turkin pippurit

Viikonloppuna laiskottelua ja juhlat

2012-01-26T22:33:00.001-08:00

Hyvää viikonloppua kaikille, toivotan teille, paljon nukkumista, hyvää ruokaa, ystävien tapaamista, kotitöiden loppuun saattamista ja kaikkea sellaista, mitä on odottanut viikon. Viikonloppuna on lupa laiskotella, vain olla ja vaikka torkkua kesken päivän. Ei tarvitse olla sairas laiskotellakseen koko päivän. Meillä on lupa luopua viikon työlistasta ja monista velvoitteista. Viikonloppuna on aikaa itselle, perheelle ja ystäville, kuten olemme suunnitelleet. Vain kaikki mukavat tekemiset

kelpaavat viikonlopun aikatauluun. Viime sunnuntain päiväni oli varattu Matkailumessuille ja tulihan siellä taas maailma kierrettyä 5:ssä tunnissa ystävien Annen ja Tiinan kanssa. Kotona tuliaisina on monta kassia esitteitä, paljon uusia suunnitelmia, minne matkustella. Jokaiselle meistä voitimme messuilla ilmaisen Tallink Siljan risteilyn. Nyt viikonloppumme pääteema on lauantaina Jukan bändiystävän 60-vuotispäivät, missä varmasti soitetaan bluesia ja lauletaan.
Talvi ja pakkanen hiipii kotiin sisälle, ja vastavoimina talomme ilmalämmitys puskee lämmintä ilmaa nurkkiin, patterit lämpenevät ja melkein joka ilta myös poltamme takkaa. Lasse on ollut vaastuussa puitten hakemisesta ja takan sytyttämisestä, mutta nyt tämän viikon hän on sairastanut flunssaa.

Tänään en tee juurikaan mitään sen ihmeellisempää kun vaan ruokaa. Sitäkin voi tehdä perjantain kunniaksi oikein hartaudella, mittä nyt uutta reseptiä löytäisi jauhelihan valmistamiselle.

Haapsalussa tulvaa ja kotona korjattavaa

2012-01-11T09:03:00.000-08:00

Laitan kirjoitukseeni kuvat Saunjan rantaniittyjen tulvista, mitä pitkästä aikaa saimme ihmetellä. Kun Virossakin on ollut runsaasti sateita ja tuulta, on rannikolla merivesi noussut paikoin yli äyräittensä. Ja kuvassa mökkitiemme uhkaa jäädä tulvaveden alle. Naapurikin näyttää asuvan saaressa, mitä ei kesällä uskoisi todeksi. Onneksi meidän talolla ei ole mitään hätää, kun se on rakennettu soraharjanteelle, korkeammalle vesirajasta.

Virossa Saunjan mökkimme sijaitsee kaisikoitten keskellä muinaisessa saaressa, josta mantereelle johtaa kapea kannas. Saartamme ympäröi vihreät rantaniityt, eikä enää meri, kuten oli muinoin. Toki Saunjan lahdelle pääsemme uimaan, mutta mökiltämme on rannalle matkaa n 200m. Saarella kasvaa valtavia puita ja keskellä on vanhaa peltoa. Peltoa reunustaa kehässä ikiaikainen kivimuuri, mistä osa kuuluu meidänkin tilaan. Tilamme nimi on Pöllu, mikä tarkoittaa peltoa. Yksin keskellä peltoa, nököttää keltainen pieni suvilamme, jonka itse rakennutimme vuosina 2004 ja 2005.
Suvilamme näyttää surulliselta nyt talvella yksin, kun ketään ei siellä käy. Kun tulemme lomalle Viroon ja Haapsaluun, oleskelemme kerrostaloasunnossamme 10 km päässä Haapsalussa, missä on lämmintä ja mukavaa, etenkin talvella.

Onnistuin näpsäämään itsestäni hyvän kuvan.Lähetän kuvan serkulleni Gran Canarialle, niin näkevät mitä räntää täällä sataa.

