Kysely lukijoille, minkä identiteetin näistä valitsisit ?

Joskus on tylsää olla ihminen vastuineen ja murheineen. Mitäs jos olisit jotakin muuta ? ja kykenisit paremmin toteuttamaan omia visioitasi !

Mieti oheisen kyselyni mahdollisuuksia. Jätä itsesi näköiset vastaukset kommenttilaatikkooni. Voit vastata kysymyksiin myös omassa blogissasi. Kerro blogisi osoite, niin tulen kurkkaamaan, mitä vastailit.
1.
Jos saisit olla kaupunki, mikä olisit - olisitko hiljainen Tuppula vai vilkas metropoli maailman keskipisteessä ?
2.
Jos olisit nähtävyys, mitä piirteitä sinussa ihailtaisiin, ja mikä kohde olisit ?
3.
Mikä musiikki ilmentää sinua ja luonnettasi, kerro myös mikä on levysi kääntöpuoli, jos joskus kiukustut?


4.
Mikä urheilulaji sopii tyyliisi ja imagoosi, oletko jalkapallo vai Formulan kaasupoljin ?
5.
Mikä eläin olisit tai mikä eläinhahmo sinua kuvaa parhaiten ? Mitä ystäväsi sanovat ?


6.
Ketä historian henkilöä ihailet, ja kenen kaltainen haluaisit olla ?
7.
Keksi oma sananlasku !
8.
Jos saisit valita uuden nimen itsellesi, kelpaisiko vanha vai ottaisitko uuden nimen - ja minkälaisen ?
9.
Jos pääsisit ilmaiseen kauneusleikkaukseen, mitä otettaisiin pois, lisättäisiin ja mitä korjattaisiin toisin ?

Vastauksiin on aikaa 10.4.2010 saakka

Vastaukset odottaa kysymyksiä

Aina vaan esillä on Lumiukot,joiden tekoon materiaalia riittääkin tänä talvena. Tällä kertaa saa esiintyä Lumiakka.

Onko itselläsi koskaan ajatusta tai tilannetta, missä haluaisit epätoivoisesti, että sinulta kysyttäisiin jotain ? Klassinen esimerkki on kaino tyttöystävä, joka odottaa kosintaa. Neidolla on olemassa vastaus jo ennen esitettyä kysymystä. Minulla on monenestikin ollut sellainen tärinä, että haluaisin vimmatusti vastata moniinkin kysymyksiin. Epäjohdonmukaisuutta on ollut vain siinä, ettei kukaan kysy minulta asioista, mihin minulla olisi vastauksetkin valmiina. Ylipäätään todella harvon kukaan kysyy minulta mitään ! Jos joku jotain kysyykin, on kysymykset aivan vääriä, eli sellaisia mihin saan aprikoida vastauksia päänsärkyyn tai migreeniin saakka. Loppujen lopuksi saan vaivoin ähkäistyksi jotain epämääräistä minulle täysin ydentekeviin uteluihin.

Todella ammattimaisista kyselijöistä on puutetta. Nimittäin minulla on valmiina 1001 järkevää vastausta, mitä olisin valmis vastaamaan salamannopeasti, yllättävissäkin tilanteissa. Myöskään haastattelijan ulkomuodolla tai sosiaalisella statuksella ei olisi mitään merkitystä ! Pääasia olisi, että voisin tuntea itseni huipputärkeäksi, kun minulta kysyttäisiin kohteliaasti kysymyksiä, joihin vain minä olisin osaava ja kelvollinen vastaamaan.

Totta, kyllä jokin raja sentään täytyisi tiedustelijalla olla, ainakin ikäraja. En välittäisi vastailla alle 5 -vuotiaan loputtomiin kysymyksiin, kuten - mistä muoviankat syntyvät ? miksi ne ei huku ? miksi eno pissaa seisaaltaan ?

En myöskään haluaisi vastailla seuraaviin idioottimaisiin kysymyksiin, kuten - koska olet pessyt viimeksi hiuksesi ? tai oletko harkinnut tekohampaitten teettämistä ? Arvelen, ettei muutkaan ole kiinnostuneet tämäntasoisista alentavista kysymyksistä, mitkä paljastaa kyselijän täydeksi moukaksi.

