perjantai 17. syyskuuta 2010

Tantta - kamarineiti Pietarin hovista

Kun aikanaan perustin blogini, oli tarkoitukseni kirjoittaa eläväksi tarinoita, joita mummoni oli minulle kertonut omasta nuoruudestaan ja elämästään. Mummoni Hilda syntyi vuonna 1898, ja kuoli vuonna 2001, mistä voi päätellä hänen kokeneen elämässään 3 eri vuosisadan aikuista elämää, sisällisotaa, Venäjän vallan jälkeistä itsenäisyyttä ja kahta eri sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Mummon muistoihin kuului


Tässä minä istun tyynyllä, joka arvatenkin on saatu mummolaan Tantan perintönä

kertomukset Pietarista, sillä vaarini Uno Hjalmar oli syntynyt tässä kaupungissa 1902 suomalaiseen rautatieläisperheeseen. Vaarin lapsuuden muistot Pietarista oli sadat kerrat kerrottu kotona vaimolle, Hildalle. Elävä todistaja silloisen Pietarin loistosta ja ylimysten hoveista oli vaarini täti - Tantta. En nyt muista hänen oikeaa nimeään, mutta saan sen tarkastetuksi samasta hautakivestä Malmilta, missä lepäävät Hilda ja Hjalmarkin. Tantta Pietarista oli oikea Lady- venäläisittäin. Koska hän oli Pietarissa työskennellyt hovineitinä ylhäisöperheessä, oli hänen käytöksensä kuin muukin olemuksensa tavanomaista paljon hienostuneempaa. Nuorena Tantta oli ollut naimisissa, mutta vain hetken, kun aviomies oli yllättäen kuollut. Kun Tantta oli nuori kuului hänen elämäänsä kesät Krimillä, missä Venäjän ylhäisö vietti lomiaan. Näistä Krimin kesälomista Tantta kertoi äidilleni tarinoita, kun äitini oli pieni tyttö. Venjällä Tantallla tai Hjalmarillakaan ei ollut paljoa sukua, ja siksi Tantta saikin olla äitini ainut täti, joka merkitsi hänelle paljon. Ennen kaikkea Tantan nuoruus, arvokkuus ja huikean yltäkylläinen elämä Pietarin hoveissa tekivät vaikutuksen äitiini. Äidistäni kertomukset yltäkylläisyydestä olivat erityisiä silloin, kun Suomi kävi sotaa Venäjää vastaan, ja kaikesta oli täällä puutetta. Tantta oli perheelle tärkeä sukulainen, ja äidilleni läheinen sydänystävä, näin olen ymmärtänyt.

Hilda ja Hjalmar asuivat Helsingissä Käpylässä ja myöhemmin Puistolassa, itse 1930- rakennetussa omakotitalossaan. Puistolassa samassa talossa asuin minäkin sittemmin 1950-luvulla. Lapsuuteeni kuului vanhat Tantan valokuvat Pietarista, hieno kettupuuhka, mandoliini ja muut hienot esineet, jotka olivat jääneet vaarilleni perinnöksi Tantalta. Perinnöksi oli jäänyt myös Tantan osakehuoneisto Helsingistä Vänrikki Ståhlinkadulta.

Kun Tantta Venäjän vallankumouksen jälkeen joutui muuttamaan Suomeen, kuten vaarinikin, ei entisellä kamarineidillä suinkaan ollut helppoa yksin. Oli oltava työpaikka täälläkin. Tantta tekikin työtä VR:llä vaunuemäntänä junissa, jotka kulkivat Helsinki Pietari väliä. Tantta puhui venäjää ylhäisön aksentilla tavallisille matkalaisille ja ilmeisesti myös ruotsia ja suomea, kuten vaarinikin osasi puhua.



Viimeinen sivu Tantan kohtalosta on kuitenkin elämän nurjempaa puolta. Tantan vanhetessa ei vanhuus tullut yksin. Tuli dementia ja epämääräiset harhat, jolloin itsenäinen vanhuus ei enää tullut kysymykseen. Oli oltava hoidossa jossain, eikä mielellään ainakaan mielisairaalassa. Silloin oli tapana, että vanhuksista huolehtivat sukulaiset. Suomessa ainoat sukulaiset Tantalle olivat Hilda ja Hjalmar ja heidän lapsensa.
Niinpä Tantta sitten asui viimeiset vuotensa Puistolan talossa alakerrassa, yhdessä suuressa huoneessa. Vuosia myöhemmin äitini kertoi, että tuon huoneen ikkunat olivat laudoitettu kiinni, ettei Tantta päässyt karkaamaan. Tantan vaatetus oli ollut myös erikoista. Joskus hänellä oli päällään hienoja vaatteita, ja paljon. Joskus taas vaatetusta ei ollut juuri nimeksikään, kun hygieniasta oli pakko pitää huolta.



Kerran Puistolassa sattui harmittava vahinko, kertoi äitini. Dementoitunut Tantta-mummo oli päässyt karkuun. Tantta oli juossut ilkosillaan, ilman vaatteita tietä pitkin Puistolan asemalle. Täti oli alasti rynnistänyt sisälle asemarakennukseen,junalippua hankkimaan. Täti ei ehtinyt onneksi junaan, eikä Helsinkiin työpaikallensa, Pietarin junan emännäksi, minne hän oli ollut lähdössä, kuten ennenkin.

Kertomus Tantasta tuli nyt mieleeni, kun lähiviikkoina ensi iltansa saa elokuva Prinsessa, joka kertoo eräästä Kellokosken sairaalan hoidokista. Tantassa ja Prinsessassa on jotain samaa paljonkin, nimittäin ylemmyyttä ja runsain mitoin arvokkuutta, mitä meille harvoille on suotu.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Hammaskeiju kävi kylässä, taas

Hammaskeijua ei meillä kaivata enää, ja tuo pahanilmanlintu pysykööt poissa, niin kauan kun elän. Kun on kuollut, niin kumma kyllä toisilla on kallossaan edelleen kiinni hyvät ja toimivat hampaat. Ja se on väärin, että hyvät hampaat ovat jääneet täysin vaille käyttöä. Sen sijaan minä, joka (melkein) täysissä sielun ja ruumiin voimissa, saan taistella vähien ja huonojen hampaitteni kanssa. Purukalustoni on



kulunut kehnoksi ja miltei käyttökelvottomaksi. Viimeksi eilen takimmainen viisaudenhampaani halkesi pieneksi tyngäksi. Hampaitteni hoidattaminenkaan ei juuri auta, koska hampaani ovat niin paikatut, ettei uutta tilaa paikoille edes löydy. Suurin etuni on, että aidot etuhampaani ovat vielä tallella. Kuitenkaan leveämpään hymyyn minulla ei ole aihetta, koska jos nauruhermojani ärsyttää liikaa, näkyvät hymyni reunat hampaattomina. Ja se ei ole kaunista katseltavaa. Jos haluan onnistua kuvissa hyvin, on minun parempi pitää suuni kiinni, ettei ikävä totuus puuttuvista takahampaista paljastu.