Viikko sitten perjantaina palasimme Jukka ja minä Haapsalusta takaisin kotiin Suomeen. Lähtömme päivänä perjentaina Haapsalun asunnolla sattui eteisen sähkötaulussa pieni tulipalo, ja asunnon sähköt meni poikki. Vika saattoi johtua ylikuormituksesta, kun käytössä oli astianpesukone. Talonmies Vallo lupasi hoitaa sähkömiehen paikalle korjaamaan vauriot. Nyt ei vielä tiedetä, kuinka pian korjaus saadaan tehtyä.
Vaikka sähköt olikin poissa käytöstä, asunnossa oli ok lämmintä (keskuslämmitys). Kun sähköt ei toimi niin valot, TV, jääpaappi, hella ja lämmin vesi ovat poissa käytöstä. Näin ollen asunnolla olisi ollut tylsää ja pimeää. Siksi päätimme lähteä kotiin heti samana päivänä ja onneksi saimme Siljan laivaliputkin vaihdetuiksi perjantaiksi. Liput olivat Tallinkin "ilmaislippuja" jotka oltiin saatu mummolta ja vaarilta. Ilmaisista henkilölipuista huolimatta auton edes-takaisin matka maksoi 98 euroa.

Me oltiin Jukan kanssa kahdestaan Haapsalussa kerrostaloasunnossamme lomalla 3.-6.1.2012. Juho oli mumminsa luona Helsingissä viikon ja Lasse kotona yksin Siuntiossa. Lasse& kaverit oli täällä järjestäneet bileet ! Kotona riitti ihmeteltävää - mm kuusi ja vesi oli kaatunut parketille. Serkkupojan Jannen auto oli liukunut ojaan (kunnantalon pihassa) kun pojat kävi kaupassa. Autoa oli yritetty nostaa ojasta Renautilla ja rautakettigillä. Mutta kettinki katkesi, eikä poikien auttanut muu kuin soittaa Jannen isä Tomi apuun, Puistolasta saakka. Lasse täytti 18v vuotta marraskuussa, ja tätä se näköjään on aikuiseksi kasvaminen. Pojat olivat saaneet 36 euroa rahaa palautetuista pulloista ja tölkeistä, mitä oli tullut nautituksi viikon aikana. Voi vain kuvitella miten Jukka oli vihainen, kun ensin yhdessä asunnossa Haapsalussa syttyi tulipalo ! ja sitten kun tultiin kotiin, oli täälläkin korjattavaa poikien jäljiltä. Myös Juholla oli kysyttävää; kuka olikaan nukkunut hänen sängyssään ? Yllättäen Facebookissa eräs paikallinen tyttö tunnusti - hän se oli ollut. Nähtävästi vieras olikin vähemmän ikävä, koska Juho ei enempää tyttöä tenttaillut. Muut Juhon kaverit olivat suorastaan kateellisia tilanteesta.

Nyt rauhallisten arkipäivien koittaessa on isännän kiukun aiheet osin unohtuneet, mutta kodissa korjattavaa on edelleen listalla, kuten olohuoneen pariovien korjaus ja liimaus.

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa

2011-12-19T23:49:00.000-08:00

On hyvä jos meillä itsekullakin on toiveita tulevaisuudelta. En tarkoita niinkään materiaalisia joululahjatoiveita, mitä näinä joulukuun päivinä ahkerasti haalimme kauppakeskusten hyllyiltä. Tarkoitan, että meidän on hyvä asettaa selkeitä tavoitteita tai haaveita, mitä hartaasti haluamme odottaa loppuelämältämme. Toiveemme voisivat olla suuria tai pieniä, mitä edes jossain määrin pitäisimme realistisina.

Elämäämme hallitsee suurimmaksi osaksi arvoituksellinen kohtalo, minkä käänteitä ei mikään maallinen mahti kykene ennalta aavistamaan. Joka päivä kohtaamme elämässämme ihmisiä tai tilanteita, jotka pikkuhiljaa antavat uutta suuntaa tulevaisuudellemme. Lisäksi tekemällä matkallamme viisaita valintoja ja päätöksiä voimme hyvin mielin luottaa siihen, että olemme itse tehneet parhaamme tehdäksemme ympäristöstämme sellaisen kuin haluamme.