Sen sijaan herkullisia kysymyksiä olisivat sellaiset, joihin vain minä itse neroudessani kykenisin vastaamaan. Ei olisi väliä vaikka kyselyt olisi hieman yksinkertaisiakin, kuten tiedämme vastaaviksi filmitähdille, poliitikoille ja muille julkkiksille esitetyt kyselyt kuten - onko julkisuuskuvasi vaurioitunut viimeaikaisten tapahtumien johdosta ? onko teidät tahallisesti syrjäytetty vaativasta virastanne ? haluatteko matkustaa ensimmäisessä luokassa ? Pelkät tämäntapaiset kysymykset jo asettaisivat vaatimattoman kotirouvan marmorijalustalle.
Erityisesti minua jäi harmittamaan Siuntion Rock ja Blues On konsertti, missä olisin auliisti antanut lehtimiehille haastatteluja, miten orientoitunut olinkaan juhliin. Harmikseni kukaan ei kysellyt viihtymisestäni juhlissa yhtään mitään ! Vastauksia minulla olisi ollut paljonkin ja selityksiä ......

En ole pitänyt liiemmin perinteisitä kysymys - vastaus kavericallupeista. Yhden sellaisen löysin, mihin ehdottomasti haluan vastata. Laitan kyselyt teille muillekin kiinnostuneille tulemaan seuraavassa postauksessani.

Istanbulin retket

Laitoin blogiini vinkiksi Isanbului .. siis Istanbulin retket. Jotta kaverit osaisi siellä suunnistaa tärkeisiin paikkoihin, siis minne minäkin menisin. Olen kuitenkin aina juuttunut tuonne basaareihin ostoksille ja kangaskauppoihin, ja Istanbulin kulttuurin tietämykseeni on jäänyt suuri aukko. Näistä rekististä moni olisi mukava tehdä, aina vaikka yksi retki (suomeksi) kun pistäydytään Istanbulissa. Haaremiin on ainakin mentävä ! kun olen lukenut monta aihetta käsittelevää kirjaakin.



Retkikuvaukset

Panoraamakaupunkikierros alk. 25 €/hlö

Retken aikana saat yleiskuvan Istanbulista ja näet tärkeimmät nähtävyydet. Kierros kulkee Kultaisensarven rantakatua ylös Balatin kukkulalle, josta avautuu kaunis maisema kaupungin ylle. Kahvitauon jälkeen jatketaan Vanhankaupungin muurin reunustaa kohti Sultanahmetia, jossa sijaitsevat kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet Hagia Sofia, Topkapi-palatsi ja Sininen moskeija. Takaisin Taksim-aukiolle palataan Galata-sillan kautta ja näet mm. loisteliaan Dolmabachen palatsialueen.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja pitkähihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin päivänä vilu yllättää.

Hyvä tietää: Helppo mahdollisuus aloittaa tutustuminen 12 miljoonan suurkaupunkiin. Kuulet paljon mielenkiintoista Istanbulista ja saat myös hyviä vinkkejä lomallesi.

Klassinen Istanbul alk. 39 €/hlö

Istanbul, muinainen Konstantinopoli on kiehtova sekoitus historiaa ja nykyaikaa, länsi- ja itämaisuutta. Tutustut Istanbulin tunnetuimpaan maamerkkiin, Siniseen Moskeijaan jonka kuusi minareettia vangitsevat katseen. Nimensä moskeija on saanut sinisistä iznikin kaakeleista. Matka jatkuu Hippodromin - Bysantin ajan hurjien kilpa-ajojen näyttämön – kautta Hagia Sofiaan. Hagia Sofia, "Pyhän viisauden kirkko" on bysanttilaisen rakennustaiteen merkittävimpiä luomuksia, kaupungin sielu. Aikoinaan se oli kristikunnan suurin kirkko ja ollut esikuvana useille bysanttilaiskirkoille. Kirkko on toiminut myös moskeijana. Nykyisin Hagia Sofia on museo.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet ja peittävää pukeutumista Sinisen Moskeijan vierailua varten.

Hyvä tietää: Hagia Sofiassa on rajoitettu valokuvausta.