Nuoruudessani minulla oli onni olla työpaikassa Neste Oy:llä, joka korvasi 70% työntekijöitten hammaslääkärikäynneistä. Seuraavaksi menin vakuutusyhtiöön töihin ja ensimmäiset asuntosäästörahamme kuluivat hammaslääkärikäynteihin. Minulta ja Jukalta vanhat amalgaamit vaihdettiin muovipaikoiksi. Suut näytti todella siisteiltä remontin jälkeen, mutta se oli kallista kosmetiikkaa. Nytkin perheemme hammaslääkärikulut pitäisi olla kohtuulliset, koska koko perheen kuluja korvataan mieheni työpaikalta IBM:stä Amerikkalaiseen malliin. Itselleni tuokaan ei enää riitä, koska minulta useat takahampaat ovat tippuneet tiehensä. Jos jotain pitäisi korjata, tarvitsisin kokonaan uudet hampaat taakse ylös. Minun pitäneekin toivoa uusia hampaita joululahjaksi.

Nuoruudessa hammaskeiju oli kodissa odotettu vieras, hakemaan pois turhat maitohampaat. Nyt odotan Hammaskeijua jälleen, en niinkään viemään hampaita pois, vaan tuomaan uudet.
Miten on muilla välit Hammaskeijun kanssa, onko annettu toiveita hampaiden korjaamisesta ?

En oikein lämpene allaolevan kuvan korutaiteelle, mutta lue mielenkiinnosta seuraava juttu:



Seuraavan kerran kun hammaskeiju vierailee kotonasi, voit lähettää hampaasi Australiaan, palkitulle hopeaseppä Polly van der Glassille. Polly on luonut korukokoelman, joka on valmistettu ihmisten hiuksista ja hampaista. Uskomatonta, mutta hampaita on ollut vaikeaa saada tarpeeksi ja lahjoitukset ovat Pollyn opinahjon työntekijöiden.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Siipi maassa


Nuorempi poikani 14 v on sairaalassa Tammisaaressa, ja siellä hän joutuu olemaan hoidossa 2 kuukautta, aina marraskuuhun. Sähköposteja olen lähettänyt tutuille. Yleensä blogiin kirjoittaminen on ollut itselleni terapiaa omissa vaikeuksissani, mutta nyt en voi jakaa huoliani kenenkään kanssa, kun kyse on pojastani.
Oma ahdistukseni on henkistä ja fyysistä, enkä mm jaksa kirjoittaa tänne blogiinikaan, mitä normaalisti viikottain tekisin. Olen syksyn kuluneilla viikoilla



vaeltanut yksin kotikuntamme metsissä ja rannoilla, joskus 2 tuntia ja joskus 4 -päämäärättä yhteen menoon. Ennen minulla on tarvinnut olla jokin syy, miksi menisin metsään - sieneen tai muuten marjoja keräämään. Nyt samoilen metsissä tuntikausia, ilman mitään tähdellisempää syytä, vain unohtaakseni pahan oloni. Jotain sentään olen saanut metsästä mukaani - joitain kanttarellejä ja tatteja. Myös muutaman valokuvan, jotka liitän tähän juttuuni.


Tämä puu kuvaa osuvasti tämänhetkistä mielialaani

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Siiseli on oravansukuinen jyrsijä

Nyt kesällä selvisi, mitä eläimiä Sarköyssä pihassamme nämä pikkuvipeltäjät ovat. Ne asuvat pihamme aidan takana koloissaan, ja silloin tällöin ne vilahtavat pihaamme pienistä aidan rakosista. Luulin niitä joksikin maaoraviksi. Kesällä näin dokumentin


Puolasta eräältä vanhalta lentokentältä, jossa näitä samannäköisiä Tiku-Takuja asui paljon. Ne ovat oravan sukuisia SIISELEITÄ. Ajatella me saamme joka kesä Turkissa Sarköyssä ihan vierestä seurata näitten siiseleitten elämää ja puuhastelua ! Ne ovat myös melko harvinaisia pikku jyrsijöitä.

Niistä kerrotaan Googlessa seuraavaa:

Siiseli (Spermophilus citellus) on oravien (Sciuridae) heimoon kuuluva jyrsijä.

Ravinto

Siiseli syö pääosin kasvisravintoa, mutta sen ruokavalioon kuuluu myös jonkin verran eläinkunnan tuotteita.



Lisääntyminen

Poikaset syntyvät keväällä talviunesta heräämisen jälkeen. Naaras on tiineenä noin

25 vrk. Poikasia syntyy 6–8. Parin kuukauden iässä poikaset itsenäistyvät.

Levinneisyys

Siiseliä tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Ukrainassa ja Mustanmeren seudulla.

Elinympäristö

Siiseli viihtyy aroilla, vuoristoniityillä ja kesantomailla.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Silkkaa Jatzzia, valokuvatorstain 169 haaste

En tiedä, mitä nämä tanssivat, mutta kuviteltakoon, että soundit olisi jatzzia. Hyvä kun keksin säästämälleni kuvalle käyttöä.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Melonit ja päärynä samassa kehossa

Kuinka kertoa turkkilaiselle bikinimyyjälle, että yläosa on aivan liian pieni ! Allaoleva video selvittäköön proplematiikkaa, mikä liittyy suuriin rintoihin ja niiden kätkemis- ja kannattelemisyrityksiimme. Sopivia alus/bikini -liivejä ei yksinkertaisesti tahdo löytyä minulle Helsingin kokoisesta kaupungista, saati sitten, että yrittäisin ostaa bikiniliivit itselleni jostain turistimatkalta. Neuvot on kalliit ja tervetulleet, jos osaatte suositella, missä myydään D-E kupin liivejä, ilman ärsyttäviä pitsejä.

Harmi video ei suostunut tähän liitteeksi. Siinä nuori nainen näyttää paljaat rintansa miesmyyjälle !

Meitä naisia on ulkomuodoltaan monen mallisia. Puhutaan yleisesti mm päärynävartalosta, missä yläosa, hartiat ja rinnat on pienet, mutta alaosa on polviin laskeutunut päärynän pohja. Sitävastoin minun vartaloni on ylhäältä levehkö ja masiivinen, kuin päärynä yösalaisin. Tässä asennossa hedelmä tuskin pystyssä pysyisi. Päärynävartaloni proplematiikkaa korostaa suuret rinnat, mitkä uhmaavat


Urheiluliivit, mukavan näköiset, tekokuitua

painovoimaa. Painon vaikutusta estämään olen hankkinut tukevia ja kiristäviä rintaliivejä. Adjektiiveista päätellen en vähääkään pidä liiveistä. En, vaikka ne olisivat kuinka kalliita ja naisellisia tahansa.

Ihoni on niin arka, että vain puuvillaiset vähäelastiset liivit käyvät minulle. Yleensä hengittävän puuvillaisen materiaalinsa puolesta minulle kävisivät vain imetysliivit, mitkä vähiten ärsyttää ihoa. Nyt aion uudistaa lookkiani, ja hankkia pehmeät ja elastiset sporttiliivit, eli mahdollisesti kuntoiluun tarkoitetut rintaliivit. Edullisimmillaan löydän uudet liivit Ellokselta n 17 eurolla. Olisi kiva kuulla, mitä sporttiliiveistä on pidetty, täyttävätkö ne tehtävänsä tai venyvätkö ne käytössä. Jos löydän hyvät ja sopivat, ostan tapani mukaan niitä useammat, vaikka eri värisinä. Koska kesällä liivien kanssa on kuuma, aion pitää niitä väljien lyhythihaisten paitapuseroitten alla. Liivit on yksivärisiä, joten paidan napit voisi pitää reilusti auki ylhäältä.