Jotta toiveet voisivat toteutua, on niitä hyvä osata asettaa. Myös tärkeysjärjestys on hyvä olla valmiiksi mietittynä. Itsemme lisäksi, on hyvä asettaa toiveita ja odotuksia myös läheisillemme. Kun päämäärät on selvillä, on niitä kohti aina helpompi suunnistaa.
Kun toivotamme toisillemme - terveyttä, hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta tai menestystä - on toiveillamme yhtä kaikki paremmat mahdollisuudet toteutua, koska osaamme nähdä, miltä huomisen pitäisi näyttää. Edellä mainituista syistä onnentoivotukset eivät ole laisinkaan turhia.

Näin ollen toivon hartaasti hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille ystäville ja blogini lukijoille !

Lunta ja liukasta jäätä

2011-12-06T05:33:00.000-08:00

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ! Nyt vihdoin on etelä- Suomeen saatu lunta, ja maa on juhlan kunniaksi valkoisenaan ohutta valkoista pitsiä. Lumisade alkoi eilen, puolen päivän jälkeen. Erikoisinta oli eilen 5.12 maanantai aamuna, kun oli vielä tavallinen arkipäivä. Pimeässä aamussa vein Lassea asemalle klo 7.15 kiireellä. Perillä asemalla, kun Lasse yritti poistua autosta, oli maa oli niin

liukasta, ettei poika pysynyt pystyssä. Lassen piti pitää kiinni auton ovesta, jotta pysyi jaloillaan jäisellä asfaltilla. Kun olisi pitänyt juosta radan alikulkutunneliin, oli pojalla täysi työ liukua jalkatietä alaspäin. Toisen puolen rataa, päästäkseen tunnelista ylös, ei sekään ollut helppoa, kun jalat sutivat tyhjää jäisellä tienpinnalla.
No, tämä jäinen keli ja viive aiheutti sen, ettei Lasse ehtinyt junaan - vaikka juna odotti pysäkillä aivan vieressä !
Oli tietysti lohdullista, että minä olin autollani paikalla. Myöhästymisen saimme kiinni sillä, että autollani vein Lassen Kirkkonummelle, mistä hän pääsi nousemaan seuraavaan junaan. Oli sinä aamuna autolla ajokin aikamoista luistelua, mutta onneksi talvirenkaat toimivat kuten pitikin. Ei voi sään suhteen muuta kuin todeta, että nyt on talvi alkanut !

Marraskuun sateita

2011-11-25T04:40:00.000-08:00

Pahoittelen, että hiljainen blogini vaikuttaa siltä, että olen elossa vain kesäisin. Kirjoitusteni säännöllisyydestä voisi päätellä, että olen blogissani hengissä vain silloin, kun olen lomalla kokenut jonkun mukavan reissun. Nyt korjaan asiaa ja kirjoitan tavallisesta arjestani.

Ystävykset sieniretkellä Elisaaressa

Tarkoitukseni on kertoa, millainen kostea ja sateinen sää nyt vallitsee kotonamme läntisellä Uudellamaalla. Koska kesä on lopullisesti ohi, on syksyllä ollut varminta pitää mielessä kaikista huonoimmat sään vaihtelun mahdollisuudet. Ei pidä kokea pettymyksiä, eikä ehdoin tahdoin luottaa optimistisiin sääennusteisiin. Parasta on ollut varmuudeksi kulkea koko pitkä syksy villasukissa ja saappaissa, ainakin jos on ollut usein metsään menossa kuten minä. Nyt syksyllä on tietty järkevintä varustautua ulos 100%:n veden ja kuran pitävään plastiikkiin. Vesitiivis pukeutuminen varmistaa, ettei sää yllätä, eikä kastu sateessa turhaan. Pidä aina kertakäyttöinen sadetakki käsilaukussasi, on ollut tämän syksyn mottoni. Tämä toimiva ohje vakuutti meidät sateisessa Lontoossakin, missä sadetakit pelastivat lyhyen lomamme viime keväänä. Sateenvarjo ei yksin riitä varusteeksi, koska se varmuudella vääntyy vänkyräksi kovassa vastatuulessa.