Turkkilainen ilta alk. 69 €/hlö

Vauhdikas iltaretki yökerho Kervansarayhin, jossa nautitaan turkkilaisesta kansanperinteestä musiikin, kansantanssin ja makujen muodossa. Illallinen aloitetaan turkkilaisilla meze alkupaloilla, jonka jälkeen vuoron saa vatsatanssijoiden mukaansa tempaava show ja kansantanssiesitys. Liity itämaiseen tunnelmaan niin kuin jo aikoinaan Turkin sulttaanitkin tekivät. Luvassa on hauska ilta turkkilaiseen tapaan.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Iloista mieltä ja kamera

Hyvä tietää: Kervansaray yökerho on tunnettu korkeatasoisesta ohjelmastaan

Prinssisaaret alk. 65 €/hlö

Marmaran meressä, parinkymmenen kilometrin päässä Istanbulista sijaitsevat Prinssisaaret. Saaret antavat kävijälle tuulahduksen moni-ilmeisestä Istanbulista. Prinssisaarilla on mm. moottoriajoneuvoilla ajaminen kielletty ja kulkuneuvoina käytetään hevoskärryjä.

Retki alkaa Euroopasta Aasiaan johtavaa kuuluisaa Bosporin riippusiltaa pitkin ajaen. Aasian puolella siirrytään vuorolautalla Prinssisaarten toiseksi suurimmalle Heybelinsaarelle. Saaren pitsikoristeiset vanhat huvilat, rehevät puutarhat, raukea ilmapiiri ja sataman hyvät kalaravintolat tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Saaren ympäri tehdään hevosajelu, jonka jälkeen on vapaata aikaa rentoutua rannan rauhallisissa poukamissa. Rannan tuntumassa on useiden ravintoloiden lisäksi kahviloita, jäätelökioskeja ja vaateputiikkeja. Lounas nautitaan viehättävässä kalaravintolassa. Lounaan jälkeen tutustuminen vielä ortodoksiseen Aya Nikolan kirkkoon. Paluumatka kaupunkiin taittuu meriteitse lautalla (n. 1.5h).

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera, hyvät jalkineet ja pitkä-hihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin päivänä vilu yllättää.

Hyvä tietää: Tämä retki antaa sinulle hienon mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen Istanbuliin.



Iltaristeily Bosporinsalmella alk. 39 €/hlö

Yksi loman kohokohdista on Risteily Bosporinsalmella. Pääset ihastelemaan 30 kilometriä pitkän salmen vaikuttavia maisemia. Näkymät salmen rannoilla tarjoavat sekoituksen menneisyyttä ja nykyisyyttä, loistokkuutta ja vaatimattomampaa kauneutta. Mahtavat marmoripalatsit, vanhat kivilinnoitukset ja nykyaikaiset rakennukset vuorottelevat salmen molemmin puolin.

Risteilyn aikana näet mm. kuuluisan Dolmabahçen palatsin, kauniin Ortaköyn moskeijan ja Rumeli Hisarin linnoituksen, jonka Muhammed Valloittaja pystytti salmen kapeimpaan kohtaan neljässä kuukaudessa vuonna 1452 Konstantinopolin piirityksen yhteydessä. Reitin varrella on lukuisia viehättäviä huviloita, joita korkeat virkamiehet rakennuttivat kesäasunnoikseen 1700- ja 1800- luvuilla.

Halukkaat voivat jäädä risteilyn jälkeen illalliselle tunnettuun Hanedan ravintolaan Besiktasin kaupunginosassa. Ravintola on aivan Bosporinsalmen rannalla ja sieltä aukeaa huikeat maisemat.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja pitkä-hihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin kesäiltana vilu yllättää. Lisäksi Bosporilla saattaa joskus olla tuulista.

Hyvä tietää: Risteily Bosporins

Illallinen kukkakujalla alk. 39 €/hlö

Turkissa ruokailu ei ole vain vatsan täyttämistä. Arkilounas nautitaan usein yhdessä perheen, ystävien tai työkavereiden kanssa, yksin syömistä pidetään täällä tylsänä.

Viikonloppuisin ja juhlapäivinä varataan reilusti aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa yhteiseen ruokapöytään, syödään pitkään ja hartaasti nautiskellen. Pöydät katetaan parhailla herkuilla ja ruoka ei lopu kesken. Ruokapöydässä keskustelu on vilkasta ja välillä keskustelu muuttuu lauluksi pöydässä vierailevien muusikoiden kanssa. Vaikka olemmekin Islamin porteilla, rakin maistelu on sallittua.

Ota osaa Istanbulilaisten ilonpitoon ja nauti maittava illallinen Istiklal-kadulta alkavan Kukkakujan (Cicek Pasaji) varrella olevassa ravintolassa.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Iloista mieltä ja kamera.

Hyvä tietää: Kukkakujan ravintolat ovat hyvin suosittuja ja lähes aina täynnä.

