Valokuvista hyvää mieltä

Olen päivä päivältä ollut enemmän poissa blogistani, koska ystäviäni on enemmän Facebookissa. Sinne kirjoittaminen on myös helpompaa, ja siellä tiedän päivän päälle, missä mennään, ja mitä kenellekin kuuluu. Joistain aiheista taasen voi kirjoittaa tännekin...kuten nyt tästä valokuvaamisesta. Onnekseni vuosi sitten ilmennyt selkäsärky on poissa ja ihme kyllä olen melkoisesti myös laihtunut harrastamalla karppausta, jättämällä leivän, sokerin, pastan ja muut hiilihydraatit pois ruokavaliostani. Uuden tietokoneeni asennuksen yhteydesssä tein tiliä valokuvistani. Olin viime matkoillani liikkunut Turkissa ystäväni Einen kanssa ja hänen ottamansa kuvat vilisivät hymyilevin kasvoin näytölläni. Ennen kaikkea Einen kuvat saivat minut hyvälle tuulelle. Eine oli ottanut upeat kuvat Turkin matkaltamme meille ennestään vieraista ihmisistä. Samanlaisia kuvia olin myös itse räpsinyt kamerallani ulkomaan matkoiltani. Nyt viimeisten kokemusteni mukaan kotimaasta Suomesta ei ihmisistä sellaisia kuvia voi ...tai saakkaan ottaa, kyse on henkilökohtaisesta intimiteettisuojasta. Viimeisin kokemukseni oli Nuuksion luontopuistosta. Pikkuisen tytön äiti kielsi minua ottamasta kuvaa hänen tyttärestään, kun tyttö iloisena hyppeli kallioilla. Äidin suojelun vaisto oli ehdotonta, kuin kuvaaminen olisi todella pahaa. Kun muuta suojeltavaa ei äidillä ollut, oli tästä pienestäkin oikeudesta pidettävä kiinni ...ettei mitään häneltä tai lapseltaan riistettäisi. Nyt keskityin omiini ja Einen matkakuviin, joissa riistosta ei ole puhettakaan. Kuvattujen vieraitten ihmisten kanssa olemme jakaneet hyvää mieltä ja kauniita muistoja arkisesta päivästä. Itse asiassa iloinen ja avoin mieli tartuu kuvien kautta, ja iloisten hetkien muistot säilyy mielissämme sekä kuvaajilla, että kuvattavilla. Kumpaan kastiin sinä kuulut ? pidätkö ensisijaisena yksityisyyttä ja intimiteettiäsi, vai onko arjestasi ilon jakaminen missään määrin mahdollista, edes kuvien kautta ? Minun piti laittaa tänne itse otettuja muita kuvia, mutta en ole saanut siirretyksi niitä vielä tänne uudelle koneelleni. Lisättäköön vielä, että entinen läppärini oli 8 vuotta vanha Lenovon esittelykone. Se on nyt huollettu ja viedään Viroon. Sitä aikaisempi läppärini oli Acer. Nyt uusin läppärini on myös Lenovo, jonka ostin Gigantista edulliseen 268 euron hintaan. Hyvää kesää kaikille ystäville täällä !

Kevään vitsauksia

Joskus olin päättänyt etten väritä elämääni harmaitten lasien läpi, mistä ankeus ja tyhjänpäiväisyys saisivat jalansijaa. Joillain ihmisillä kaikesta yltäkylläisyydestä huolimatta elämä on epäonnistunutta ja ankeaa. Tulee mieleen ihmiset joilla on jo kaikkea, mutta he eivät yksinkertaisesti osaa enää iloita mistään, eivät pienistä, eivätkä yhtään tärkeimmistäkään asioista. Kun itselleni on tullut lisää ikää ja niiden mukana nyt lukuisia vaivojakin,