Sloggi liivit, puuvillaa !


Nämä ns Minimizer-liivit olisi mukavat ja kauniitkin

En voi käsittää, miksi toiset naiset haaveilee suuremmista rinnoista, vaikka omat olisi aivan sopusuhtaiset. Minusta suuruudesta ei ole ollut muuta kuin haittaa. Jo nuorena kuvittelin, että olisin parempi urheilija ja juoksija, mikäli rinnat ei pomppisi ylös alas. Epäilemättä ulokkeeni hidastaa menoani ja ovat aina tiellä. Myös uidessa on tunne, että kellukkeet olisivat aivan väärällä puolen kehoa. Lueskelin allaolevaa liiviopasta, jotta kykenisin tilaamaan postimyynnistä minulle parahaiten sopivan mallin. Jos liivit ei käy, ne voi palauttaa. Huomasin viime tingassa, ennen tilaamistani, että uhreiluliivitkin on polyamiidia ja elastiiniä, eli tekokuituisia. Onneksi keksin Elloksen sivustolta tällaiset puuvillaiset Sloggi liivit, mitkä aion tilata. Postimyynnistä saa tilattua sopivat, kun valitsee samaa kokoa, mitä edellisetkin liivit on. 1.) kts alla - liiviopas - osoitteessa

1 ) Liiviopas:
http://www.ellos.fi/SplashPage/SplashPage.aspx?CategoryId=38995

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Pukeutumisen koodi blues keikalle

Sailorsin konsertin jälkeen minua jäi mietityttämään kysymys, mikä liittyi bändin BigBlues S:n esiintyjien pukeutumiseen. Bules on rento musiikin laji, lähellä countymusiiikkia, keskilännestä ja tietty peri Amerikkalaisena musiikkina se edustaa slungia lehmipoikakulttuuria, kuten countrykin. Kuten countryyn, myös bluesiin


Suosikkini bluesartisti Erja Lyytinen -

liittyy pukeutumisen filosofiaa. Keskeinen kysymys, mitä vaatetusta suositeltaneen ammattimailelle blues artistille keikalle, riittääkkö pelkkä;

a, kauhtunut T-paita
b, ruudullinen paitapusero henkseleineen
c, Stetson -cowboy hattu
d, oikeat cowboy henkiset ja kärkiset bootsit
e, ruoska (lehmien ajoon)
f, timotei huuleen
g, nahkashortsit Tirolilaiseen tyyliin
h, vanhat farkut

Mitään rivitanssia ei olla blueskeikalla esittämässä, joten kaikkien mieliksi, jokainen bändin jäsenistä saakoon pukeitua mieleisekseen Amerikan cuyksi tai babyksi. Suosiolla unohdettakoon Tirolilais-look. Ruutupaita, henkelit ja hattu muistuttaa meitä Amisheista, joten jääköön sekin tyyli omille käyttäjilleen.



Näin karsimalla vaihtoehdot vähenee, miten pukeutua blues keikalle. Koska lavalla kuuminta ja hikisintä on rumpujen takana, riittäisi rumpalille pukukoodiksi - timoitei huuleen ja shortsit jalkaan. Jäljelle jääviä asusteita olisi coutrylook henkiset saappaat ja hatut, unohtamatta kuitenkaan farmarihousuja jalkaan. Nekin saisivat olla rennonti repaleista kuosia. Halpoja farkkuja saisi sopivasti täydentää huippukalliit bootsit. Bootseissa kärki ylöspäin saataisiin artisteihin myös sopivasti painovoiman kera rentoa keinuntaa esityksen ajaksi. Ruoskaa tarvittaisiin vain pukuhuoneen puolella ja harjoituksissa, koska se ahdistaisi turhaan yleisöä.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Sailor,s 10 v synttärit

Tapahtumana oli viikonlopppuna keula kohti Sailor´sin synttäreitä! Tulimme kaikki talon täydeltä 14.5.2010 perjantaina Sailor,siin viihtymään tuopposten ääreen, ja nautiskelimme live- musisoinnista puoleen yöhön saakka ! OlutHuone Sailor´s purjehti iloisessa myötätuulessa koko tapahtumantäyteisen 10-vuotisjuhlaviikkonsa, huipentuen synttäripäivään perjantaina. Iloittelu alkoi kuitenkin jo 7.5. Itse perjantain päätapahtumassa syötiin suut makeaksi täytekakkua, ja sielunruokaa sisäisesti nautimme blues-bändimme BigBlue S:n konsertista.



Bändin keikka ei jää koskaan pelkän kuulokokemuksen varaan, vaan mukana on vahvasti osallistumisen- ja jammaamisen meininkiä. Pääset messiin, kun katsot videot (2 kpl) -liekö Tiger Woods ja Indiana Jones piipahtaneet myös Sailorsin hulinassa.



Sailor´s asiakkaat arvostaa elävää musiikkia,kuten tiedämme. Varsinkin kun Niina, alias Jane on on kulmakunnan friidu. Sailor’s on maakrapujen ja merelle mielivien etappi Laivalahdenkaarella, Herttoniemenrannan venesataman ja kanavan äärellä. Iloinen OlutHuone tarjoaa juomia maailman eri laidoilta laivapienoismallien, kalaverkkojen ja purjeiden ympäröimänä.

Aurinkoisella terassilla voi nauttia oluesta ja ystävien seurasta kesäisinä päivinä. Auringon painuttua horisonttiin iltaa jatketaan valtavan kivitakan edessä tai tatuoinnein koristettuun baaritiskiin nojaillen.

Me iki-fanit, Tiina ja molemmat Annet saimme tilaukseen Big Blue S:n mustat logo-T-paidat. Bändiläisillä itsellään luki nimet selässä, jotta epäselvää ei olisi, mikä on kenenkin homma. Purjehdimme kotiin puolen yön maissa, minä kuskina, kukas muuten.

Katso videot !
video video

torstai 13. toukokuuta 2010

Helluntai ja pientä puuhaa pihassa

Kun on oma piha, on sen eteen keväisin tehtävä työtä, jotta siellä viihtyisi ulkona kesällä. Sitten voisi nauttia rauhasta ja lyhyen kesän lämmöstä. Meillä tärkeää on virittää uima-allas paikoilleen toukokuun loppuun mennessä. Homma kuuluu yleensä minulle. Vanha aurinkovarjo oli haalistunut pilalle, ja sen tilalle viritimme kesä-katoksen. Emme kuitenkaan raaskineet ostaa uutta tukevaa katosta, minkä hinnat pyörii 90 €-200 € välillä. Tyydyimme vanhaan Virossa pidettyyn "hyttystelttaan" jonka ankkuroimme kiinni talon kuistiin. Loppukesästä voi käydän niin, että teltta on Virossa mukanamme, ja joudumme joka tapauksessa ostamaan uuden katoksen sen tilalle. Toivon mukaan silloin olisivat uudet katokset jo alennusmyynnissä, esim Jysk:issä. Paljon on ollut puuhaa pihassa ..pientä ja suurta. Päivällä nyt Helluntaina oli 21 C lämmintä. Päälläni oli shortsit ja T-paita ! Tässä kuvia tekemisistäni.