Top Kapin palatsi & Harem alk. 39 €/hlö

Ottomaanien aikaan korostettiin erityisesti visuaalista kauneutta. Varallisuutta ei piilotettu, kultaa ja jalokiviä ei säästetty. Kaiken piti loistaa ja olla kaunista. Tällä retkellä pääset tutustumaan yhteen aikakautensa taidonnäytteeseen; Topkapin palatsiin.

Sultanahmetin kukkulalla, jossa Bosborinsalmi, Kultainen Sarvi ja Marmarameri yhtyvät, kohoaa sulttaanien vanha palatsi, Topkapi. 1400-luvun puolivälissä rakennettu palatsi oli tärkeässä asemassa Ottomaanien valtakunnassa. Palatsissa olevan aarrekammion jalokivet, jalokivin koristellut valtaistuimet ja tikarit häikäisevät loistollaan. Palatsi oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hänen hovinsa asuntona sekä valtakunnan hallinnollinen keskus. Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot ja sen käytävillä punottiin ovelimmat poliittiset juonet.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet.

Hyvä tietää: Topkapin palatsissa on rajoitettu valokuvausta. Retken aikana kuulet mielenkiintoisia tarinoita Ottomaanikulttuurista ja Konstantinopolin valloituksesta.


Istanbul - ostosparatiisi alk. 20 €/hlö

Lomaan kuuluu myös shoppailu. Istanbul tarjoaa tähän loistavat mahdollisuudet. Kaupungin liiketarjonta on lähes vailla vertaa ja ostettavaa löytyy jokaiselle kukkarolle.



Päivä alkaa nahkatuotteiden tehtaanmyymälästä. Tarjolla on takkeja, lompakoita, laukkuja ja käsineitä. Tarvittaessa räätäli viimeistelee ostamasi vaatteen. Oliviyum ostoskeskuksessa on vaateliikkeitä, jotka myyvät suoraan tehtailta ostamiaan kansainvälisiä jäännöseriä. Ostoskeskus sijaitsee alueella jonne moni matkailija ei lähde omatoimisesti syrjäisen sijainnin takia. Täällä voi tehdä todellisia löytöjä. Egyptiläinen maustebasaari on täynnä makuja, värejä ja tuoksuja. Tarjolla on kymmenittäin liikkeitä, jotka myyvät mausteita, pähkinöitä, marmeladeja, kahvia jne. Suuri basaari, jonka ristiin rastiin kulkevat kadut ja yli 4000 liikettä myyvät kaikkea mahdollista alkaen pienistä matkamuistoista jalokiviin, koruihin ja kultaan.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet.

Hyvä tietää: Retken aikana kerrotaan turkkilaisesta arkipäivästä.

Rock ja Blues On tapahtuma Siuntiossa

Onneksi korvatulpille ei ollutkaan kysyntää, mitkä pakkasin myyntiin konserttiin. Rentoa rokkia ja bluesia kuultiin lauantaina koko lahjoitusrahan 35-45€/lippu edestä. Siuntion Lions Clubin isännöimä Rock- ja Blues On konsertti AKK:n koululla 20.3.2010 onnistui yli odotusten. Keräyksessä lähemmäs 8000 euron lippu- ja arpajaistuotot käytetään Siuntion nuorison hyväksi ilman mainittavampia kuluvähennyksiä. Harvoin lahjoituksen antaminen on näin hauskaa!



Konsertissa yleisön viihtymistä mittasi tanssijoiden määrä parketilla. Rock ja blues vei mukanaan, eikä ikä tai kunto ollut este kenellekään. 1970-luvun ikihittejä tansittiin moninaisilla tyyleillä. Parketilla nähtiin hot-sympioosia kuin myös coolimpaakin menoa.



Arvokkaaksi tapahtumaksi tilaisuuden teki Siuntion kunnan 550-juhlavuosi, mistä aiheesta kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa piti puheen ennen konsertin alkua. Puheitten jälkeen juhlavieraat siirtyivät herkkuja notkuvan illallispöydän äärelle, missä oli itsepalvelu. Siffin tytöt hoitivat kauniisti ja kohteliaasti tarjoilupuolen, mistä heille paljon kiitoksia.

