Viikonloppuna laiskottelua ja juhlat

Hyvää viikonloppua kaikille, toivotan teille, paljon nukkumista, hyvää ruokaa, ystävien tapaamista, kotitöiden loppuun saattamista ja kaikkea sellaista, mitä on odottanut viikon. Viikonloppuna on lupa laiskotella, vain olla ja vaikka torkkua kesken päivän. Ei tarvitse olla sairas laiskotellakseen koko päivän. Meillä on lupa luopua viikon työlistasta ja monista velvoitteista. Viikonloppuna on aikaa itselle, perheelle ja ystäville, kuten olemme suunnitelleet. Vain kaikki mukavat tekemiset




kelpaavat viikonlopun aikatauluun. Viime sunnuntain päiväni oli varattu Matkailumessuille ja tulihan siellä taas maailma kierrettyä 5:ssä tunnissa ystävien Annen ja Tiinan kanssa. Kotona tuliaisina on monta kassia esitteitä, paljon uusia suunnitelmia, minne matkustella. Jokaiselle meistä voitimme messuilla ilmaisen Tallink Siljan risteilyn. Nyt viikonloppumme pääteema on lauantaina Jukan bändiystävän 60-vuotispäivät, missä varmasti soitetaan bluesia ja lauletaan.
Talvi ja pakkanen hiipii kotiin sisälle, ja vastavoimina talomme ilmalämmitys puskee lämmintä ilmaa nurkkiin, patterit lämpenevät ja melkein joka ilta myös poltamme takkaa. Lasse on ollut vaastuussa puitten hakemisesta ja takan sytyttämisestä, mutta nyt tämän viikon hän on sairastanut flunssaa.

Tänään en tee juurikaan mitään sen ihmeellisempää kun vaan ruokaa. Sitäkin voi tehdä perjantain kunniaksi oikein hartaudella, mittä nyt uutta reseptiä löytäisi jauhelihan valmistamiselle.

Haapsalussa tulvaa ja kotona korjattavaa

Laitan kirjoitukseeni kuvat Saunjan rantaniittyjen tulvista, mitä pitkästä aikaa saimme ihmetellä. Kun Virossakin on ollut runsaasti sateita ja tuulta, on rannikolla merivesi noussut paikoin yli äyräittensä. Ja kuvassa mökkitiemme uhkaa jäädä tulvaveden alle. Naapurikin näyttää asuvan saaressa, mitä ei kesällä uskoisi todeksi. Onneksi meidän talolla ei ole mitään hätää, kun se on rakennettu soraharjanteelle, korkeammalle vesirajasta.




Virossa Saunjan mökkimme sijaitsee kaisikoitten keskellä muinaisessa saaressa, josta mantereelle johtaa kapea kannas. Saartamme ympäröi vihreät rantaniityt, eikä enää meri, kuten oli muinoin. Toki Saunjan lahdelle pääsemme uimaan, mutta mökiltämme on rannalle matkaa n 200m. Saarella kasvaa valtavia puita ja keskellä on vanhaa peltoa. Peltoa reunustaa kehässä ikiaikainen kivimuuri, mistä osa kuuluu meidänkin tilaan. Tilamme nimi on Pöllu, mikä tarkoittaa peltoa. Yksin keskellä peltoa, nököttää keltainen pieni suvilamme, jonka itse rakennutimme vuosina 2004 ja 2005.
Suvilamme näyttää surulliselta nyt talvella yksin, kun ketään ei siellä käy. Kun tulemme lomalle Viroon ja Haapsaluun, oleskelemme kerrostaloasunnossamme 10 km päässä Haapsalussa, missä on lämmintä ja mukavaa, etenkin talvella.


Onnistuin näpsäämään itsestäni hyvän kuvan.Lähetän kuvan serkulleni Gran Canarialle, niin näkevät mitä räntää täällä sataa.