Kesä-katos viritettynä, 2 tunnin työ


Toppaukset haettu varastosta ja pyyhitty pöytä ja tuolit - keinun rungon maalasin valkoiseksi, jälleen kerran



Puhdistettu kädet tärpätillä maalista ja juotu 2 lasia viiniä jääpalojen kera.



Hieman tuiskeessa kävin tikapuitten kanssa laittamassa linnuille siemeniä lisää.



Raivasin maasta ylös pystyyn kuolleen marjapensaan. Jäljellä on vain pieni kuoppa, mikä pitäisi tasoittaa.


Kauhtuneen muoviruukun maalasin valkoiseksi, jätin kokhokuviota näkyviin vanhaa väriä, ja vuo,la .. ruukku näyttää antiikkselta. Vieressä on siuhkulähde, mihin pitäis hakea lisää isoja kiviä ympärille.



Juho petsasi ruskeaksi varaston oven. Koska vanerissa, mistä ovi on tehty, oli maalipilkkuja, täytynee ovi maalata oikealla maalilla vielä uusiksi.



Iso saviruukku hajosi syksyllä kolmeen osaan. Sain kontakti-liimalla liimattua ruurun kasaan. Muovikukat piti ruukun paikoillaan.

torstai 6. toukokuuta 2010

Vanhojen valokuvien skannaaminen

Olen muuten aloittanut skannaamaan vanhat valokuvat tietokoneelle - ja Picasaan. Kuvia on tuhansia, ja osa pitää irroittaa albumeista kuvaamisen ajaksi (jotta kuvat saa 4-6 kerrallaan kopiokoneen väliin). Skannattavissa kuvissa on mukana myös äitini Tepan ja mummoni Hildan nuoruuden kuvat ja hih .. omat muistot, mistä on toinen kuvanäyte 30-vuoden takaa. Kyllä nuorena osattiin pitää hauskaa, ainakin uimarannalla !



Mummoni Hildan (lyhyt tukka) nuoruudessa

Vanhojen valokuvien skannaaminen muistiin kannattaa, jos vaikka talo palaa tai kone hajoaa, on kuvat varmassa tallessa. Tallessa kuvat ovat esim Googlen Picasa 3:ssa - salattuna tai yleisölle nähtävinä.



Hauskaa - minun nuoruudessani (olen kameran takana, ohjaajana). Akrobaatit kuvassa on mieheni Jukka ja Tiina ystäväni. Yksi onnistunut kuva edellytti useampia pulahduksia altaaseen. Saiskos tästä kuvio-kaatumisesta altaaseen olympialajin ?

torstai 29. huhtikuuta 2010

90v kokenut kissanhoitaja sai paikan

Oli toinen blogini, missä aloitin eläin- ja kissakertomukset, lähinnä omista kissoistani kertovat jutut. Tässä blogissa kerrottakoon menneiltä vuosilta kissojeni kanssa sattuneita hauskoja juttuja myös. Kissojani, norjalaista metsäkissa Berttaa ja tavallista kissaa Minttua minulla ei enää ole ollut 14-vuoteen, mutta muistot ovat alati läsnä rakkaista kissoistani, varsinkin kun asumme edelleen samassa talossa, mitä silloinkin.



Olimme vuonna 1988 mieheni kanssa menossa maailmanympärysmatkalle yhden kuukauden ajaksi Singaporeen, Austrasliaan, Havajille ja Los Angelesiin; Kissoille tarvittiin hoitaja. Kun mummoni Hilda 90v kuuli, mitä maksaa 2 kissan hoito yksityisessä hoitolassa, tarjoutui hän hoitamaan lemmikkini meillä kotona omakotitalossamme. Koska mummo oli näinkin iäkäs, kävi kuntamme vanhusten hoitaja katsomassa Hilda-kissankaitsijaa kotonamme viikottain. Myös vanhempani kävivät mummoa katsomassa viikonloppuisin. Kaapit ja pakastin kotonamme oli täynnä kissan ruokaa ja säilykkeitä mummollekin. Jälkeenpäin olen miettinyt, meniköhän mummon ja kisujen "menut" ihan oikein. Nimittäin mummollekin maistui silakat hyvin, ja näinhän sen piti mennäkin. Kaikki oli hyvin kun palasimme. Olimme tosin unohtaneet, että Hildalla oli huono näkö. Asia kävi ilmi, kun mummo ihmetteli, miten paljon kissat söivätkään 1 kk:n aikana. Hildasta oli nimittäin vaikuittanut siltä, että kissoja oli ollut enemmän , kuin kaksi, jopa 3 tai 4 kpl. Kun mummo avasi ikkunan, mistä kissat tuli sisälle taloon, ei takeita ollut siitä olivatko sisälletulijat - oikeita juuri meidän kissoja !! ja kun vääriä naapurin kissoja olikin tullut kylään syömään, niitä Hilda ei sitten saanutkaan pyydystetyksi kiinni, kun näkö oli huono ja liikkeet hitaat. Kaikki muu olikin sujunut oikein hyvin .. Naukumisiin.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Tahtoo haaremiin !

Viime kesänä, kuten edellisenäkin suvena missasin Top Kapin palatsi- ja haaremikäynnin. Haaremin ulkopuolella tutustuimme vain puistoon ja 30:een kissaan, mitä Juho kuvasi videokamerallaan ammattimaisin otoksin. Nyt korjaan kultuurin tietämyksen aukkoani, ja otan selvää Istanbulin suomenkielisistä retkistä lähettämällä niistä seuraavan kyselyn Arealle matkatoimistoon 24h@area.fi



Tiedustelu Istanbulin retkistä

Istanbulissa haluaisin ulkopuolisena osallistua Istanbulin Top Kapin palatsi- ja haaremiretkelle a 39€ , jossa on suomenkielinen opastus. Kenelle ja missä minun pitäisi ilmoittautua suomalaisille oppaille. Onko heillä ensi kesänä kesä- heinäkuussa tietty päivä viikossa, milloin palatsissa vieraillaan ?

Meillä on loma-asunto itsellämme 200km päässä Istanbulista. Arean retkille olisi mukavaa päästä mukaan joitakin kertoja.
Ystävällisin terveisin

Annu

HUOM ! klikkaa taikamaton nuolta, niin saat kuulla haaremin lintujen visertelyä, melkein livenä. Self made kollaasi





Idässä oli toinen uskonto ja moniavioisuus. Päivän rutiinit liittyivät peseytymiseen ja lämpimässä ilmastossa virkistäytymiseen, varsinkin vauraissa kultuureissa, kuten Ottomaanien valtakunnassa Turkissa. Muiden maineikkaiden sulttaanien lailla mm Turkin sulttaani Murad III (1546–1595) piti yllä kylpemisen kulttuuria haaremissaan. Hänen haaremiinsa kuului 1 200 orjamarkkinoilta hankittua kauneinta naista, joita vartioivat yli 400 eunukkia. Murad III katseli usein arabeskien takaa kuinka alastomat naiset ilakoivat ja viettivät aikaansa vesialtailla. Haaremin altailla musiikki, laulu ja seurapelit loivat viihtyisää ilmapiiriä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kysely lukijoille, minkä identiteetin näistä valitsisit ?