Sieniretkien lisäksi en ole viitsinyt paljoa ulkoilla ja kaupassa olen käynyt autolla. Jos ilmat olisi olleet aurinkoisempia, olisin viihtynyt ulkonakin paremmin.

Olen monien vuosien tauon jälkeen keräillyt sieniä Siuntiota läheltä ja kauempaakin mm mökkireuissulta Luopioisista ja Inkoon saaristosta Elisaaresta, missä syyskuussa retkeilimme Tiinan ja Annen kanssa

Yleensä marraskuussa, poikieni synttäreiden aikoihin, on Etelä-Suomessakin saatu taivaalta jokunen lumisade kylminpinä päivinä. Nyt tänä vuonna ei ole pakkasilmoja koettu vielä yhtäkään, ja maat on mustanaan pelkkiä märkiä lehtiä. Viikko sitten kävin keräämässä lähimetsästä pois viimeiset suppilovahverot, mitkä vielä marraskuussa oli aivan riittävän hyviä otettavaksi talteen.
Nyt viikolla ovat harmaat pilvet viistäneet maata. Mukanaan pilvet on tuoneet tuulta ja kosteaa tihkusadetta. Nyt talomme ränneissä on onneksi tilaa taas veden virrata, kun Jukka muisti puhdistaa vesikourut lehdistä ja roskista.

On märkää ja pimeää aamulla kun pitää herättää klo 6.40 Lasse kouluun. Jotta poika ehtisi klo 7.18 junaan, kuskaan hänet asemalle autollani joka aamu. Kun Lasse tulee koulusta kotiin iltapäivällä, on päivä ohi ja sama pimeys taas läsnä. Viikonlopun Maata Näkyvissä- festareitten ja synttäreitten jälkeen on Juho ollut flunssassa loppuviikon. Kaverini Anne on taasen kolmatta kertaa viettämässä kuntoiluviikoa Siuntion Kylpylässä. Meiltä on matkaa kylpylään 6 km. Kävimme siellä Annen kanssa uimassa keskiviikko iltana. Ei tarvinnut uida yksin, kuten olen yleensä siellä tavannut käydä. Polkupyöräni oli Annella lainassa kylpylässä ja tänään kävin sen hakemassa sieltä pois autollani. Toiseen autoomme vaihdettiin eilen 24.11 talvirenkaat, joten talven tuloa nyt tosissamme odottelemme.

Pakkasen ja lumisateitten suhteen oli toisin viime vuonna ... ja katsokaas näitä lokakuussa kuukautta aiemmin otettuja kuvia.

Vuosi sitten v 2010 lokakuussa 22 pvä Haapsalussa Virossa oli lunta oikein kunnolla ! ja oheinen kuva on otettu silloin olohuoneen ikkunastamme.

Heinäkuun telttareissu

2011-07-10T23:33:00.000-07:00

Heinäkuussa helteessä olisivat päivät pitkästyttäviä kotona, siksi sovimme kavereitteni Tiinan ja Annen kanssa, että lähdemme Inkoon saaristoon retkelle telttailemaan. Torstaina jo viikolla kävin Puistolassa hakemassa vanhemmiltani ison huvilateltan. Sitten hain Tiinan ja pikkukoira Lakun kotoaan Kontulasta.