Viikko sitten perjantaina palasimme Jukka ja minä Haapsalusta takaisin kotiin Suomeen. Lähtömme päivänä perjentaina Haapsalun asunnolla sattui eteisen sähkötaulussa pieni tulipalo, ja asunnon sähköt meni poikki. Vika saattoi johtua ylikuormituksesta, kun käytössä oli astianpesukone. Talonmies Vallo lupasi hoitaa sähkömiehen paikalle korjaamaan vauriot. Nyt ei vielä tiedetä, kuinka pian korjaus saadaan tehtyä.
Vaikka sähköt olikin poissa käytöstä, asunnossa oli ok lämmintä (keskuslämmitys). Kun sähköt ei toimi niin valot, TV, jääpaappi, hella ja lämmin vesi ovat poissa käytöstä. Näin ollen asunnolla olisi ollut tylsää ja pimeää. Siksi päätimme lähteä kotiin heti samana päivänä ja onneksi saimme Siljan laivaliputkin vaihdetuiksi perjantaiksi. Liput olivat Tallinkin "ilmaislippuja" jotka oltiin saatu mummolta ja vaarilta. Ilmaisista henkilölipuista huolimatta auton edes-takaisin matka maksoi 98 euroa.

Me oltiin Jukan kanssa kahdestaan Haapsalussa kerrostaloasunnossamme lomalla 3.-6.1.2012. Juho oli mumminsa luona Helsingissä viikon ja Lasse kotona yksin Siuntiossa. Lasse& kaverit oli täällä järjestäneet bileet ! Kotona riitti ihmeteltävää - mm kuusi ja vesi oli kaatunut parketille. Serkkupojan Jannen auto oli liukunut ojaan (kunnantalon pihassa) kun pojat kävi kaupassa. Autoa oli yritetty nostaa ojasta Renautilla ja rautakettigillä. Mutta kettinki katkesi, eikä poikien auttanut muu kuin soittaa Jannen isä Tomi apuun, Puistolasta saakka. Lasse täytti 18v vuotta marraskuussa, ja tätä se näköjään on aikuiseksi kasvaminen. Pojat olivat saaneet 36 euroa rahaa palautetuista pulloista ja tölkeistä, mitä oli tullut nautituksi viikon aikana. Voi vain kuvitella miten Jukka oli vihainen, kun ensin yhdessä asunnossa Haapsalussa syttyi tulipalo ! ja sitten kun tultiin kotiin, oli täälläkin korjattavaa poikien jäljiltä. Myös Juholla oli kysyttävää; kuka olikaan nukkunut hänen sängyssään ? Yllättäen Facebookissa eräs paikallinen tyttö tunnusti - hän se oli ollut. Nähtävästi vieras olikin vähemmän ikävä, koska Juho ei enempää tyttöä tenttaillut. Muut Juhon kaverit olivat suorastaan kateellisia tilanteesta.

Nyt rauhallisten arkipäivien koittaessa on isännän kiukun aiheet osin unohtuneet, mutta kodissa korjattavaa on edelleen listalla, kuten olohuoneen pariovien korjaus ja liimaus.

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

On hyvä jos meillä itsekullakin on toiveita tulevaisuudelta. En tarkoita niinkään materiaalisia joululahjatoiveita, mitä näinä joulukuun päivinä ahkerasti haalimme kauppakeskusten hyllyiltä. Tarkoitan, että meidän on hyvä asettaa selkeitä tavoitteita tai haaveita, mitä hartaasti haluamme odottaa loppuelämältämme. Toiveemme voisivat olla suuria tai pieniä, mitä edes jossain määrin pitäisimme realistisina.



Elämäämme hallitsee suurimmaksi osaksi arvoituksellinen kohtalo, minkä käänteitä ei mikään maallinen mahti kykene ennalta aavistamaan. Joka päivä kohtaamme elämässämme ihmisiä tai tilanteita, jotka pikkuhiljaa antavat uutta suuntaa tulevaisuudellemme. Lisäksi tekemällä matkallamme viisaita valintoja ja päätöksiä voimme hyvin mielin luottaa siihen, että olemme itse tehneet parhaamme tehdäksemme ympäristöstämme sellaisen kuin haluamme.

Jotta toiveet voisivat toteutua, on niitä hyvä osata asettaa. Myös tärkeysjärjestys on hyvä olla valmiiksi mietittynä. Itsemme lisäksi, on hyvä asettaa toiveita ja odotuksia myös läheisillemme. Kun päämäärät on selvillä, on niitä kohti aina helpompi suunnistaa.
Kun toivotamme toisillemme - terveyttä, hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta tai menestystä - on toiveillamme yhtä kaikki paremmat mahdollisuudet toteutua, koska osaamme nähdä, miltä huomisen pitäisi näyttää. Edellä mainituista syistä onnentoivotukset eivät ole laisinkaan turhia.

