Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

On hyvä jos meillä itsekullakin on toiveita tulevaisuudelta. En tarkoita niinkään materiaalisia joululahjatoiveita, mitä näinä joulukuun päivinä ahkerasti haalimme kauppakeskusten hyllyiltä. Tarkoitan, että meidän on hyvä asettaa selkeitä tavoitteita tai haaveita, mitä hartaasti haluamme odottaa loppuelämältämme. Toiveemme voisivat olla suuria tai pieniä, mitä edes jossain määrin pitäisimme realistisina.



Elämäämme hallitsee suurimmaksi osaksi arvoituksellinen kohtalo, minkä käänteitä ei mikään maallinen mahti kykene ennalta aavistamaan. Joka päivä kohtaamme elämässämme ihmisiä tai tilanteita, jotka pikkuhiljaa antavat uutta suuntaa tulevaisuudellemme. Lisäksi tekemällä matkallamme viisaita valintoja ja päätöksiä voimme hyvin mielin luottaa siihen, että olemme itse tehneet parhaamme tehdäksemme ympäristöstämme sellaisen kuin haluamme.

Jotta toiveet voisivat toteutua, on niitä hyvä osata asettaa. Myös tärkeysjärjestys on hyvä olla valmiiksi mietittynä. Itsemme lisäksi, on hyvä asettaa toiveita ja odotuksia myös läheisillemme. Kun päämäärät on selvillä, on niitä kohti aina helpompi suunnistaa.
Kun toivotamme toisillemme - terveyttä, hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta tai menestystä - on toiveillamme yhtä kaikki paremmat mahdollisuudet toteutua, koska osaamme nähdä, miltä huomisen pitäisi näyttää. Edellä mainituista syistä onnentoivotukset eivät ole laisinkaan turhia.

Näin ollen toivon hartaasti hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille ystäville ja blogini lukijoille !

Lunta ja liukasta jäätä

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ! Nyt vihdoin on etelä- Suomeen saatu lunta, ja maa on juhlan kunniaksi valkoisenaan ohutta valkoista pitsiä. Lumisade alkoi eilen, puolen päivän jälkeen. Erikoisinta oli eilen 5.12 maanantai aamuna, kun oli vielä tavallinen arkipäivä. Pimeässä aamussa vein Lassea asemalle klo 7.15 kiireellä. Perillä asemalla, kun Lasse yritti poistua autosta, oli maa oli niin


liukasta, ettei poika pysynyt pystyssä. Lassen piti pitää kiinni auton ovesta, jotta pysyi jaloillaan jäisellä asfaltilla. Kun olisi pitänyt juosta radan alikulkutunneliin, oli pojalla täysi työ liukua jalkatietä alaspäin. Toisen puolen rataa, päästäkseen tunnelista ylös, ei sekään ollut helppoa, kun jalat sutivat tyhjää jäisellä tienpinnalla.
No, tämä jäinen keli ja viive aiheutti sen, ettei Lasse ehtinyt junaan - vaikka juna odotti pysäkillä aivan vieressä !
Oli tietysti lohdullista, että minä olin autollani paikalla. Myöhästymisen saimme kiinni sillä, että autollani vein Lassen Kirkkonummelle, mistä hän pääsi nousemaan seuraavaan junaan. Oli sinä aamuna autolla ajokin aikamoista luistelua, mutta onneksi talvirenkaat toimivat kuten pitikin. Ei voi sään suhteen muuta kuin todeta, että nyt on talvi alkanut !