Juhlan annista osansa sai kokea myös Siuntion ripeä palokunta. Myös koirapartio oli paikalla tarkistamassa hälytyksen syytä. Palohälytyksessä kyse oli


Palokuntakin oli paikalla

vikailmoituksesta, minkä arvattavasti laukaisi esiintymislavan savukone. Usva loi lavalle värikästä tunnelmaa. Käytännössä usvan muodosti vesihöyry, ei savu, joten laite itsessään ei aiheutanut läsnäolijoille vaaraa. Kotiin läksiäiset venyivät reilusti yli puolen yön. Eniten, mitä toivottiin oli, eikös pidettäisi ensi vuonnakin sama keräys ja pileet !

Gaalakonsertin ideointi

Rock- ja Blues On tapahtuman ideointi ja valmistelu aloitettiin viimevuoden loppupuolella Siuntion Lions Clubin toimesta. Idean Siuntion nuorille kerättävistä lahjoitusvaroista sai runsaasti kannatusta Siuntiolasten yrittäjien, paikallisten yritysten, AKK:n koulun ja muidenkin toimijoiden piirissä. Onhan Siuntion Lionseilla parheillaan menellään nuorison teemavuosi, joten toimintakelpoiset ehdotukset on olleet yhdistykselle tervetulleita. Siuntion Clubin presidentin Jarkko Källbackan, muusikoiden Alvi Leppälän ja Jukka Eräkaren idean pohjalta syntyi oiva konsepti, miten Siuntiolasten toimioiden eri osaamisalueet voisivat täydentää toisiaan yhteisessä hyväntekeväisyysprojektissa.

Roudaamista ja perillä Siuntiossa siskonmakkarasoppaa

Lauantain Blues ja Rock On konserttipäivä alkoi aamuisella tarpeiston roudaamisella IBM:n bändikerhon tiloista Munkkiniemestä Siuntioon AKK:n koululle. Siuntiossa Eräkarella kotona niin kuljettajat kuin bändien jäsetkin saivat lounaaksi maittavaa siskonmakkarasoppaa. AKK:n koululla päivällä muut juhlan valmistelut olivat jo pitkällä - lavasteiden, kukkasomisteiden, pöytäjärjestelyjen ja ruokatarjoilujen suhteen. Kaikki tapahtumaan osallitujat niin yritykset kuin ihmisetkin olivat tehneet mittavia valmisteluja mm suunnittelemalla mainoksia, hankkimalla sponsoreita ja myymällä lippuja yleisölle.

Kaikki valmiina AKK:lla, upeaa !

Juhlien järjestelyt olivatkin mallillaan valmiina, kun bändien soittajat instrumentteineen rantautuivat AKK:n koululle. Aikaa sitten sähköisille soittimille ja vahvistimille oli suunneteltu lavakartta. Viimeisenä testinä iltapäiväksi oli sovittu soundtrack, missä kaikkien esiintyvien muusikoiden tuli olla mukana laitteiden äänen voimakkuuksien säätämiseksi juuri oikealle tasolle. Iltapäivä kuluikin joutuisasti autoja purkaessa, instrumenttejä ja rumpuja kasatessa. Ovimiehet, eli lipunmyyjät olivat luotettavasti paikoillansa kun AKK:n ovet avattiin klo 18.00 yleisölle. Ruhtinaalliset ruokapöydät odottivat tulijoita kauniine koristeluineen. Nähtyään juhlavan salin yleisö vakuuttui aidosti, että lipun ostaminen oli ollut erinomainen päätös tukea nuorisoa omalla kotipaikkakunnalla. Nähtäväksi jää, mihin käyttötarkoitukseen kerätyt varat ohjataan ja totta kai, asiaa kysytään itse nuorita. AKK:lla kerhotoiminnan puitteissa nuoret soittavat itsekkin eri bändien kokoonpanoissa. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme kuulla näitä aloittelevia bändejä vastaavissa tilaisuuksissa, mihin nyt osallistuimme lauantaina.

Tämä on minun Annu Eräkaren juttu,

Olen lisäksi oheistanut Länsi-Uusimaa lehdestä Tuula Kolehmaisen kirjoituksen, joten sitä ei tarvitse sen enempää etsiä.

Siuntiossa juhlittiin gaalatunnelmissa

Kaikki tanssimaan. Big BlueS yhtyeen rytmikäs meno sai siuntiolaisiin liikettä. (Kuvaaja: Tuula Kolehmainen)

Lauantai-iltana Aleksis Kiven koululla vietetyissä hyväntekeväisyystanssiaisissa oli suuren maailman gaalatunnelmaa.