Näin ollen toivon hartaasti hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille ystäville ja blogini lukijoille !

Lunta ja liukasta jäätä

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ! Nyt vihdoin on etelä- Suomeen saatu lunta, ja maa on juhlan kunniaksi valkoisenaan ohutta valkoista pitsiä. Lumisade alkoi eilen, puolen päivän jälkeen. Erikoisinta oli eilen 5.12 maanantai aamuna, kun oli vielä tavallinen arkipäivä. Pimeässä aamussa vein Lassea asemalle klo 7.15 kiireellä. Perillä asemalla, kun Lasse yritti poistua autosta, oli maa oli niin


liukasta, ettei poika pysynyt pystyssä. Lassen piti pitää kiinni auton ovesta, jotta pysyi jaloillaan jäisellä asfaltilla. Kun olisi pitänyt juosta radan alikulkutunneliin, oli pojalla täysi työ liukua jalkatietä alaspäin. Toisen puolen rataa, päästäkseen tunnelista ylös, ei sekään ollut helppoa, kun jalat sutivat tyhjää jäisellä tienpinnalla.
No, tämä jäinen keli ja viive aiheutti sen, ettei Lasse ehtinyt junaan - vaikka juna odotti pysäkillä aivan vieressä !
Oli tietysti lohdullista, että minä olin autollani paikalla. Myöhästymisen saimme kiinni sillä, että autollani vein Lassen Kirkkonummelle, mistä hän pääsi nousemaan seuraavaan junaan. Oli sinä aamuna autolla ajokin aikamoista luistelua, mutta onneksi talvirenkaat toimivat kuten pitikin. Ei voi sään suhteen muuta kuin todeta, että nyt on talvi alkanut !

Marraskuun sateita

Pahoittelen, että hiljainen blogini vaikuttaa siltä, että olen elossa vain kesäisin. Kirjoitusteni säännöllisyydestä voisi päätellä, että olen blogissani hengissä vain silloin, kun olen lomalla kokenut jonkun mukavan reissun. Nyt korjaan asiaa ja kirjoitan tavallisesta arjestani.


Ystävykset sieniretkellä Elisaaressa

Tarkoitukseni on kertoa, millainen kostea ja sateinen sää nyt vallitsee kotonamme läntisellä Uudellamaalla. Koska kesä on lopullisesti ohi, on syksyllä ollut varminta pitää mielessä kaikista huonoimmat sään vaihtelun mahdollisuudet. Ei pidä kokea pettymyksiä, eikä ehdoin tahdoin luottaa optimistisiin sääennusteisiin. Parasta on ollut varmuudeksi kulkea koko pitkä syksy villasukissa ja saappaissa, ainakin jos on ollut usein metsään menossa kuten minä. Nyt syksyllä on tietty järkevintä varustautua ulos 100%:n veden ja kuran pitävään plastiikkiin. Vesitiivis pukeutuminen varmistaa, ettei sää yllätä, eikä kastu sateessa turhaan. Pidä aina kertakäyttöinen sadetakki käsilaukussasi, on ollut tämän syksyn mottoni. Tämä toimiva ohje vakuutti meidät sateisessa Lontoossakin, missä sadetakit pelastivat lyhyen lomamme viime keväänä. Sateenvarjo ei yksin riitä varusteeksi, koska se varmuudella vääntyy vänkyräksi kovassa vastatuulessa.

Sieniretkien lisäksi en ole viitsinyt paljoa ulkoilla ja kaupassa olen käynyt autolla. Jos ilmat olisi olleet aurinkoisempia, olisin viihtynyt ulkonakin paremmin.