- johtuen hampaiden huoltamisesta ja viime aikaisista selkäsäryistä, mitkä todella saavat minut tainnoksiin, ainakin jos käytän särkyihin määrättyjä lääkkeitä. Vahvemmat lääkkeeni ovat ns "relaksantteja", jotka kipua poistaakeen rentouttavat. Selkäsärkyyn määrätty lääkkeeni Sirdalud todella rentouttaa ja samalla nukuttaa, keskellä päivääkin, niin ettei mistään tule mitään. Nyt särkyä on kestänyt yli kuukauden ajan. Olisiko toukokuu pitänyt viettää sängyn pohjalla ? Kaikella sisullani olen selästäni huolimatta pessyt tolomme ikkunoita, olen tehnyt puutarha- ja allastöitä, kuten yleensä keväällä muulloinkin. Kun jotain työtä teen, kehonhallintani ja liikkeeni vaikuttavat omituisilta johtuen selkäni kipukynnyksistä ja kaiken kivun uhallakin teen työt välttävästi joten kuten kuntoon. Myös kiroilen paljon mielessäni, mutten onneksi kaikkea ääneen sentään. Uudesta lääkärikäynnistä ei olisi apua, koska saisin vain uusia lääkkeitä, mitkä väsyttäisivät yhtä paljon mitä entisetkin. Selkäsäryissäni kyse lienee iskiaksesta, vaikka lääkäri määritteli kivut noidannuoleksi. Iskias sopii kuvaan paremmin, ja syyt särkyihin lienevät spondyloosissa, mikä on ns nikamatyrä selkärangassani. Selkäni ongelmat ovat olleet poissa 5-vuotta, mutta nyt taas kivut on läsnä entistä ikävimpinä. Iskias vaivaani kuvailisin - on kuin olisi molemmissa jaloissa ja alaselässä "jatkuva suonenveto" ja liikkua haluaisin. Tämän lisäksi on vielä särky, vaikkei minnekään liikkuisikaan. Myöskin miehelläni vatsavaivoja on ollut kerrakseen kevään ajan, eikä näille loppua näy. Kun itsellä on vaikeaa, olen alkanut paremmin ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka ovat ikuisia pessimistejä kaiken pienemmänkin suhteen. Ehkä näköalaton ja toivoton pessimismi on riippuvaista omista kokemuksista, eivätkä muut valoisammat vaihtoehdot tunnu enää realistisilta. Itse en koskaan haluaisi menettää uskoani valoisampaan huomiseen. Niin sanotusti suunnittelen ja ideoin paljon sellaista, mitä en sitten loppujen lopuksi tämän kuntoisena pystykään tekemään loppuun, kuten olin aikonut. Nyt viikonloppuna on meillä kotona näytön paikka lauantaina 2.6 : Lasse pojallemme (18v) järjestetään juhlat merkonomiksi valmistumisen kunniaksi, ja n 30 vierasta odotamme häntä tervehtimään.

Helmikuussa uusi presidentti ja pikku prinsessa

Nyt sitten 23.2.2012 torstaina on oikea pikkuprinsessa syntynyt naapuriin Ruotsiin. Pidän kovasti Victoriasta, koska julkkiksista ihmisenä hän täyttää paikkansa hyvin, ja työskentelee esikuvana kansalleen. Victorian kehonkieli kertoo, että hän kunnioittaa ihmisiä, joita hän tapaa edustustyössään. Niin tavallista Victorialle oli löytää aviomies kuntosalilta arjen kumppanikseen. Ja nyt niin tavallista on

