.jpg)
Nuorempi poikani 14 v on sairaalassa Tammisaaressa, ja siellä hän joutuu olemaan hoidossa 2 kuukautta, aina marraskuuhun. Sähköposteja olen lähettänyt tutuille. Yleensä blogiin kirjoittaminen on ollut itselleni terapiaa omissa vaikeuksissani, mutta nyt en voi jakaa huoliani kenenkään kanssa, kun kyse on pojastani.
Oma ahdistukseni on henkistä ja fyysistä, enkä mm jaksa kirjoittaa tänne blogiinikaan, mitä normaalisti viikottain tekisin. Olen syksyn kuluneilla viikoilla
.jpg)
vaeltanut yksin kotikuntamme metsissä ja rannoilla, joskus 2 tuntia ja joskus 4 -päämäärättä yhteen menoon. Ennen minulla on tarvinnut olla jokin syy, miksi menisin metsään - sieneen tai muuten marjoja keräämään. Nyt samoilen metsissä tuntikausia, ilman mitään tähdellisempää syytä, vain unohtaakseni pahan oloni. Jotain sentään olen saanut metsästä mukaani - joitain kanttarellejä ja tatteja. Myös muutaman valokuvan, jotka liitän tähän juttuuni.
.jpg)
Tämä puu kuvaa osuvasti tämänhetkistä mielialaani
(1).jpg)
Tekstit
Kuvat ovat ihanai,paitsi tuo viimeinen,jonka sanot kuvaavan tunnetilaasi.
VastaaPoistaVoi sentaan,ystavani.Kunpa voisin olla avuksi pahassa olossasi.Lahetan ainakin virtuaalihalauksen.
Uskon,etta poikasi on kokenut erittain kovia tuon jutun kanssa.
Kun on viela noin nuorikin.Jos olisi pari kolme vuotta vanhempi,niin kestavyytta olisi ehkapa enemman.
Toivotaan,etta toipuu kunnolla siella hoidossa.
voi sua, varmasti raskasta aikaa:( voimahaleja ja jaksamisia <3
VastaaPoistaHei Annu!
VastaaPoistaMetsä ja luonto rauhoittaa ja lohduttaa ihmisen sielua. Metsään voi upottaa omat huolensa ja murheensa, se ottaa vastaan kaiken luottamuksellisesti. Kun metsän puhetta kuuntelee, levollisuus valtaa mielen---.
Näissä merkeissä toivotan sinulle Annu, paljon voimia<3