näy niin, ettei meitä näkymättömiä muista tai huomaa kukaan. Tullakseni aikanaan itse tänne blogiin, oli minun myönnettävä olevani yksinäinen. Tätä edelsi aika jolloin päivien tai viikkojenkaan aikana en tavannut yhtäkään keskutelukumppania kodin ulkopuolelta. Olette varmaan muutkin keski-iän ylittäneet huomanneet, miten ystäviä ei enää löydä samoin, miten helppoa se olikaan nuorena. Meillä kaikkilla on kuitenkin paljon annettavaa ja jaettavaa toisillemme; ajatuksia, ideoita, myötätuntoa, harrastuksia ja aivan tavallista arkipäivää.
Paljon ei tarvitse sanoa, eikä kirjoittaakkaan, vain olla läsnä ajatuksen kiertämän päässä. Blogien maailmassa me tavoitamme toisemme eri kielistä ja etäisyyksistä huolimatta helposti. Myöskään ikä, sukupuoli tai mielipiteemme erot ei pidä meitä erottaa, vaan vuoropuhelut voi olla, mitä mielenkiintoisempia ymmärtää toista. Olen tehnyt itselleni uudenvuoden lupauksen tutustua uusiin blogeiihin, missä kannustusta kaivataan uuden blogiharrastuksen aloittamiseksi. Uusia blogeja löytyy: http://www.blogilista.fi/
On minulla muitakin kongreettisempia lupauksia toteuttaa tämän vuoden aikana. Päämääräni ovat kyllä selvillä, mutta ehtojen osalta käyn vielä kiistaa itseni kanssa, missä muodossa lupauksiani koitan toteuttaa.
Yksi lupauksistani on kuitenkin ylitse muiden, lupaan ja vannon yrittäväni elää ja viettää tätä päivää sellaisena, kuin se on kaikkine mahdollisuuksineen.
No, eilinen yritykseni oli hyvä; olin ostanut valmiiksi tinat ym, tehdäksemme uuden vuoden taiat mahdollisiksi perheeni kanssa. Vaan yritykseni ei ottanut tulta alleen, eikä siksi onnistunut. Syy ei ollut minun. Murrosikäiset poikani kavereineen ei olleet yhtään kiinnostuneita äidin järjestämästä ohjelmasta. Sellaista elämä on !
Kuten Jerrylle kävi, vuodessa voi tapahtua paljon !
(1).jpg)
Tekstit
Totta.Kun ikaa tulee ,niin ystavien löytyminen ei ole samanlaista,mita nuorena.
VastaaPoistaOsin varmaan johtuu siita,etta itse on valikoivampi.
Ei kuljeta porukoissa,niinkuin nuoret,vaan ollaan jokainen jo omassa elamassa kiinni.Ytavyyssuhteitten syntymisille kanavat ovat erilaiset.Niita on lahdettava itse etsimaan,ja löydettava se oma kanava.
Tama ei olekkaan niin helppoa,eika itsestaan sevaa monellekkaan.
Mina ainakin olen itsessani huomannut sen,etta sita on tullut aika saamaton.Pitaa valilla ottaa oikein itseaan niskasta kiinni,ja sanoa,etta nyt "lahden ystavaa tapaan",tai "nyt soitan ystavalle,ja pyydan kahville".
Olen myös huomannut sen,etta ainakaan mina en kaipaa joka paiva ystavia ymparilleni.Viihdyn omassa seurassani myös.Mutta sitten tulee aikoja,jolloin oma seura alkaa kyllastyttamaan,ja silloin pitaa jotain tehda asialle.
Tuo toinen asia,mista mainitsit,niin oli se,ettei onnistunut murkkuikaisten kanssa sinun ajattelemasi uudenvuoden vietto.
Meilla aideilla tama on varmaan luontaista.Emme tule ajatelleeksi ja huomanneeksi,etta lapsemme alkavat irtautua meista,ja heilla on myös omat tarpeensa.
Tama satuttaa,mutta siihen tottuu.Ja kun murkkuika menee ohi,niin niita tinojakin taas valetaan yhdessa.
Halaus iltaasi.
Vieraasta maasta kotoisin olevana olet varmaan ollut rohkea tutustumaan uusiin ihmisiin. Tämä on varmaan ollut mielenkiintoista. Onneksi ainakin siellä ulkomaalaisista ollaan uteliaita ja kiinnostuneita. Kielen osaaminen on varmasti ollut yksi tärkeä kynnys tutustua muihin.
VastaaPoistaSuomessa kaikilla tutuillani naisilla on paljon kiireitä, harrastukisa ja perheen hoitamista. Oma äiti, sisko ja anoppi ovat sentään puhelimen päässä tavoitettavissa, kun ovat eläkkeellä (toivottavasti kohta minäkin). Joskus mietin, olisiko tyttärestä ollut enemmän seuraa, mitä näistä pojista ? Ehkä kaikilla nuorilla irtaantuminen vanhemmista on yhtä konkreettista. Uuden Vuoden ilotulituksissa pojat pysytteli 20m päässä meistä, mikä tuntui oudolta. Tämä on ensimmäinen vuosi, milloin eron käytöksessä huomaa näin selvästi. Olen antanut poikien ymmärtää, että he saavat olla omissa oloissaan. Ruokaa nämä kyllä osaavat pyytää tekemään. Pelkään, että jossain vaiheessa pojille tulee ikä, etteivät he halua lähteä mukaamme Turkkiin. Sen sitten saamme nähdä ensi kesänä. Halauksia sinne Antalyan iltaan,
terveisin Annu
Tosiaan saattaa tulla aika,jolloin pojat eivat haluakkaan lahtea Turkkiin mukaan.Toivottavasti ovat jo sen ikaisia silloin,etta heidat voi jattaa omiin hoteisiinsa.Olen ymmartanyt,etta teilla on poikien kavereitakin mukananne,joten se auttaa varmaan asiaa.
VastaaPoistaMiehen kanssa kaydaan taalla Turkissa kylailmassa turkkilaisissa perheissa,mutta jos mina lahden yksinani,niin se on kylla aina suomalainen ystava,kenen kotiin pyyhallan.
Enka niin kovin usein kylassa kaykkaan.Kaupungilla kiertelen paljon,ja kaupoissa katselemassa.Mutta valilla sita haluaa parantaa maailmaa ystavan kanssa.