tulla äidiksi, vaikka hän kruununperillinen onkin. Takana ovat perheen skandaalit, millaisia vastoinkäymisiä on saatu kokea. Victoria kuten Danielkin joutuu kantamaan vastuun, mitä kuninkaallisista ajatellaan. Sellainen on aika raskasta, kun on oltava kaikessa vahva. Nyt kerrankin saatuaan lapsen, Victoria saa luvan olla pelkästään äiti pienelle tyttärelleen.
Oli kuin ennalta harkittua lähteä synnyttämään lapsi yöllä, kun reportterit Ruotsissa nukkuivat. Myös meille, Jukalle ja minulle on Karoliininen sairaala tullut tutuksi eräältä talviloman Tukholman reissulta, kun Jukka joutui sairaalaan tarkkailuun heikotuksen vuoksi. Nyt kotona nukuin viime yön hyvin, aina kello 4 saakka. Sen jälkeen en saanutkaan enää nukutuksi. Kun ensimmäisistä uutisista sain kuulla Karoliinisen sairaalan tapahtumista, saatoin vain ihmetellä kuinka itsekin olin hereillä samaan aikaan, mitä lapsi syntyi. Tästä pikku prinsessan syntymästä alkaa uusi aikakausi, mitä uutta elämää saamme seurata hamaan vanhuuteen saakka. Samalla myös meillä Suomessa alkaa uusi presidentti Niinistön aikakausi 1.3.2012 lukien. Tämä ajankohta on helppo muistaa, koska marraskuussa poikamme Lassekin tuli täysi-ikäiseksi. Tällaisia kiinnekohtia muistaa hyvin ja on perspektiivi, mistä laskea aikaa eteenpäin.
Yöllä ja tänään päivälläkin tärisi jytinästä koko talomme, kun 0-asteessa katolta putosivat mahtavat lumikasat alas. Näin ei itse tarvinnut pudotella lumia katolta, mikä oli hyvä asia. Tänään kotona hiihtolomalla Jukan sairasloma jatkuu. Lasse on ollut yön poissa juhlimassa ja vielä nyt illallakin jossain Inkoossa ystäviensä luona. Juho on kotona, ja itse olen tehnyt valmiiksi ison kaalilaatikon, minkä otamme mukaan, kun perjantaiksi menemme Puistolaan kylään vanhempieni luo.

Kylmää ja ikäviä autokolareita pääkaupunkiseudulla

Me ollaan nyt koteloiduttu sisälle taloomme, kun ulkona on hirveän kylmää, lauantaina -20C pakkasta ja nyt sunnuntaina 5.2 yli -28 C !. Mitenkähän tässä tarkenee mennä äänestämään ? Torstaina ja perjantaina aamun junat oli 20 minuuttia myöhässä. Muuten ei kylmyys haittaisi kotona sisällä, mutta isäntä Jukka säästää sähköä. Näin ollen taloamme on lämmitetty pääsääntöisesti puilla, joita poltamme takassa. Olohuoneessa,


missä takka on, on ihan ok lämmintä, mutta pikkuhuoneissa väreilee kylmyys nurkissa. Jopa niin, että Lasse on pitänyt pipoa päässään sisällä 2 päivää (sisällä on silti +21 astetta lämpöä). Tämä nyt oli vähäpätöinen uutinen Siuntiosta. Autoliikenteessä pääkaupunkiseudulla oli ikävä päivä perjantaina, kun liukkauden ja pöllyävän lumen vuoksi teillä ei nähnyt eteenpäin edessä ajavia autoja. Täällä etelässä sattui monta kolaria. Tässä videossa näkee, miten toivotonta oli ehkäistä ketjukolaria, hyvä jos itse pääsi autosta ulos ja turvaan.

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/hurja-ketjukolarivideo-lahdenvaylalta---miehet-pakenivat-lumipenkkaan/vid-1288446720422.html

Tänään sunnuntaina mennään sitten äänestämään, puetaan hyvin päälle ja kävellään ruotsalaiselle koululle pieni matka. Niinistön sijasta pitäisköhän äänestää Haavistoa, niin olisi presidenttipeli hieman jännempää ? Joskus voisi yllättää itsensäkin, eikä tyytyä tavanomaisiin vaihtoehtoihin. Miten valtiovirailuilla suhtauduttaisiin Pekkaan ja Antonioon, ja miten protokollat vaihtuisi uusiksi ? tämä olisi mielenkiintoista nähdä. Tietenkin on harmi, että hyvä ehdokas Pekka Haavisto menettää ääniä sen vuoksi, ettei hän kuulu seksuaaliseen enemmistöön. Mielestäni on epäreilua ratkaista ehdokasvalintaa seksuaalisuuden perusteella, eli olisi oltava joku parempi syy, miksi emme häntä äänestäisi.