Juhlasali oli koristeltu näyttävin, riikinkukon sulilla silatuin kukka-asetelmin, värikäs buffetpöytä notkui kansainvälisiä herkkuja ja sisääntuloaulan tunnelmallinen jazz-musiikki toivotti parhaimpiinsa puetut siuntiolaiset mukaan koko kylän yhteisiin tanssiaisiin.

Lions Club Sjundeå-Siuntio oli kerännyt Siuntion asukkaat, päättäjät ja paikalliset yrittäjät samalle parketille, nuorten hyväksi.

Ihanaa, kun Siuntiossa tapahtuu.Tapahtuman sponsoroivat Aleksis Kiven koulu, Siuntion Hyvinvointikeskus, Aktia Pankki Oy, S-Market Varuboden Oy, LifeMed Medical Imaging, Siuntion Mehiläistarhat, Automaalaamo Timo Ketonen Oy, Four Seasons Fish, Rakennuspalvelu Kaisla Oy, Oy Anta Ab, Ekström Catering, Kukkakauppa Hopealilja sekä IBM club.Kaikkialla ruokasalissa pulppusi iloinen puheensorina SIF-tyttöjen tarjoillessa vieraille juhlajuomia.–Ihanaa, kun Siuntiossa tapahtuu, tyylikkääseen


Maritta kukat sylissään

pikkumustaan sonnustautunut Maritta Sarajärvi iloitsi.Christina Lindén ja Barbro Aaltonen istuivat kauniisti katetuissa juhlapöydissä tunnelmasta nauttien.–Ennen Siuntiossa järjestettiin voimisteluseuran toimesta runsaasti erilaisia juhlia ja tapahtumia, rouvat muistelivat. On ilahduttavaa, että tällaisia juhlia järjestetään jälleen.Elisa Calin ihasteli upeasti järjestettyä tapahtumaa.–On ilo osallistua juhlaan, joka tukee Siuntion nuorisoa. 550-juhlavuosi on selvästi aktivoinut siuntiolaisia yhteiseen toimintaan, Elisa Calin pohti ja suuntasi pöytään kuuntelemaan kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotuvan tervehdyspuhetta.–Musiikilla on aina ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana. Musiikki, laulu ja tanssi ovat kantaneet vaikeidenkin aikojen yli. Laulujen tehtävä oli vielä Siuntion syntymisen aikoihin uutisten levittäminen ja sanomien välittäminen, kunnanjohtaja pohti.–1900-luvulle tultaessa blues-musiikki kertoi elämän makuisia tarinoita ja valoi uskoa parempaan huomiseen. Rockn´roll välitti vuorostaan nuorison viestiä.–Nykyisin musiikilla on myös yhä merkittävämpi rooli avun antamisessa. Musiikki on kokoava voima. Konserteilla kanavoidaan konkreettista apua sitä tarvitseville. Tänään siuntiolaiset nuoret saavat tukemme ja huomiomme.–Vaikka maailma muuttuu, musiikki pysyy ikuisesti, kunnanjohtaja pohti.Buffetherkkujen lomassa juhlaväki sai nauttia Kimmo Leppälä -trion juhlakonsertista. Siuntion historiaa heijastellen taiturimainen jazz-trio esitti tyylikkään version Aleksis Kiven Oravan laulusta. Suomalaisten sävelmien jälkeen trio antautui latinalaisrytmien maailmaan ja veti juhlijat parketille.Jukka Eräkaren johtama Big-Blues show ja rock´n roll -yhtye Triple Treatment villitsivät tanssiaisväen täyteen vauhtiin.Tanssilattialla rokkasivat menossa mukana tapahtuman tiedotusvastaava, aikaisempi kunnanjohtaja Henrik Sandström. Myös kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa intoutui rytmin vietäväksi.Tänään koko kylä tanssii yhdessä.Ilta huipentui jännittäviin arpajaisiin. Sponsorien upeat palkinnot ja erityisesti pääpalkintona arvottu Evrotroniksin lahjoittama huippuluokan taulu-tv houkuttelivat kaikkia osallistumaan. Onnetar suosi tällä kertaa Birgitta Mölleriä.