Olen monien vuosien tauon jälkeen keräillyt sieniä Siuntiota läheltä ja kauempaakin mm mökkireuissulta Luopioisista ja Inkoon saaristosta Elisaaresta, missä syyskuussa retkeilimme Tiinan ja Annen kanssa

Yleensä marraskuussa, poikieni synttäreiden aikoihin, on Etelä-Suomessakin saatu taivaalta jokunen lumisade kylminpinä päivinä. Nyt tänä vuonna ei ole pakkasilmoja koettu vielä yhtäkään, ja maat on mustanaan pelkkiä märkiä lehtiä. Viikko sitten kävin keräämässä lähimetsästä pois viimeiset suppilovahverot, mitkä vielä marraskuussa oli aivan riittävän hyviä otettavaksi talteen.
Nyt viikolla ovat harmaat pilvet viistäneet maata. Mukanaan pilvet on tuoneet tuulta ja kosteaa tihkusadetta. Nyt talomme ränneissä on onneksi tilaa taas veden virrata, kun Jukka muisti puhdistaa vesikourut lehdistä ja roskista.

On märkää ja pimeää aamulla kun pitää herättää klo 6.40 Lasse kouluun. Jotta poika ehtisi klo 7.18 junaan, kuskaan hänet asemalle autollani joka aamu. Kun Lasse tulee koulusta kotiin iltapäivällä, on päivä ohi ja sama pimeys taas läsnä. Viikonlopun Maata Näkyvissä- festareitten ja synttäreitten jälkeen on Juho ollut flunssassa loppuviikon. Kaverini Anne on taasen kolmatta kertaa viettämässä kuntoiluviikoa Siuntion Kylpylässä. Meiltä on matkaa kylpylään 6 km. Kävimme siellä Annen kanssa uimassa keskiviikko iltana. Ei tarvinnut uida yksin, kuten olen yleensä siellä tavannut käydä. Polkupyöräni oli Annella lainassa kylpylässä ja tänään kävin sen hakemassa sieltä pois autollani. Toiseen autoomme vaihdettiin eilen 24.11 talvirenkaat, joten talven tuloa nyt tosissamme odottelemme.

Pakkasen ja lumisateitten suhteen oli toisin viime vuonna ... ja katsokaas näitä lokakuussa kuukautta aiemmin otettuja kuvia.





Vuosi sitten v 2010 lokakuussa 22 pvä Haapsalussa Virossa oli lunta oikein kunnolla ! ja oheinen kuva on otettu silloin olohuoneen ikkunastamme.

Heinäkuun telttareissu

Heinäkuussa helteessä olisivat päivät pitkästyttäviä kotona, siksi sovimme kavereitteni Tiinan ja Annen kanssa, että lähdemme Inkoon saaristoon retkelle telttailemaan. Torstaina jo viikolla kävin Puistolassa hakemassa vanhemmiltani ison huvilateltan. Sitten hain Tiinan ja pikkukoira Lakun kotoaan Kontulasta.



Varusteita oli paljon ja Tiinakin otti mukaan ylimääräisiä makuupusseja ja kaksi telttaa. Kaikkea mahdollista oli meillä mukanamme.
Barosundin lauttamatkan jälkeen eksyimme väärälle tielle. Kun vihdoin oikea paikka - Gölisnäsin ulkoilualue löytyi olimme rättiväsyneitä. Tavarat piti kantaa telttapaikalle, minkä olimme arvioineet riittävän hyväksi paikaksi leiriytymiseen. Ennen ison teltan pystytystä söimme maittavan courmet-päivällisen päätalon kuistilla; huurteisia katkarapuja, paahtoleipää sekä munia höystettynä majoneesilla. Juomana oli kylmää siideriä. Erityisherkku piristi työntäyteistä iltapäiväämme. Muinakin päivinä söimme hyvin mm aurajuustolla höystettyä kanaa ja loimulohta.



Gölisnäsin luonto oli kaunista etelä-Suomen saaristoa vehreimmillään. Kävimme uimassa läheisellä järvellä, saunoimme ja soutelimme. Juhokin tuli mukaamme lauantaina, kun kävin käymässä kotona Siuntiossa. Viikonlopun yöt kuluivat




hektisesti heräillen. Alueeella oli iso polttariporukka, joka metelöi yömyöhään. Seuraavana yönä, kun nämä olivat hiljaa, aiheutti meteliä toinen porukka kalliolla telttaleirissään.

Puistolasta saatu iso teltta oli mysteeri - mikä osoittautuikin isoksi asuntovaunun etuteltaksi, mille ei ollut käyttöä, kun ei ollut vaunuakaan. Onneksi Tiinan pikkuteltat oli mukana. Seuraavana päivänä ostimme Karjaan Säästö Pörssistä lisää varusteita ja teltan. Loppujen lopuksi pikkuteltat osoittautuivat oikein käteviksi retkeilyyn ja meillä jokaisella oli oma teltta, missä nukkua.