Joskus on tylsää olla ihminen vastuineen ja murheineen. Mitäs jos olisit jotakin muuta ? ja kykenisit paremmin toteuttamaan omia visioitasi !

Mieti oheisen kyselyni mahdollisuuksia. Jätä itsesi näköiset vastaukset kommenttilaatikkooni. Voit vastata kysymyksiin myös omassa blogissasi. Kerro blogisi osoite, niin tulen kurkkaamaan, mitä vastailit.
1.
Jos saisit olla kaupunki, mikä olisit - olisitko hiljainen Tuppula vai vilkas metropoli maailman keskipisteessä ?
2.
Jos olisit nähtävyys, mitä piirteitä sinussa ihailtaisiin, ja mikä kohde olisit ?
3.
Mikä musiikki ilmentää sinua ja luonnettasi, kerro myös mikä on levysi kääntöpuoli, jos joskus kiukustut?


4.
Mikä urheilulaji sopii tyyliisi ja imagoosi, oletko jalkapallo vai Formulan kaasupoljin ?
5.
Mikä eläin olisit tai mikä eläinhahmo sinua kuvaa parhaiten ? Mitä ystäväsi sanovat ?


6.
Ketä historian henkilöä ihailet, ja kenen kaltainen haluaisit olla ?
7.
Keksi oma sananlasku !
8.
Jos saisit valita uuden nimen itsellesi, kelpaisiko vanha vai ottaisitko uuden nimen - ja minkälaisen ?
9.
Jos pääsisit ilmaiseen kauneusleikkaukseen, mitä otettaisiin pois, lisättäisiin ja mitä korjattaisiin toisin ?

Vastauksiin on aikaa 10.4.2010 saakka

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Vastaukset odottaa kysymyksiä


Aina vaan esillä on Lumiukot,joiden tekoon materiaalia riittääkin tänä talvena. Tällä kertaa saa esiintyä Lumiakka.

Onko itselläsi koskaan ajatusta tai tilannetta, missä haluaisit epätoivoisesti, että sinulta kysyttäisiin jotain ? Klassinen esimerkki on kaino tyttöystävä, joka odottaa kosintaa. Neidolla on olemassa vastaus jo ennen esitettyä kysymystä. Minulla on monenestikin ollut sellainen tärinä, että haluaisin vimmatusti vastata moniinkin kysymyksiin. Epäjohdonmukaisuutta on ollut vain siinä, ettei kukaan kysy minulta asioista, mihin minulla olisi vastauksetkin valmiina. Ylipäätään todella harvon kukaan kysyy minulta mitään ! Jos joku jotain kysyykin, on kysymykset aivan vääriä, eli sellaisia mihin saan aprikoida vastauksia päänsärkyyn tai migreeniin saakka. Loppujen lopuksi saan vaivoin ähkäistyksi jotain epämääräistä minulle täysin ydentekeviin uteluihin.

Todella ammattimaisista kyselijöistä on puutetta. Nimittäin minulla on valmiina 1001 järkevää vastausta, mitä olisin valmis vastaamaan salamannopeasti, yllättävissäkin tilanteissa. Myöskään haastattelijan ulkomuodolla tai sosiaalisella statuksella ei olisi mitään merkitystä ! Pääasia olisi, että voisin tuntea itseni huipputärkeäksi, kun minulta kysyttäisiin kohteliaasti kysymyksiä, joihin vain minä olisin osaava ja kelvollinen vastaamaan.

Totta, kyllä jokin raja sentään täytyisi tiedustelijalla olla, ainakin ikäraja. En välittäisi vastailla alle 5 -vuotiaan loputtomiin kysymyksiin, kuten - mistä muoviankat syntyvät ? miksi ne ei huku ? miksi eno pissaa seisaaltaan ?

En myöskään haluaisi vastailla seuraaviin idioottimaisiin kysymyksiin, kuten - koska olet pessyt viimeksi hiuksesi ? tai oletko harkinnut tekohampaitten teettämistä ? Arvelen, ettei muutkaan ole kiinnostuneet tämäntasoisista alentavista kysymyksistä, mitkä paljastaa kyselijän täydeksi moukaksi.

Sen sijaan herkullisia kysymyksiä olisivat sellaiset, joihin vain minä itse neroudessani kykenisin vastaamaan. Ei olisi väliä vaikka kyselyt olisi hieman yksinkertaisiakin, kuten tiedämme vastaaviksi filmitähdille, poliitikoille ja muille julkkiksille esitetyt kyselyt kuten - onko julkisuuskuvasi vaurioitunut viimeaikaisten tapahtumien johdosta ? onko teidät tahallisesti syrjäytetty vaativasta virastanne ? haluatteko matkustaa ensimmäisessä luokassa ? Pelkät tämäntapaiset kysymykset jo asettaisivat vaatimattoman kotirouvan marmorijalustalle.
Erityisesti minua jäi harmittamaan Siuntion Rock ja Blues On konsertti, missä olisin auliisti antanut lehtimiehille haastatteluja, miten orientoitunut olinkaan juhliin. Harmikseni kukaan ei kysellyt viihtymisestäni juhlissa yhtään mitään ! Vastauksia minulla olisi ollut paljonkin ja selityksiä ......

En ole pitänyt liiemmin perinteisitä kysymys - vastaus kavericallupeista. Yhden sellaisen löysin, mihin ehdottomasti haluan vastata. Laitan kyselyt teille muillekin kiinnostuneille tulemaan seuraavassa postauksessani.

Istanbulin retket

Laitoin blogiini vinkiksi Isanbului .. siis Istanbulin retket. Jotta kaverit osaisi siellä suunnistaa tärkeisiin paikkoihin, siis minne minäkin menisin. Olen kuitenkin aina juuttunut tuonne basaareihin ostoksille ja kangaskauppoihin, ja Istanbulin kulttuurin tietämykseeni on jäänyt suuri aukko. Näistä rekististä moni olisi mukava tehdä, aina vaikka yksi retki (suomeksi) kun pistäydytään Istanbulissa. Haaremiin on ainakin mentävä ! kun olen lukenut monta aihetta käsittelevää kirjaakin.



Retkikuvaukset

Panoraamakaupunkikierros alk. 25 €/hlö

Retken aikana saat yleiskuvan Istanbulista ja näet tärkeimmät nähtävyydet. Kierros kulkee Kultaisensarven rantakatua ylös Balatin kukkulalle, josta avautuu kaunis maisema kaupungin ylle. Kahvitauon jälkeen jatketaan Vanhankaupungin muurin reunustaa kohti Sultanahmetia, jossa sijaitsevat kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet Hagia Sofia, Topkapi-palatsi ja Sininen moskeija. Takaisin Taksim-aukiolle palataan Galata-sillan kautta ja näet mm. loisteliaan Dolmabachen palatsialueen.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja pitkähihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin päivänä vilu yllättää.