–Todella hieno tapahtuma, hyvän asian puolesta. Nuorisoa pitää tukea, voittajan puoliso Lars-Erik Möller riemuitsi. Parasta on kuitenkin se, että tänään koko kylä tanssii yhdessä.
Länsi-Uusimaa, Tuula Kolehmainen

Juhon konfirmaatio maaliskuussa 2010

Tässä julkaisen muutaman kuvan Juhon rippijuhlista. Tunnen nyt itseni vanhaksi, kun pojat on molemmat jo vähän isompia lapsia, miltei miehiä. Heille saakin ostaa partakoneet lahjaksi ensi jouluna. Nyt rippilahjaksi saamillaan rahoilla Juho osti itselleen oman videokameran, missä on teräväpiirto-ominaisuus. Eli kuva on


Juho ja Mummi

ennenäkemättömän tarkka, jos filmejä katsoo TV:stä. Videokamera oli aika kalliskin n 500 euroa. Viime kesänä lomalla Turkissa Juho toimi esimerkillisesti perheemme kuvaajana. Ei tarvinnut itse väijyä kuvattavia koko aikaa kamera käsissä. Juho jaksoi kuvata myös rauhallisesti, jolloin katsojille ei tule oksettavaa oloa, kuten joskus käy kun kuvaaja on hätähousu. Juhon kuvaukset oli hienoja ja mm Istanbulissa Top Kapin haaremin puistossa Juho kuvasi vanhalla kamerallamme 32 kissaa saman päivän otoksiin. Filmi oli hauskaa katsottavaa ja selväksi tuli, miten monen ja erikoisen värisiä suurkaupungin kissat voivatkaan olla.

Me ei olla saatu vielä virallisia kuvaamon muotokuvia Juhosta, mutta tässä muutama oma räpsäys juhlista. Harmi vain, kun en tullut ottaneeksi kuvaa kahvipöydästä ja kokonaisista voileipä ym kakuista.


Juho Elina-kummin kanssa, näkyy voileipäkakkuakin


Juho ja Anne-kaima


Isä ja poika



Juho kummiensa Elinan ja Liisan kanssa


Juho serkkujensa Epun ja Heikin kanssa

Nyhaa ja yskää

Viikko sitten sunnuntaina 7.3 saatiin pidetyksi Juhon konfirmaatiotilaisuus ensin kirkossa aamulla ja juhlat kotona. En paljoa ehtinyt koneelle, kun oli siivottavaa, järjesteltävää ja tarjottavien tekoa. Anopin kanssa saatiin tehdyksi 2 voileipäkakkua 2 kermakakkua ym leivonnaisia. Juhlat kotona onnistyi hyvin ja vieraat olivat pääosin sukulaisia, yli 20 henkeä. Vaikka Juholla


Tässä nyt ainakin on aihetta mustasukkaisuuteen,

oli paha flunssa, hän piti reippaasti sovitun puheen kirkossa. Olin ylpeä pojastani, joka osaakin esiintyä edukseen tallaisissa tilaisuuksissa. Myös minä olin flunssassa viikko sitten, kun juhlia valmistelin. Muutaman päivän oloni oli parempi viikolla, mutta yllättäen sairastuin taas samaan räkätautiin ! nenä vuotaa ja pää on täynnä limaa. Kotona olen tehnyt sairaanakin pientä puuhaa, mitä olen jaksanut .. Telkkarista tuli juuri mielenkiintoinen aihe - Inhimillinen tekijä ohjelma, missä mm Kari Suomalaisen vaimo ym rouvat kertoi mustasukkaisista aviomiehistään. Kuulosti hämmästyttävältä, mihin kaikkeen ylitsevuotavaan käytökseen voikaan johtaa miehen tarve hallita ja kontrolloida meitä naisia. Miten viattomia me naiset olemmekaan .. siihen nähden, mitä jotkut miehet meistä ajattelee. Onko naapurin mies pahin uhka vaimon kauppareissulla ? voiko nuohooja vietellä vaimosi ? eikö levottomuus ja mustasukkaisuus voisi jossain vaiheessa hellittää ? Me naiset olemme todellisia " kruununjalokiviä" kun meitä niin tarkasti valvotaan. Mistä intohimoinen mustasulkkkaisuus on kotoisin, eikö sen ymmärretä pilaavan molempien elämän ja avioliiton ? Ei tarvita fyysistä väkivaltaa, henkinenkin väkivalta meitä naisia kohtaan voi olla todella lannistavaa - selviää ohjelmassa.

