspöytä !



Epäilemättä minun oli vaikea kuvitella työkaverini jäävän viikoksi joululomalle ruisleipä ja vesikuurille. Itseasiassa syöminen on töissä yltäkylläistä joka päivä. Ei joulu ole mielestäni pakanallista, vaan paremminkin työssäkäynti. Työnantaja haluaa tarjota meille etuutena lounaan, jotta jaksamme tehdä töitä koko aterian edestä, pitkälle iltapäivään. Jotta suostuisit jäämään ylitöihin, saat lisää ruokaa illalla, jottei kodin jääkaappi tulisi ekana mieleesi.

Meidän läntisessä ruokakultuurissa käyn kaupassa miltei päivittäin, ja puolivalmisteista pähkäilen, mitä teemme iltapäivän ateriaksi perheelle. Tavallista on makaronilaatikko, nakit/Ikean lihapullat + Felix jauheesta tehty muussi tai keitetty riisi ateriat eri variaatioineen. Ruoanlaittoni ei ikinä vie 20 min pitempää aikaa, muuten kuin ruoat hellalla kiehuen tai uunissa hautuen. Joskus on uusissamme kokonainen fileoitu lohi tai valmiiksi paloiteltu broileri. Näiden uuniin laittaminen vie aikaa 5 min. Perunat ja kasvikset kiehuu myös 20 minuutissa valmiiksi. Päivällisiimme kuluvasta ajasta voi päätellä, ettei ruoanteon taitoni ole kovinkaan kummoiset. Jos joskus olen jotain työläämpää tehnytkin, ei pöperöt ole menneet kaupaksi. Näin ollen olen katsonut, ettei vaivannäköni juurikaan kannata. Meillä pojat ei esimerkiksi syö makeita leivonnaisia juuri lainkaan. Edes hillot tai suklaa ei kelpaa pojille, jos makupalat on väärää merkkiä kuten Virosta ostettua Kalevi-suklaata.

Kun tulee joulu, omalta osaltani ruoanteko muuttuu edellämainittua arkea vieläkin nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi.

Mies, Jukka ostaa kinkun 6-8 kg, sulattaa sen jääkaapissa 3:ssa päivässä. Lopuksi hän paistaa lihan uunissa 4-6 tuntia.

Minä ostan lanttu- ja perunalaatikot Lions joulumarkkinoilta rouvien itse tekeminä. Myös aidon kuusen ostamme samoilta markkinoilta, ja se tuodaan samaan hintaan kotiimme perille. Markkinoilta ostamieni tuotteiden osalta tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. En itse ole eko, mutta tämä Lions Joulumarkkina vinkkini olisi ekoilijoille varsin käyttökelpoinen. Joulun valmistelu on myös tavallisia arkipäiviä helpompaa. Koska jouluna tarjotaan aina tuttua vakio ruokaa, ei menyytä tarvitse miettiä etukäteen sen kummemmin. Samaa pakanallista possu- ja jouluruokaa syödään niin pitkään ja monta päivää, että kaapissa lymyilevät hernekeittopurkit ja pakastimen kalapuikot alkavat kuulostaa luxus-aterioilta.



Nyt olen 8.12 alkaen käynyt Lohjalla tutkimuksissa päiväsairaalassa. Tutkimuksiin kuuluu ilmainen tukeva aamiainen, ilmainen lounas Lohjan kaupungintalolla, missä ateriavaihtoehtoja (Amica) on 3, salaatteineen ja jälkiruokineen päivineen. Lisäksi iltapäivällä saamme kahvia ja pullaa päivän päätteeksi. Sairaalamaksu on n 8-9 euroa päivässä. Minulla on sattumalta otettuna vakuutus pitkän sairastelun varalta syntyessäni, joten päiväsairaalassa oleskeluni ei maksa perheellemme käytännössä mitään.

Tarkoitus on postauksessani kertoa, että elämme yltäkylläisyydessä joka päivä, nykymittareilla mitattuna. Joulu on ystävien tapaamisen perinne ja omantunnon muistutus meille siitä, että köyhyyttäkin on olemassa meillä ja muualla. Voimme ruokapöydän ääressä miettiä, miten voisimme auttaa niitä, joilla ei mene hyvin. Harmi vain yksin miettiminenkään ei riitä, tarvitaan myös tekoja.