Varusteita oli paljon ja Tiinakin otti mukaan ylimääräisiä makuupusseja ja kaksi telttaa. Kaikkea mahdollista oli meillä mukanamme.
Barosundin lauttamatkan jälkeen eksyimme väärälle tielle. Kun vihdoin oikea paikka - Gölisnäsin ulkoilualue löytyi olimme rättiväsyneitä. Tavarat piti kantaa telttapaikalle, minkä olimme arvioineet riittävän hyväksi paikaksi leiriytymiseen. Ennen ison teltan pystytystä söimme maittavan courmet-päivällisen päätalon kuistilla; huurteisia katkarapuja, paahtoleipää sekä munia höystettynä majoneesilla. Juomana oli kylmää siideriä. Erityisherkku piristi työntäyteistä iltapäiväämme. Muinakin päivinä söimme hyvin mm aurajuustolla höystettyä kanaa ja loimulohta.

Gölisnäsin luonto oli kaunista etelä-Suomen saaristoa vehreimmillään. Kävimme uimassa läheisellä järvellä, saunoimme ja soutelimme. Juhokin tuli mukaamme lauantaina, kun kävin käymässä kotona Siuntiossa. Viikonlopun yöt kuluivat

hektisesti heräillen. Alueeella oli iso polttariporukka, joka metelöi yömyöhään. Seuraavana yönä, kun nämä olivat hiljaa, aiheutti meteliä toinen porukka kalliolla telttaleirissään.

Puistolasta saatu iso teltta oli mysteeri - mikä osoittautuikin isoksi asuntovaunun etuteltaksi, mille ei ollut käyttöä, kun ei ollut vaunuakaan. Onneksi Tiinan pikkuteltat oli mukana. Seuraavana päivänä ostimme Karjaan Säästö Pörssistä lisää varusteita ja teltan. Loppujen lopuksi pikkuteltat osoittautuivat oikein käteviksi retkeilyyn ja meillä jokaisella oli oma teltta, missä nukkua.

Elämää suurempi elokuva

2011-05-25T21:56:00.001-07:00

Videolleen Juho kuvaa kotimme liikkuvaa ympäristöä, ihmisiä, ääntä, tilaa ja naapurin kissaa. Perhe-elokuvamme lajia, onko se draamaa vai komediaa, ei voi määritellä tarkemmin. Filmin käsikirjoitus on usein kateissa kuin hävinnyt kauppalista. Siuntion Sattumissa, kotielokuvamme tapahtumissa ei niin ikään ole selkeää juonta, eikä järjellistä loppuakaan. Onnellisuutta elokuvassa on

paikkapaikoin hektisesti, ja roolisuorituksissa edetään verkkaisesti, jopa hidastellen. Jos käsikirjoitus olisikin kunnossa, niin vaikuttaa siltä, etteivät näyttelijät juurikaan sen ohjeita noudata, vaan repliikit ryöpsähtelee ilmoille, mikä mistäkin suusta, jopa samanaikaisesti puhutaan päällekäin. Näyttelijät myös väistelee kameraa, ja jopa lukkiutuu tarkoituksella vessaan. Pesukonneen ääni sekoitttaa ääntä keittiössä, eikä repliikeistä saa selkoa, kun huudetaan ja äänet rikkoutuu. Elokuvassa on rekvisiittaa, mistä eroon ei pääse; oluttölkki usen koristaa miespäähenkilön pöytää, kuten käytetyt astiatkin, mikä näyttää olevan tuttua muillekin perheen jäsenille.
Perheemme elokuvan kerronta on katkonaista ja juoni varsin epäjohdonmukaista. Syitä ja seurauksia on enemmän, mitä missään nähdyissä elokuvissa. Eihän tunnetuissa elokuvissa minuutti tolkulla etsitä hammastahnaa, sukkia tai polteta pullia uunissa, mitkä aiheet rasittaisivat turhaan katsojaa. Kotikutoinen Salkkarimme kehittyy arvaamattoman jännittäväksi elokuvaksi, mutta juoni lopahtaa äkkiseltään, kun äiti naispääosassa vaipuu päiväunille kesken filmauksen. Elokuvassamme on merkillisiä pitkiä taukoja ja isäkin sulkeutuu tuntikausiksi pihavarastoon puuklapeja

järjestelemään. Joka tapauksessa elokuva Siuntion Sattumat olisi hauska ja viihteellinen perhe-elokuva, eikä sille olisi tarvetta määrätä ikärajaa. Elokuvan katsojille tosin pitäisi annostella jotakin piristettä, minkä turvin he pysyisivät hereillä esityksen ajan. Katsojia pitäisi myöskin varoittaa ennalta pahoinvoinnista, mikä johtuu tärinästä ja nopeista ylös alas kameran heilumisesta kuvaajan käsissä.