Viikonloppuna laiskottelua ja juhlat

Hyvää viikonloppua kaikille, toivotan teille, paljon nukkumista, hyvää ruokaa, ystävien tapaamista, kotitöiden loppuun saattamista ja kaikkea sellaista, mitä on odottanut viikon. Viikonloppuna on lupa laiskotella, vain olla ja vaikka torkkua kesken päivän. Ei tarvitse olla sairas laiskotellakseen koko päivän. Meillä on lupa luopua viikon työlistasta ja monista velvoitteista. Viikonloppuna on aikaa itselle, perheelle ja ystäville, kuten olemme suunnitelleet. Vain kaikki mukavat tekemiset




kelpaavat viikonlopun aikatauluun. Viime sunnuntain päiväni oli varattu Matkailumessuille ja tulihan siellä taas maailma kierrettyä 5:ssä tunnissa ystävien Annen ja Tiinan kanssa. Kotona tuliaisina on monta kassia esitteitä, paljon uusia suunnitelmia, minne matkustella. Jokaiselle meistä voitimme messuilla ilmaisen Tallink Siljan risteilyn. Nyt viikonloppumme pääteema on lauantaina Jukan bändiystävän 60-vuotispäivät, missä varmasti soitetaan bluesia ja lauletaan.
Talvi ja pakkanen hiipii kotiin sisälle, ja vastavoimina talomme ilmalämmitys puskee lämmintä ilmaa nurkkiin, patterit lämpenevät ja melkein joka ilta myös poltamme takkaa. Lasse on ollut vaastuussa puitten hakemisesta ja takan sytyttämisestä, mutta nyt tämän viikon hän on sairastanut flunssaa.

Tänään en tee juurikaan mitään sen ihmeellisempää kun vaan ruokaa. Sitäkin voi tehdä perjantain kunniaksi oikein hartaudella, mittä nyt uutta reseptiä löytäisi jauhelihan valmistamiselle.

Haapsalussa tulvaa ja kotona korjattavaa

Laitan kirjoitukseeni kuvat Saunjan rantaniittyjen tulvista, mitä pitkästä aikaa saimme ihmetellä. Kun Virossakin on ollut runsaasti sateita ja tuulta, on rannikolla merivesi noussut paikoin yli äyräittensä. Ja kuvassa mökkitiemme uhkaa jäädä tulvaveden alle. Naapurikin näyttää asuvan saaressa, mitä ei kesällä uskoisi todeksi. Onneksi meidän talolla ei ole mitään hätää, kun se on rakennettu soraharjanteelle, korkeammalle vesirajasta.




Virossa Saunjan mökkimme sijaitsee kaisikoitten keskellä muinaisessa saaressa, josta mantereelle johtaa kapea kannas. Saartamme ympäröi vihreät rantaniityt, eikä enää meri, kuten oli muinoin. Toki Saunjan lahdelle pääsemme uimaan, mutta mökiltämme on rannalle matkaa n 200m. Saarella kasvaa valtavia puita ja keskellä on vanhaa peltoa. Peltoa reunustaa kehässä ikiaikainen kivimuuri, mistä osa kuuluu meidänkin tilaan. Tilamme nimi on Pöllu, mikä tarkoittaa peltoa. Yksin keskellä peltoa, nököttää keltainen pieni suvilamme, jonka itse rakennutimme vuosina 2004 ja 2005.
Suvilamme näyttää surulliselta nyt talvella yksin, kun ketään ei siellä käy. Kun tulemme lomalle Viroon ja Haapsaluun, oleskelemme kerrostaloasunnossamme 10 km päässä Haapsalussa, missä on lämmintä ja mukavaa, etenkin talvella.


Onnistuin näpsäämään itsestäni hyvän kuvan.Lähetän kuvan serkulleni Gran Canarialle, niin näkevät mitä räntää täällä sataa.

Viikko sitten perjantaina palasimme Jukka ja minä Haapsalusta takaisin kotiin Suomeen. Lähtömme päivänä perjentaina Haapsalun asunnolla sattui eteisen sähkötaulussa pieni tulipalo, ja asunnon sähköt meni poikki. Vika saattoi johtua ylikuormituksesta, kun käytössä oli astianpesukone. Talonmies Vallo lupasi hoitaa sähkömiehen paikalle korjaamaan vauriot. Nyt ei vielä tiedetä, kuinka pian korjaus saadaan tehtyä.
Vaikka sähköt olikin poissa käytöstä, asunnossa oli ok lämmintä (keskuslämmitys). Kun sähköt ei toimi niin valot, TV, jääpaappi, hella ja lämmin vesi ovat poissa käytöstä. Näin ollen asunnolla olisi ollut tylsää ja pimeää. Siksi päätimme lähteä kotiin heti samana päivänä ja onneksi saimme Siljan laivaliputkin vaihdetuiksi perjantaiksi. Liput olivat Tallinkin "ilmaislippuja" jotka oltiin saatu mummolta ja vaarilta. Ilmaisista henkilölipuista huolimatta auton edes-takaisin matka maksoi 98 euroa.