Elämää suurempi elokuva

Videolleen Juho kuvaa kotimme liikkuvaa ympäristöä, ihmisiä, ääntä, tilaa ja naapurin kissaa. Perhe-elokuvamme lajia, onko se draamaa vai komediaa, ei voi määritellä tarkemmin. Filmin käsikirjoitus on usein kateissa kuin hävinnyt kauppalista. Siuntion Sattumissa, kotielokuvamme tapahtumissa ei niin ikään ole selkeää juonta, eikä järjellistä loppuakaan. Onnellisuutta elokuvassa on


paikkapaikoin hektisesti, ja roolisuorituksissa edetään verkkaisesti, jopa hidastellen. Jos käsikirjoitus olisikin kunnossa, niin vaikuttaa siltä, etteivät näyttelijät juurikaan sen ohjeita noudata, vaan repliikit ryöpsähtelee ilmoille, mikä mistäkin suusta, jopa samanaikaisesti puhutaan päällekäin. Näyttelijät myös väistelee kameraa, ja jopa lukkiutuu tarkoituksella vessaan. Pesukonneen ääni sekoitttaa ääntä keittiössä, eikä repliikeistä saa selkoa, kun huudetaan ja äänet rikkoutuu. Elokuvassa on rekvisiittaa, mistä eroon ei pääse; oluttölkki usen koristaa miespäähenkilön pöytää, kuten käytetyt astiatkin, mikä näyttää olevan tuttua muillekin perheen jäsenille.
Perheemme elokuvan kerronta on katkonaista ja juoni varsin epäjohdonmukaista. Syitä ja seurauksia on enemmän, mitä missään nähdyissä elokuvissa. Eihän tunnetuissa elokuvissa minuutti tolkulla etsitä hammastahnaa, sukkia tai polteta pullia uunissa, mitkä aiheet rasittaisivat turhaan katsojaa. Kotikutoinen Salkkarimme kehittyy arvaamattoman jännittäväksi elokuvaksi, mutta juoni lopahtaa äkkiseltään, kun äiti naispääosassa vaipuu päiväunille kesken filmauksen. Elokuvassamme on merkillisiä pitkiä taukoja ja isäkin sulkeutuu tuntikausiksi pihavarastoon puuklapeja


järjestelemään. Joka tapauksessa elokuva Siuntion Sattumat olisi hauska ja viihteellinen perhe-elokuva, eikä sille olisi tarvetta määrätä ikärajaa. Elokuvan katsojille tosin pitäisi annostella jotakin piristettä, minkä turvin he pysyisivät hereillä esityksen ajan. Katsojia pitäisi myöskin varoittaa ennalta pahoinvoinnista, mikä johtuu tärinästä ja nopeista ylös alas kameran heilumisesta kuvaajan käsissä.

Poikani Juho harrastaa ahkerasti videokuvausta, ja rippilahjaksi hän sai laadukkaan Canon Legria HF200 videokameran. Aiemmin nuorena mieheni Jukka harrasti valokuvausta, ja hänellä oli tiedossaan laadun vaatimukset, miten tasokasta kuvausta tuli toteuttaa oikeassa valossa, juuri oikeilla kameran säädöillä. Vanha kameramme oli myös Canon merkkinen käsisäätöinen järjestelmäkamera, millä mieheni opetti minutkin ottamaan kuvia. Mitkä tahansa kuvat eivät kelvanneet, vaan kuvissa tuli olla laatua ja ideaa.

Nyt myös Juho on saanut kokeneelta isältään opetusta videolla kuvaamiseen, mikä on uutta ja vaativaa. Kaikki mitä Juho on kuvannut perheemme tekemisiä, on materiaali tarkoitettu myöhemmin editoitavaksi. Eli uudelleen järjesteltynä ja leikattuna filminkuvaukset saisivat paremman kerronnallisen muodon, mistä erottaisi tapahtumat selkeästi.
Millainen kokoillan elokuva sinun perheesi arjesta syntyisi, kirjoita aiheesta blogiisi, kun ehdit ? olisiko vertailukohtia Sim:siin tai Salkkareihin ? pysyisivätkö katsojat mukana juonessa ?