Poikani Juho harrastaa ahkerasti videokuvausta, ja rippilahjaksi hän sai laadukkaan Canon Legria HF200 videokameran. Aiemmin nuorena mieheni Jukka harrasti valokuvausta, ja hänellä oli tiedossaan laadun vaatimukset, miten tasokasta kuvausta tuli toteuttaa oikeassa valossa, juuri oikeilla kameran säädöillä. Vanha kameramme oli myös Canon merkkinen käsisäätöinen järjestelmäkamera, millä mieheni opetti minutkin ottamaan kuvia. Mitkä tahansa kuvat eivät kelvanneet, vaan kuvissa tuli olla laatua ja ideaa.

Nyt myös Juho on saanut kokeneelta isältään opetusta videolla kuvaamiseen, mikä on uutta ja vaativaa. Kaikki mitä Juho on kuvannut perheemme tekemisiä, on materiaali tarkoitettu myöhemmin editoitavaksi. Eli uudelleen järjesteltynä ja leikattuna filminkuvaukset saisivat paremman kerronnallisen muodon, mistä erottaisi tapahtumat selkeästi.
Millainen kokoillan elokuva sinun perheesi arjesta syntyisi, kirjoita aiheesta blogiisi, kun ehdit ? olisiko vertailukohtia Sim:siin tai Salkkareihin ? pysyisivätkö katsojat mukana juonessa ?

Jess .. mopokortti vihdoin saatu !

2011-05-23T06:42:00.000-07:00

Nyt vihdoin viimein mopo-kortti on ansaittu vastaamalla liikennekysymyksiin oikein. Sinnikkäästi olemme viimeiset viikot hankkineet mopokorttia 15v pojalleni Juholle. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole ollut. Laki mopokortista muuttuu 1.6.2011 lukien, jolloin käytännön ajo-opettelu autokoulussa tulee pakolliseksi korttia

varten. Nyt vielä toukokuun ajan on voinut saada kortin pelkästään suorittamalla A-katsastusasemilla liikesääntöjä koskevan teoriakoneen. Kokeeseen ja liikennesääntöihin on voinut perehtyä netissä, tietyillä sivustoilla. Oppimiaan sääntöjä on sitten voinut tenttiä ko katsastuskonttorilla Lohjalla. Yhden tenttimiskerran hinta on ollut 25 euroa, millä voisi selvitä kokeesta aika edullisestikin.
Nyt tällä kertaa isä Jukka oli poikansa mukana Lohjalla. Ja Juho osoitti, että osaa Suomen liikennesäännöt riittävän hyvin ansaitakseen korttinsa.
Isänsä oli päässyt lasioven takaa seuraamaan, millaisia liikennekysymyksiä kokeessa oli. Esim liikenteestä oli risteyskuva, missä kysyttiin tarvitseeko mopoilijan pysähtyä ? Ikävästi valokuvassa oli poliisiauto hämäävästi pysähtyneenä tien laitaan. Normaali järjellä kuka tahansa pysähtyisi; nähtyään hämminkiä ja poliisiauton. Onneksi Juho selvisi tentistä.

Onkohan liikennesääntöjen omaksumisen perinnöllistä ? itsekin olen säännöistä monesti eri mieltä, mitä lainlaatijat ovat päättäneet. Juho on äitinsä poika, sen osoitti Juhon selviäminen liikenteen pulmallisista tilanteista.