Kun on flussaa, en paljoa jaksa kirjoittaa tai muutakaan tehdä kun telkkaria katsella ja kuunnella, jos sattuu tulemaan mielenkiintoista ohjelmaa. Kerron Juhon rippijuhlista myöhemmin ja laitan muutaman kuvankin mukaan. Nyt vain pistelen pastilleja poskeen, jotta ei kaameasti yskittäisi.

t Annu

Uusi eläkeläisen identiteetti

Olen ollut pitkään hiljakseen blogissani. Olin viime joulukuusta saakka käynyt 3 päivänä viikossa läpi työkykyarviota, mitä tehtiin minulle Lohjalla sairaalaolosuhteissa erilaisina testeinä ja arvioina. Työkykyarviossani otettiin huomioon kaikki uudet ja vanhat sairaudet, joiden arveltiin alentaneen kykyäni selvitä ammattini haasteista. Syitä työkykyni alentumaan olivat mm heikko alaselkä, ikäni ja epävakaa mielenterveyteni. Minulla oli vuosikymmeninä muodostunut tavakseni tehdä työtäni huolella ja harkiten, jolloin en kykyjeni puolesta enää pärjännytkään



tehtävissä, missä edellytettiin nopeaa työskentelyä. Mielenterveydestäni tuli esille, etten kestä stressiä tai jatkuvaa negatiivistä arvostelua, mitä kohtuuttomasti olinkin saanut osakseni viimeisinä vuosina uudelta työorganisaatioltani. Pitkäaikaisin ammattini oli eläkeesittelijän työ suuren eläkeyhtiön lakiosastolla. Tehtäviini lukeutui ratkaista eläkkeensaajien valituksia koskevia kysymyksiä. Vuoden 2004 jälkeen jouduin siirtymään vastentahtoisesti toiselle osastolle, missä työmenetelmät poikkesivat aiemmista. Entisellä lakiosastolla oli 7 henkeä, ja uudella lähemmäs 70. Kun menetin työhuoneeni, meni keskittymiskykyni täysin metsään jatkuvan hälinän ja puhelinten soimisen vuoksi, millaiseen en ollut tottunut. Vaikkei kyselijät edes olleet omia asiakkaita, osaston kaikkiin puheluihin tuli vastata. Olin levoton ja täysin hukassa uudella osastollani, eikä työtapoihin vaikuttamisen mahdollisuuksia ollut nimeksikään. Työskennellessäni lakiosastolla olin tottunut jakamaan työohjeita, enkä niitä saamaan huolehtiaksemme paremmin asiakkaistamme. Myös työmenetelmien joustavuudella oli osansa omissa työrutiineissani, koska eläkeasiakkaat odottivat hartaasti rahojaan maksuun. Epäselvät palkkatiedot kysyin heidän työnantajaltaan puhelimitse, jolloin sain tiedot heti. Uudella osastolla oli jäykkä työohje lähettää kyselykirje kaikista tiedusteltavista yksityiskohdista. Aikaa vastausten saamiseen menikin 2-3 viikkoa, ja voi kuvitella voi miten monta turhaa kiirehtimispyyntöä ehtikään tulla rahojaan odottavilta eläkkeenhakijoilta tässä välissä. Ennen pitkää stressi näkyi täydellisenä lamaantumisena työssäni, ja edessäni oli pitkä sairasloma, työpaikkani menetys ja nyt lopuksi pysyvä eläkkeelle jääminen. Lääkärini arvion mukaan minulla



ei katsottu olevan edellytyksiä selvitä vastaavasta kuluttavasta ammatista, miksi työni vääjäämättä muuttui. Mielenkiintoista on se, etteivät valittavat ja tyytymättömät eläkeasiakkaat olleet syy mielenterveyteni järkkymiseen, vaan syyt löytyi yksin työnantajan kohtuuttomista vaatimuksista, mihin tuloksiin ammatissani ja työssäni olisi pitänyt yltää. Oman arvioni mukaan selviäisin ammatistani joten kuten kunhan työn puitteet olisivat taitoihini nähden kohtuulliset. Ja jos pomoja olisi, hidän olisi syytä olla työasioiden hoidosta ja järjestelyistäkin samaa mieltä, mitä minäkin.

No, nyt työelämä on kohdaltani taaksejäänyttä elämää, ja edessäni on eläkeläisen arki 53-vuotiaana. Käyn edelleen 3 päivänä viikossa hoidossa mielenterveydellisistä syistä Lohjalla. Huojentavaa on, että kykenen turvaamaan perheemme toimeentuloa tästäkin eteenpäin. Ihaninta on, että voin matkustaa Turkkiin useammankin kerran vuodessa. Hyvää kevättä kaikille,