Hyvä tietää: Helppo mahdollisuus aloittaa tutustuminen 12 miljoonan suurkaupunkiin. Kuulet paljon mielenkiintoista Istanbulista ja saat myös hyviä vinkkejä lomallesi.

Klassinen Istanbul alk. 39 €/hlö

Istanbul, muinainen Konstantinopoli on kiehtova sekoitus historiaa ja nykyaikaa, länsi- ja itämaisuutta. Tutustut Istanbulin tunnetuimpaan maamerkkiin, Siniseen Moskeijaan jonka kuusi minareettia vangitsevat katseen. Nimensä moskeija on saanut sinisistä iznikin kaakeleista. Matka jatkuu Hippodromin - Bysantin ajan hurjien kilpa-ajojen näyttämön – kautta Hagia Sofiaan. Hagia Sofia, "Pyhän viisauden kirkko" on bysanttilaisen rakennustaiteen merkittävimpiä luomuksia, kaupungin sielu. Aikoinaan se oli kristikunnan suurin kirkko ja ollut esikuvana useille bysanttilaiskirkoille. Kirkko on toiminut myös moskeijana. Nykyisin Hagia Sofia on museo.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet ja peittävää pukeutumista Sinisen Moskeijan vierailua varten.

Hyvä tietää: Hagia Sofiassa on rajoitettu valokuvausta.

Turkkilainen ilta alk. 69 €/hlö

Vauhdikas iltaretki yökerho Kervansarayhin, jossa nautitaan turkkilaisesta kansanperinteestä musiikin, kansantanssin ja makujen muodossa. Illallinen aloitetaan turkkilaisilla meze alkupaloilla, jonka jälkeen vuoron saa vatsatanssijoiden mukaansa tempaava show ja kansantanssiesitys. Liity itämaiseen tunnelmaan niin kuin jo aikoinaan Turkin sulttaanitkin tekivät. Luvassa on hauska ilta turkkilaiseen tapaan.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Iloista mieltä ja kamera

Hyvä tietää: Kervansaray yökerho on tunnettu korkeatasoisesta ohjelmastaan

Prinssisaaret alk. 65 €/hlö

Marmaran meressä, parinkymmenen kilometrin päässä Istanbulista sijaitsevat Prinssisaaret. Saaret antavat kävijälle tuulahduksen moni-ilmeisestä Istanbulista. Prinssisaarilla on mm. moottoriajoneuvoilla ajaminen kielletty ja kulkuneuvoina käytetään hevoskärryjä.

Retki alkaa Euroopasta Aasiaan johtavaa kuuluisaa Bosporin riippusiltaa pitkin ajaen. Aasian puolella siirrytään vuorolautalla Prinssisaarten toiseksi suurimmalle Heybelinsaarelle. Saaren pitsikoristeiset vanhat huvilat, rehevät puutarhat, raukea ilmapiiri ja sataman hyvät kalaravintolat tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Saaren ympäri tehdään hevosajelu, jonka jälkeen on vapaata aikaa rentoutua rannan rauhallisissa poukamissa. Rannan tuntumassa on useiden ravintoloiden lisäksi kahviloita, jäätelökioskeja ja vaateputiikkeja. Lounas nautitaan viehättävässä kalaravintolassa. Lounaan jälkeen tutustuminen vielä ortodoksiseen Aya Nikolan kirkkoon. Paluumatka kaupunkiin taittuu meriteitse lautalla (n. 1.5h).

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera, hyvät jalkineet ja pitkä-hihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin päivänä vilu yllättää.

Hyvä tietää: Tämä retki antaa sinulle hienon mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen Istanbuliin.



Iltaristeily Bosporinsalmella alk. 39 €/hlö

Yksi loman kohokohdista on Risteily Bosporinsalmella. Pääset ihastelemaan 30 kilometriä pitkän salmen vaikuttavia maisemia. Näkymät salmen rannoilla tarjoavat sekoituksen menneisyyttä ja nykyisyyttä, loistokkuutta ja vaatimattomampaa kauneutta. Mahtavat marmoripalatsit, vanhat kivilinnoitukset ja nykyaikaiset rakennukset vuorottelevat salmen molemmin puolin.

Risteilyn aikana näet mm. kuuluisan Dolmabahçen palatsin, kauniin Ortaköyn moskeijan ja Rumeli Hisarin linnoituksen, jonka Muhammed Valloittaja pystytti salmen kapeimpaan kohtaan neljässä kuukaudessa vuonna 1452 Konstantinopolin piirityksen yhteydessä. Reitin varrella on lukuisia viehättäviä huviloita, joita korkeat virkamiehet rakennuttivat kesäasunnoikseen 1700- ja 1800- luvuilla.

Halukkaat voivat jäädä risteilyn jälkeen illalliselle tunnettuun Hanedan ravintolaan Besiktasin kaupunginosassa. Ravintola on aivan Bosporinsalmen rannalla ja sieltä aukeaa huikeat maisemat.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja pitkä-hihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin kesäiltana vilu yllättää. Lisäksi Bosporilla saattaa joskus olla tuulista.

Hyvä tietää: Risteily Bosporins

Illallinen kukkakujalla alk. 39 €/hlö

Turkissa ruokailu ei ole vain vatsan täyttämistä. Arkilounas nautitaan usein yhdessä perheen, ystävien tai työkavereiden kanssa, yksin syömistä pidetään täällä tylsänä.

Viikonloppuisin ja juhlapäivinä varataan reilusti aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa yhteiseen ruokapöytään, syödään pitkään ja hartaasti nautiskellen. Pöydät katetaan parhailla herkuilla ja ruoka ei lopu kesken. Ruokapöydässä keskustelu on vilkasta ja välillä keskustelu muuttuu lauluksi pöydässä vierailevien muusikoiden kanssa. Vaikka olemmekin Islamin porteilla, rakin maistelu on sallittua.

Ota osaa Istanbulilaisten ilonpitoon ja nauti maittava illallinen Istiklal-kadulta alkavan Kukkakujan (Cicek Pasaji) varrella olevassa ravintolassa.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Iloista mieltä ja kamera.

Hyvä tietää: Kukkakujan ravintolat ovat hyvin suosittuja ja lähes aina täynnä.

Top Kapin palatsi & Harem alk. 39 €/hlö

Ottomaanien aikaan korostettiin erityisesti visuaalista kauneutta. Varallisuutta ei piilotettu, kultaa ja jalokiviä ei säästetty. Kaiken piti loistaa ja olla kaunista. Tällä retkellä pääset tutustumaan yhteen aikakautensa taidonnäytteeseen; Topkapin palatsiin.