Kevättä rinnassa

2011-04-05T03:58:00.000-07:00

Kevät tekee taasen tuloaan, joskin vaikeaa on uskoa talven väistymiseen, kun lunta on vielä ylen paljon. On ihanaa seurata, miten auringonvalon määrä lisääntyy viikko viikolta. Talomme yksi räystäs tippuu kirjaimellisesti, kun lumien painon johdosta sadevesikouru repsottaa kantimistaan. Vaikuttaa utopistiselta, minne runsaat

Hih, löysin netistä talven luontokuvan, missä peurat vaeltaa niityllä

lumikasat katoaa huhtikuun aikana ? Joskus on ollut niin, että 24.4 ja vappuna on pihastamme leikattu nurmikko. Koska nyt pihamaa paljastuu, vai saadaanko pihaan märkä suo pitkäksikin aikaa ?. Onneksi aurinko lämmittää ja ojat vie vedet mukanaan. Ilmatieteen laitos varoitti aikaisemmin tällä viikolla, että kevään uv-säteilyarvot ovat koko Suomessa poikkeuksellisen voimakkaita.

Rehvakkaasti eilen maanantaina, Juho (15v) lähti mustat aurikolasit päässään ensimmäiseen työpaikkaansa. Nyt sekin tähtihetki on koettu todeksi, vaikkei 8 lk:n työharjoittelusta saakkaan vielä palkkaa. Juho pääsi apuohjaaksi iltapäiväkerhoon, missä eka- ja tokaluokkalaiset viettää iltapäivät koulunsa jälkeen. Mitähän pienet pojat pitävät 15 vuotiaasta, onko Juho heille esikuva vaiko miehenalku, jota härnäävät mielin määrin ?

Viikko sitten, heti huhtikuun alusta Lasse (17v) aloitti TET-työharjoittelun Fujitsulla. Hän tekee työtä mm asentaen uusia ohjelmia tietokoneisiin, jotka on menossa yritysasiakkaille.

Tauno vaari täytti 80-vuotta torstaina 31.3 ja synttäreitä juhlittiin lauantaina Dylan ravintolassa brunssipöydän äärellä. Ravintolassa oli liikaa hälinää meidän 10 hengen juhlaporukalle. Mietimme toisen ravintolan kohteeksi kun menemme joskus taas yhdessä ulos syömään. Itselläni on kotona hiljaista, aamulla pitkään nukkummista, tylsää ja pieniä kotiaskareita. Odotan, että lumet sulaa ja pääsisin tekemään pitkiä kävelylenkkejä luontoon ja metsiin.
Viikko sitten Anne V oli kaatunut mennessään avantouinnille. Käsi murtui ranteesta ja edessä on pitkä sairasloma. Minulla on onneksi tiedossa mukavaa tekemistä kesäksi: sain järjestettyä itselleni kaverin, kenen kanssa pääsemme lähtemään lomalle Turkkiin kesäkuussa.

Greetings from London

2011-03-04T12:06:00.000-08:00

Viimeviikkoinen hiihtoloma on nyt sitten lomailtu keväisessä Lontoossa, missä oli reilusti + asteita 8-12:n verran. Suomen -18 pakkasasteeseen nähden, ei tarvinnut reissussa palella. Lontoossa meitä matkalaisia oli serkut: Annika 16v, Janne 17v, ja omat pojat Lasse 17v ja Juho 15v.

Matkavaraukset -lennot ja hotelli varattiin edullisimpien vaihtoehtojen mukaan. Edullinen Wedgewood hotelli (n 50 puntaa 2/hlö) löytyi Lontoon keskustasta Bayswaterin alueelta. Myös Ryan Airin lennot Tampereelta Stansteadin kentälle olivat edulliset. Sunnuntaina hain Annikan ja Jannen meille ja maanantaina aamulla klo 8.00 starttasimme täältä Siuntiosta kohti Tamperetta. Paikallista aikaa klo 13.10 olimme perillä. Yllätyimme Stansteadin n 70 km:n etäisyydestä itse Lontoosta ja taxikin maksoi hotellille ruhtinaalliset 143 puntaa. Silti taxi oli kuulemma edullinen kyyti meille, olihan meitä 5 henkeä. Takaisintulo kentälle oli edullisempaa, kun saimme Queenswayn varrelta tilatuksi meille taxin 85 punnalla. Matkaan lentokentälle sai varata 2 tuntia, koska mennen tullen taximme juuttui suurkaupungin ruuhkiin.

