Aarne ja epäilyttävät appelsiinit, 3. osa

Aika alkaa himmentää muistoja isästäni Aarnesta. Tavanmukaista on, että kriittisessä tilassa skitsofreenikko joutuu pakkohoitoon, koska esim lääkkeet on voineet jäädä ottamatta. Mieleltään sairaat näkevät usein päinvastaisen kuvan sairaalahoidosta ja auttamisesta. Heidän mielestään apu sairaalassa voi olla kiduttamista ja lääkkeitten tuputtaminen myrkyttämistä. Vastaväitteistä huolimatta olisin suonut isälleni hoidon sairaalassa, koska hän ei ymmärtänyt omaa parastaan.



Myrkkyä appelsiineissä ?

Isäni oli soitellut ja valittanut, ettei hän sydänvikansa vuoksi jaksa kantaa ruokakasseja yläkertaan asuntoonsa, kun kerrostalossa ei ollut hissiä. Isä ei välittänyt vihanneksista, ja siksi hänen ruokavaliossaan oli paljon parannettavaa. Ajattelin, että Aarne voisi saada itselleen kodinhoitajan palvelun kaupungilta. Asia järjestyikin isäni lääkärinlausuntojen perusteella. Kodinhoitajien esimiehelle selvitin tarkasti, millaista apua Aarne tarvitsee. Kotipalvelun käynnistyttyä isäni alkoikin heti soittelemaan minulle ja valittamaan, ettei kodinhoitajat suostu ostamaan hänelle olutta tai tupakkaakaan. Lisäksi hänet yritetään myrkyttää appelsiineillä, mitä hoitajat ostavat hänelle vastoin hänen toiveitaan.

Kului viikkoja, ja kodihoitajien toimistosta soitettiin minulle. Toimiston esimiehen mukaan nuoret kodinhoitajat pelkäsivät Aarnea, eikä isäni asuntoon haluttu enää mennä vapaaehtoisesti. Asia ei yllättänyt minua, ja sovimmekin esimiehen kanssa, että kodinhoidon avun isälleni voi heti lopettaa. Vahinko, Aarne ei ollut riittävän motivoitunut ottamaan vastaan ulkopuolista apua.

Silloin tällöin keskustelin isäni iäkkäiden sisarten kanssa puhelimessa. Sisarten kyselyt minulta olivat jollain tapaa merkillisiä, ja jäin hämilleni heidän kiusallisista kysymyksistään. Asia ratkesi, kun mummoni kysyi suoraan minulta ” pahoinpiteleekö mieheni minua ? ” Aarne kun oli sellaista väittänyt hänelle puhelimessa. Olin siis mieheni pahoinpitelemä tytär- rassukka, kenet Aarne aikoi pelastaa turvaan omasta kodistaan !


Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että isäni oli muuttunut agressiiviseksi miestäni Jukkaa kohtaan. Aarne eli kuvitelmassaan, että mieheni on vaaraksi minulle. Isäni vainoharhat muuttuivatkin pelottaviksi uhkakuviksi. En jaksanut taistella enää isäni sairautta "tuulimyllyä" vastaan ja päätin ottaa etäisyyttä häneen. Myös mummoni Hilda oli huolissaan jaksamisestani isäni vuoksi. Mummo oli kekseliäs ja ehdotti, että hän kertoo isälleni minun muuttaneen Englantiin ulkomaille mieheni kanssa. Näin tapahtuikin. Lähettelin Aarnelle postikortteja ulkomailta, missä milloinkin lomailimme.

Kului vuosia. Viimeinen tapaamisemme oli isän hautajaiset 1990-luvun alussa. Aarne oli menehtynyt sydänsairauteensa. Tietenkin minua kadutti, että isäni ainoana lapsena olin jättänyt hänet yksin. Totuus oli kuitenkin se, etten olisi pitempään kestänyt henkistä stressiä, mitä tahtomattani koin hänen vuokseen. Haluan kuitenkin muistaa isääni lämmöllä, niin terveenä kuin hänen sairainakin vuosinaan.

Kun olen kertonut Aarnesta läheisille ystävilleni, olen saanut hämmästyksekseni kuulla, että vastaavia " vaikeuksia " on muutkin kokeneet läheistensä taholta, ilman, että hankaluuksien takana edes olisi mitään varsinaista sairautta. Voin kertoa isästäni, koska hän itse ei ollut vastuussa käytöksestään. Olen antanut myötätuntoa ystävilleni, jotka ovat kokeneet, miten ahdistavaa elämä voikaan olla, jos tuttu ihminen provosoi tavalla tai toisella läheistensä elämää.