Sultanahmetin kukkulalla, jossa Bosborinsalmi, Kultainen Sarvi ja Marmarameri yhtyvät, kohoaa sulttaanien vanha palatsi, Topkapi. 1400-luvun puolivälissä rakennettu palatsi oli tärkeässä asemassa Ottomaanien valtakunnassa. Palatsissa olevan aarrekammion jalokivet, jalokivin koristellut valtaistuimet ja tikarit häikäisevät loistollaan. Palatsi oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hänen hovinsa asuntona sekä valtakunnan hallinnollinen keskus. Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot ja sen käytävillä punottiin ovelimmat poliittiset juonet.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet.

Hyvä tietää: Topkapin palatsissa on rajoitettu valokuvausta. Retken aikana kuulet mielenkiintoisia tarinoita Ottomaanikulttuurista ja Konstantinopolin valloituksesta.


Istanbul - ostosparatiisi alk. 20 €/hlö

Lomaan kuuluu myös shoppailu. Istanbul tarjoaa tähän loistavat mahdollisuudet. Kaupungin liiketarjonta on lähes vailla vertaa ja ostettavaa löytyy jokaiselle kukkarolle.



Päivä alkaa nahkatuotteiden tehtaanmyymälästä. Tarjolla on takkeja, lompakoita, laukkuja ja käsineitä. Tarvittaessa räätäli viimeistelee ostamasi vaatteen. Oliviyum ostoskeskuksessa on vaateliikkeitä, jotka myyvät suoraan tehtailta ostamiaan kansainvälisiä jäännöseriä. Ostoskeskus sijaitsee alueella jonne moni matkailija ei lähde omatoimisesti syrjäisen sijainnin takia. Täällä voi tehdä todellisia löytöjä. Egyptiläinen maustebasaari on täynnä makuja, värejä ja tuoksuja. Tarjolla on kymmenittäin liikkeitä, jotka myyvät mausteita, pähkinöitä, marmeladeja, kahvia jne. Suuri basaari, jonka ristiin rastiin kulkevat kadut ja yli 4000 liikettä myyvät kaikkea mahdollista alkaen pienistä matkamuistoista jalokiviin, koruihin ja kultaan.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet.

Hyvä tietää: Retken aikana kerrotaan turkkilaisesta arkipäivästä.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Rock ja Blues On tapahtuma Siuntiossa

Onneksi korvatulpille ei ollutkaan kysyntää, mitkä pakkasin myyntiin konserttiin. Rentoa rokkia ja bluesia kuultiin lauantaina koko lahjoitusrahan 35-45€/lippu edestä. Siuntion Lions Clubin isännöimä Rock- ja Blues On konsertti AKK:n koululla 20.3.2010 onnistui yli odotusten. Keräyksessä lähemmäs 8000 euron lippu- ja arpajaistuotot käytetään Siuntion nuorison hyväksi ilman mainittavampia kuluvähennyksiä. Harvoin lahjoituksen antaminen on näin hauskaa!



Konsertissa yleisön viihtymistä mittasi tanssijoiden määrä parketilla. Rock ja blues vei mukanaan, eikä ikä tai kunto ollut este kenellekään. 1970-luvun ikihittejä tansittiin moninaisilla tyyleillä. Parketilla nähtiin hot-sympioosia kuin myös coolimpaakin menoa.



Arvokkaaksi tapahtumaksi tilaisuuden teki Siuntion kunnan 550-juhlavuosi, mistä aiheesta kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa piti puheen ennen konsertin alkua. Puheitten jälkeen juhlavieraat siirtyivät herkkuja notkuvan illallispöydän äärelle, missä oli itsepalvelu. Siffin tytöt hoitivat kauniisti ja kohteliaasti tarjoilupuolen, mistä heille paljon kiitoksia.

Juhlan annista osansa sai kokea myös Siuntion ripeä palokunta. Myös koirapartio oli paikalla tarkistamassa hälytyksen syytä. Palohälytyksessä kyse oli


Palokuntakin oli paikalla

vikailmoituksesta, minkä arvattavasti laukaisi esiintymislavan savukone. Usva loi lavalle värikästä tunnelmaa. Käytännössä usvan muodosti vesihöyry, ei savu, joten laite itsessään ei aiheutanut läsnäolijoille vaaraa. Kotiin läksiäiset venyivät reilusti yli puolen yön. Eniten, mitä toivottiin oli, eikös pidettäisi ensi vuonnakin sama keräys ja pileet !

Gaalakonsertin ideointi

Rock- ja Blues On tapahtuman ideointi ja valmistelu aloitettiin viimevuoden loppupuolella Siuntion Lions Clubin toimesta. Idean Siuntion nuorille kerättävistä lahjoitusvaroista sai runsaasti kannatusta Siuntiolasten yrittäjien, paikallisten yritysten, AKK:n koulun ja muidenkin toimijoiden piirissä. Onhan Siuntion Lionseilla parheillaan menellään nuorison teemavuosi, joten toimintakelpoiset ehdotukset on olleet yhdistykselle tervetulleita. Siuntion Clubin presidentin Jarkko Källbackan, muusikoiden Alvi Leppälän ja Jukka Eräkaren idean pohjalta syntyi oiva konsepti, miten Siuntiolasten toimioiden eri osaamisalueet voisivat täydentää toisiaan yhteisessä hyväntekeväisyysprojektissa.

Roudaamista ja perillä Siuntiossa siskonmakkarasoppaa

Lauantain Blues ja Rock On konserttipäivä alkoi aamuisella tarpeiston roudaamisella IBM:n bändikerhon tiloista Munkkiniemestä Siuntioon AKK:n koululle. Siuntiossa Eräkarella kotona niin kuljettajat kuin bändien jäsetkin saivat lounaaksi maittavaa siskonmakkarasoppaa. AKK:n koululla päivällä muut juhlan valmistelut olivat jo pitkällä - lavasteiden, kukkasomisteiden, pöytäjärjestelyjen ja ruokatarjoilujen suhteen. Kaikki tapahtumaan osallitujat niin yritykset kuin ihmisetkin olivat tehneet mittavia valmisteluja mm suunnittelemalla mainoksia, hankkimalla sponsoreita ja myymällä lippuja yleisölle.

Kaikki valmiina AKK:lla, upeaa !

Juhlien järjestelyt olivatkin mallillaan valmiina, kun bändien soittajat instrumentteineen rantautuivat AKK:n koululle. Aikaa sitten sähköisille soittimille ja vahvistimille oli suunneteltu lavakartta. Viimeisenä testinä iltapäiväksi oli sovittu soundtrack, missä kaikkien esiintyvien muusikoiden tuli olla mukana laitteiden äänen voimakkuuksien säätämiseksi juuri oikealle tasolle. Iltapäivä kuluikin joutuisasti autoja purkaessa, instrumenttejä ja rumpuja kasatessa. Ovimiehet, eli lipunmyyjät olivat luotettavasti paikoillansa kun AKK:n ovet avattiin klo 18.00 yleisölle. Ruhtinaalliset ruokapöydät odottivat tulijoita kauniine koristeluineen. Nähtyään juhlavan salin yleisö vakuuttui aidosti, että lipun ostaminen oli ollut erinomainen päätös tukea nuorisoa omalla kotipaikkakunnalla. Nähtäväksi jää, mihin käyttötarkoitukseen kerätyt varat ohjataan ja totta kai, asiaa kysytään itse nuorita. AKK:lla kerhotoiminnan puitteissa nuoret soittavat itsekkin eri bändien kokoonpanoissa. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme kuulla näitä aloittelevia bändejä vastaavissa tilaisuuksissa, mihin nyt osallistuimme lauantaina.