Me oltiin Jukan kanssa kahdestaan Haapsalussa kerrostaloasunnossamme lomalla 3.-6.1.2012. Juho oli mumminsa luona Helsingissä viikon ja Lasse kotona yksin Siuntiossa. Lasse& kaverit oli täällä järjestäneet bileet ! Kotona riitti ihmeteltävää - mm kuusi ja vesi oli kaatunut parketille. Serkkupojan Jannen auto oli liukunut ojaan (kunnantalon pihassa) kun pojat kävi kaupassa. Autoa oli yritetty nostaa ojasta Renautilla ja rautakettigillä. Mutta kettinki katkesi, eikä poikien auttanut muu kuin soittaa Jannen isä Tomi apuun, Puistolasta saakka. Lasse täytti 18v vuotta marraskuussa, ja tätä se näköjään on aikuiseksi kasvaminen. Pojat olivat saaneet 36 euroa rahaa palautetuista pulloista ja tölkeistä, mitä oli tullut nautituksi viikon aikana. Voi vain kuvitella miten Jukka oli vihainen, kun ensin yhdessä asunnossa Haapsalussa syttyi tulipalo ! ja sitten kun tultiin kotiin, oli täälläkin korjattavaa poikien jäljiltä. Myös Juholla oli kysyttävää; kuka olikaan nukkunut hänen sängyssään ? Yllättäen Facebookissa eräs paikallinen tyttö tunnusti - hän se oli ollut. Nähtävästi vieras olikin vähemmän ikävä, koska Juho ei enempää tyttöä tenttaillut. Muut Juhon kaverit olivat suorastaan kateellisia tilanteesta.

Nyt rauhallisten arkipäivien koittaessa on isännän kiukun aiheet osin unohtuneet, mutta kodissa korjattavaa on edelleen listalla, kuten olohuoneen pariovien korjaus ja liimaus.

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

On hyvä jos meillä itsekullakin on toiveita tulevaisuudelta. En tarkoita niinkään materiaalisia joululahjatoiveita, mitä näinä joulukuun päivinä ahkerasti haalimme kauppakeskusten hyllyiltä. Tarkoitan, että meidän on hyvä asettaa selkeitä tavoitteita tai haaveita, mitä hartaasti haluamme odottaa loppuelämältämme. Toiveemme voisivat olla suuria tai pieniä, mitä edes jossain määrin pitäisimme realistisina.



Elämäämme hallitsee suurimmaksi osaksi arvoituksellinen kohtalo, minkä käänteitä ei mikään maallinen mahti kykene ennalta aavistamaan. Joka päivä kohtaamme elämässämme ihmisiä tai tilanteita, jotka pikkuhiljaa antavat uutta suuntaa tulevaisuudellemme. Lisäksi tekemällä matkallamme viisaita valintoja ja päätöksiä voimme hyvin mielin luottaa siihen, että olemme itse tehneet parhaamme tehdäksemme ympäristöstämme sellaisen kuin haluamme.

Jotta toiveet voisivat toteutua, on niitä hyvä osata asettaa. Myös tärkeysjärjestys on hyvä olla valmiiksi mietittynä. Itsemme lisäksi, on hyvä asettaa toiveita ja odotuksia myös läheisillemme. Kun päämäärät on selvillä, on niitä kohti aina helpompi suunnistaa.
Kun toivotamme toisillemme - terveyttä, hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta tai menestystä - on toiveillamme yhtä kaikki paremmat mahdollisuudet toteutua, koska osaamme nähdä, miltä huomisen pitäisi näyttää. Edellä mainituista syistä onnentoivotukset eivät ole laisinkaan turhia.

Näin ollen toivon hartaasti hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille ystäville ja blogini lukijoille !