Kiitos jokapäiväisestä lounaastamme

Meitä joulun viettoon tykästyneitä moititaan ylenpalttisuudesta ja ylensyönnistä. Totuus joulun vietosta on kuitenkin aivan toista oman perheemme kohdalla, ja varmaan monen muunkin ruokakunnan osalta. Muistan työkaverini pitäneen joulua pakanallisena yltäkylläisyyden juhlana, mitä pahetta ihmisten kuuluisi välttää. Muistan kysyneeni, miten hän voi osallistua yrityksemme lounaalle " seisovaan pöytään " joka päivä, jos syöminen on pahe ? Tarjolla on lounaaksi 3 eri ruokaa, salaatteineen, kasvis- puuro- keitto vaihtoehtoineen päivineen. Ainakin meidän perheessä joulupöytä; kinkku ja laatikot on paljon kalpeampi esitys, mitä työpaikan jokapäiväinen lounaspöytä !



Epäilemättä minun oli vaikea kuvitella työkaverini jäävän viikoksi joululomalle ruisleipä ja vesikuurille. Itseasiassa syöminen on töissä yltäkylläistä joka päivä. Ei joulu ole mielestäni pakanallista, vaan paremminkin työssäkäynti. Työnantaja haluaa tarjota meille etuutena lounaan, jotta jaksamme tehdä töitä koko aterian edestä, pitkälle iltapäivään. Jotta suostuisit jäämään ylitöihin, saat lisää ruokaa illalla, jottei kodin jääkaappi tulisi ekana mieleesi.

Meidän läntisessä ruokakultuurissa käyn kaupassa miltei päivittäin, ja puolivalmisteista pähkäilen, mitä teemme iltapäivän ateriaksi perheelle. Tavallista on makaronilaatikko, nakit/Ikean lihapullat + Felix jauheesta tehty muussi tai keitetty riisi ateriat eri variaatioineen. Ruoanlaittoni ei ikinä vie 20 min pitempää aikaa, muuten kuin ruoat hellalla kiehuen tai uunissa hautuen. Joskus on uusissamme kokonainen fileoitu lohi tai valmiiksi paloiteltu broileri. Näiden uuniin laittaminen vie aikaa 5 min. Perunat ja kasvikset kiehuu myös 20 minuutissa valmiiksi. Päivällisiimme kuluvasta ajasta voi päätellä, ettei ruoanteon taitoni ole kovinkaan kummoiset. Jos joskus olen jotain työläämpää tehnytkin, ei pöperöt ole menneet kaupaksi. Näin ollen olen katsonut, ettei vaivannäköni juurikaan kannata. Meillä pojat ei esimerkiksi syö makeita leivonnaisia juuri lainkaan. Edes hillot tai suklaa ei kelpaa pojille, jos makupalat on väärää merkkiä kuten Virosta ostettua Kalevi-suklaata.

Kun tulee joulu, omalta osaltani ruoanteko muuttuu edellämainittua arkea vieläkin nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi.

Mies, Jukka ostaa kinkun 6-8 kg, sulattaa sen jääkaapissa 3:ssa päivässä. Lopuksi hän paistaa lihan uunissa 4-6 tuntia.

Minä ostan lanttu- ja perunalaatikot Lions joulumarkkinoilta rouvien itse tekeminä. Myös aidon kuusen ostamme samoilta markkinoilta, ja se tuodaan samaan hintaan kotiimme perille. Markkinoilta ostamieni tuotteiden osalta tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. En itse ole eko, mutta tämä Lions Joulumarkkina vinkkini olisi ekoilijoille varsin käyttökelpoinen. Joulun valmistelu on myös tavallisia arkipäiviä helpompaa. Koska jouluna tarjotaan aina tuttua vakio ruokaa, ei menyytä tarvitse miettiä etukäteen sen kummemmin. Samaa pakanallista possu- ja jouluruokaa syödään niin pitkään ja monta päivää, että kaapissa lymyilevät hernekeittopurkit ja pakastimen kalapuikot alkavat kuulostaa luxus-aterioilta.



Nyt olen 8.12 alkaen käynyt Lohjalla tutkimuksissa päiväsairaalassa. Tutkimuksiin kuuluu ilmainen tukeva aamiainen, ilmainen lounas Lohjan kaupungintalolla, missä ateriavaihtoehtoja (Amica) on 3, salaatteineen ja jälkiruokineen päivineen. Lisäksi iltapäivällä saamme kahvia ja pullaa päivän päätteeksi. Sairaalamaksu on n 8-9 euroa päivässä. Minulla on sattumalta otettuna vakuutus pitkän sairastelun varalta syntyessäni, joten päiväsairaalassa oleskeluni ei maksa perheellemme käytännössä mitään.