Tämä on minun Annu Eräkaren juttu,

Olen lisäksi oheistanut Länsi-Uusimaa lehdestä Tuula Kolehmaisen kirjoituksen, joten sitä ei tarvitse sen enempää etsiä.

Siuntiossa juhlittiin gaalatunnelmissa

Kaikki tanssimaan. Big BlueS yhtyeen rytmikäs meno sai siuntiolaisiin liikettä. (Kuvaaja: Tuula Kolehmainen)

Lauantai-iltana Aleksis Kiven koululla vietetyissä hyväntekeväisyystanssiaisissa oli suuren maailman gaalatunnelmaa.

Juhlasali oli koristeltu näyttävin, riikinkukon sulilla silatuin kukka-asetelmin, värikäs buffetpöytä notkui kansainvälisiä herkkuja ja sisääntuloaulan tunnelmallinen jazz-musiikki toivotti parhaimpiinsa puetut siuntiolaiset mukaan koko kylän yhteisiin tanssiaisiin.

Lions Club Sjundeå-Siuntio oli kerännyt Siuntion asukkaat, päättäjät ja paikalliset yrittäjät samalle parketille, nuorten hyväksi.

Ihanaa, kun Siuntiossa tapahtuu.Tapahtuman sponsoroivat Aleksis Kiven koulu, Siuntion Hyvinvointikeskus, Aktia Pankki Oy, S-Market Varuboden Oy, LifeMed Medical Imaging, Siuntion Mehiläistarhat, Automaalaamo Timo Ketonen Oy, Four Seasons Fish, Rakennuspalvelu Kaisla Oy, Oy Anta Ab, Ekström Catering, Kukkakauppa Hopealilja sekä IBM club.Kaikkialla ruokasalissa pulppusi iloinen puheensorina SIF-tyttöjen tarjoillessa vieraille juhlajuomia.–Ihanaa, kun Siuntiossa tapahtuu, tyylikkääseen


Maritta kukat sylissään

pikkumustaan sonnustautunut Maritta Sarajärvi iloitsi.Christina Lindén ja Barbro Aaltonen istuivat kauniisti katetuissa juhlapöydissä tunnelmasta nauttien.–Ennen Siuntiossa järjestettiin voimisteluseuran toimesta runsaasti erilaisia juhlia ja tapahtumia, rouvat muistelivat. On ilahduttavaa, että tällaisia juhlia järjestetään jälleen.Elisa Calin ihasteli upeasti järjestettyä tapahtumaa.–On ilo osallistua juhlaan, joka tukee Siuntion nuorisoa. 550-juhlavuosi on selvästi aktivoinut siuntiolaisia yhteiseen toimintaan, Elisa Calin pohti ja suuntasi pöytään kuuntelemaan kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotuvan tervehdyspuhetta.–Musiikilla on aina ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana. Musiikki, laulu ja tanssi ovat kantaneet vaikeidenkin aikojen yli. Laulujen tehtävä oli vielä Siuntion syntymisen aikoihin uutisten levittäminen ja sanomien välittäminen, kunnanjohtaja pohti.–1900-luvulle tultaessa blues-musiikki kertoi elämän makuisia tarinoita ja valoi uskoa parempaan huomiseen. Rockn´roll välitti vuorostaan nuorison viestiä.–Nykyisin musiikilla on myös yhä merkittävämpi rooli avun antamisessa. Musiikki on kokoava voima. Konserteilla kanavoidaan konkreettista apua sitä tarvitseville. Tänään siuntiolaiset nuoret saavat tukemme ja huomiomme.–Vaikka maailma muuttuu, musiikki pysyy ikuisesti, kunnanjohtaja pohti.Buffetherkkujen lomassa juhlaväki sai nauttia Kimmo Leppälä -trion juhlakonsertista. Siuntion historiaa heijastellen taiturimainen jazz-trio esitti tyylikkään version Aleksis Kiven Oravan laulusta. Suomalaisten sävelmien jälkeen trio antautui latinalaisrytmien maailmaan ja veti juhlijat parketille.Jukka Eräkaren johtama Big-Blues show ja rock´n roll -yhtye Triple Treatment villitsivät tanssiaisväen täyteen vauhtiin.Tanssilattialla rokkasivat menossa mukana tapahtuman tiedotusvastaava, aikaisempi kunnanjohtaja Henrik Sandström. Myös kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa intoutui rytmin vietäväksi.Tänään koko kylä tanssii yhdessä.Ilta huipentui jännittäviin arpajaisiin. Sponsorien upeat palkinnot ja erityisesti pääpalkintona arvottu Evrotroniksin lahjoittama huippuluokan taulu-tv houkuttelivat kaikkia osallistumaan. Onnetar suosi tällä kertaa Birgitta Mölleriä.

–Todella hieno tapahtuma, hyvän asian puolesta. Nuorisoa pitää tukea, voittajan puoliso Lars-Erik Möller riemuitsi. Parasta on kuitenkin se, että tänään koko kylä tanssii yhdessä.
Länsi-Uusimaa, Tuula Kolehmainen

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Juhon konfirmaatio maaliskuussa 2010

Tässä julkaisen muutaman kuvan Juhon rippijuhlista. Tunnen nyt itseni vanhaksi, kun pojat on molemmat jo vähän isompia lapsia, miltei miehiä. Heille saakin ostaa partakoneet lahjaksi ensi jouluna. Nyt rippilahjaksi saamillaan rahoilla Juho osti itselleen oman videokameran, missä on teräväpiirto-ominaisuus. Eli kuva on


Juho ja Mummi

ennenäkemättömän tarkka, jos filmejä katsoo TV:stä. Videokamera oli aika kalliskin n 500 euroa. Viime kesänä lomalla Turkissa Juho toimi esimerkillisesti perheemme kuvaajana. Ei tarvinnut itse väijyä kuvattavia koko aikaa kamera käsissä. Juho jaksoi kuvata myös rauhallisesti, jolloin katsojille ei tule oksettavaa oloa, kuten joskus käy kun kuvaaja on hätähousu. Juhon kuvaukset oli hienoja ja mm Istanbulissa Top Kapin haaremin puistossa Juho kuvasi vanhalla kamerallamme 32 kissaa saman päivän otoksiin. Filmi oli hauskaa katsottavaa ja selväksi tuli, miten monen ja erikoisen värisiä suurkaupungin kissat voivatkaan olla.

Me ei olla saatu vielä virallisia kuvaamon muotokuvia Juhosta, mutta tässä muutama oma räpsäys juhlista. Harmi vain, kun en tullut ottaneeksi kuvaa kahvipöydästä ja kokonaisista voileipä ym kakuista.


Juho Elina-kummin kanssa, näkyy voileipäkakkuakin


Juho ja Anne-kaima


Isä ja poika



Juho kummiensa Elinan ja Liisan kanssa


Juho serkkujensa Epun ja Heikin kanssa