Tarkoitus on postauksessani kertoa, että elämme yltäkylläisyydessä joka päivä, nykymittareilla mitattuna. Joulu on ystävien tapaamisen perinne ja omantunnon muistutus meille siitä, että köyhyyttäkin on olemassa meillä ja muualla. Voimme ruokapöydän ääressä miettiä, miten voisimme auttaa niitä, joilla ei mene hyvin. Harmi vain yksin miettiminenkään ei riitä, tarvitaan myös tekoja.

Jo onkos tullut kesä nyt talven keskelle ?

Joulun valot kotona ja kaupoissa piristää jälleen talvi-iltojamme. Miten hiljaista, kylmää ja pimeää täällä pohjolassa olisikaan ilman katuvaloja, ja asutuksen valoisia ikkunoita. Valon tunnelmineen joulu on lähellä. Kun olen nyt kotona, on helpompaa ottaa joulu vastaan rauhallisesti. Joulusta voi ottaa omakseen vain sen osuuden, mitä jaksaa hyvillä mielin toteuttaa. Paikalliset joulumarkkinat ovat yksi sellainen kiva tapahtuma, minne haluan mennä. Siuntiossa markkinat järjestää Lionsit, mihin yhdistykseen mekin kuulumme. Teen sinne yleensä joulutorttuja myytäväksi. Markkinoilta ostamme aidon kuusen, osallistumme arpajaisiin ja tutustumme valittuun uuteen Luciaan.



Joululahjoja olen alkanut hankkimaan jo kesällä, ja lahjaideoita olen toteuttanut mm Turkissa syyskuun lomallani. Tässä vähän kuvia joulun huumasta täältä läntiseltä Uudeltamaalta. Kirkkonummelle avattiin uusi K-City Market lokakuussa, mihin olen lähiviikkona tutustunut.

Pojille ostin Tiimarista eilen suklaa joulukalenterit 50%:n alennuksella a,1€ kpl. Kotona poikien pitikin kuroa joulukuun päiviä kiinni syömällä 8:n luukun suklaat kerralla !

Laulajaisten valmistelua

Jukan suku pitää jokavuosi ns laulajaiset "pikkujoulun" sukulaisten kesken. Jukan äidin perhe oli kotoisin Viipurista, missä heillä oli peltisepänliike keskellä kaupunkia Vesiportinkadulla (sanotaan Viipurin kauneimmaksi kaduksi). Enok Ukin talon ja verstaan vastapäätä oli pikkuruinen nunnaluostari Viipurissa. Me ollaan käyty Jukan kanssa tätä kotitaloa katsomassakin.


Amppeelissa kukkii vielä kesän muovikukat, ne laitoin nyt vihdoin viimein varastoon !

No, joka tapauksessa Marjatan perheellä on karjalaiseen tapaan perinne kokoontua laulamaan jouluisin, yhdessä sukulaisten kesken. Joululaulujen perinteestä ei ole luovuttu tähänkään mennessä. Koko suku, kaikki kynnelle kykenevät kokoontuu aina joulukuun alkupäivinä perheen luokse, jonka kotiin mahtuu 30 henkeä laulamaan.


Marjatan tekemä huurteinen pihapöllö

Alussa laulajia oli vähemmän, nyt nuormmat 3 lasta on 1 vuotiaita. Jukan äiti Marjatta ja Timo ovat vanhimmat, lähemmäs 80 vuotiaita. Täytyy mainita, että Marjatta on isoäiti, ja isoäiti on hänen tyttärensä Helenakin näille suvun pienimmille. Joka joulu lauluvihko on yhteislauluna laulettava läpi ennenkuin päästään ruokapöytään. Sitten myös leikitään ja tanssitaan piiriä, isot ja pienet. Katsos .. näin näin tonttu ukko.. ruista leipoo. Ja mm kehrätkäämme silkkilankaa .. hienonmpaa, kuin hiuskarvaa ...


Minun betonista valama peikkotyttö kyyhöttää kukkapenkissä

Nyt laulajaiset pidetään vuorostaan pitkästä aikaa meillä 5.12 lauantaina. Taitaa ollakin kolmas kerta meillä. Juhlien valmisteluissa ei liiemmin ole vaivaa, kun juhlat pidetään nyyttikesteinä. Jokainen ilmoittautunut perhekunta tuo esim laatikoita, suolakalaa ym mistä sovimme etukäteen.

Tänään järjestelin ja somistin vähän pihaa. Jouluvalot pitäisi laittaa ulos seuraavaksi. Otin myös kuvia.

Pihassa on tuo uima-allas "monttu" ja sen eteen nostin särmin, mihin ripustin juluvalot (ei nyt näy päivällä). Jukka laittaa sit lisää vielä valoja etupihalle.