British Museum - antiikin aarteet

Lontoossa häkellyttävää olivat eri rotuiset ja värilliset kaupunkilaiset. Intialaisia oli paljon. Hotellissamme oli henkilökuntaa mm arabimaista ja huivipäinen nainen otti meidät vastaan resepassa. Hotellimme oli hintaansa nähden OK. Mutta jos olisin oikeaa mieltä sen tasosta ja palvelusta, tulisi listasta pitkä .. alkaen tälle maalle perinteisistä kokolattiamatoista ja continental aamiaisesta. Muut turistit aamiaisella paahtoi kasoittain pöytäänsä paahtoleipiä, minkä päälle ei sitten muuta laitettavaa ollut kuin erilaisia hilloja. Hotellin sijainti oli kuitenkin erinomainen ja läheltä Queenswayn varrelta löytyi edullisia vaate- kenkä ja ruokakauppoja. Tällä kadulla kenkäkauppamme oli erinomainen ja Annika täältä ostikin mieleisiään piikkikorkokenkiä 4 paria, hintaan 5 puntaa/pari. Myös muuta kivaa vaatetta tytölle löytyi 5-10 vaivaisella punnalla.

Lontoon nähtävyyksiin tutustuimme 2 päivän Big Bus turistibussi (25 puntaa) kierroksilla http://www.bigbustours.com/eng/london/. Bussipysäkki löytyi hotellimme läheltä ja yhtiön bussilla pääsimme mm British Museumiin (ilmainen sisäänpääsy) ja Thames risteilylle, mikä kuului turistibussin hintaan. Kiinnostavia museoita jäi meiltä kokematta, koska ne maksoivat liikaa. Ribleyn Belive Or Not galleriaan oli valtava jono, joten senkin jätimme pois laskuista. Ilman näitäkin kohteita Lontoossa riitti meille näkemistä ja kokemista 4 päivän ajaksi.

Lontoon matkamme päätarkoitus oli järjestää serkuksille hiihtolomaksi tekemistä ulkona, mitä Suomessa olisikin ollut hankalaa järjestää pakkasten vuoksi. Ulkona saimmme Lontoossa ollakin. Kaupungilla ajelimme viihtyisästi istuen 2 kerros bussin yläkerroksessa, missä ei kattoa ollut.

Loman jälkeen on ollut harmi, että seuraavan viikon meistä jokainen sairasteli flunssaa.

Talven tuiskuissa v 2011

2011-01-29T02:52:00.001-08:00

Lumisesta pienestä kaupungista ja matalista pirteistä ..

Eteläisen Suomen tapahtumista olen lukenut mielenkiintoista historiaa Helsingin kaupungin perustamisesta. Kyse on Ursula Pohjolan Pirhosen romaanista: Lumikuninkaan sydän ja Kuninkaan Kauppamies romaanista, mikä kertoo kuinka Helsinki perustettiin kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä vuonna 1550. Romaanin päähenkilö on hollantilainen Hans van Sanden, joka päättää jäädä Helsinkiin merenkulkijaksi ja kauppiaaksi. Romaani antaa käsityksen, miten pienestä ja syrjäisestä maasta

olemmekaan kotoisin me suomalaiset. Varsinaisia Helsinkiläisiä on vain kourallinen. Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon porvareiden täytyi muuttaa asukkaiksi uuteen kaupunkiin, joten he alkuperäisetkit olivat tänne pakkomuuttaneita kauppiaita. Ensimmäinen kaupungin paikka oli Vantaan joen suulla, missä koski laskeutuu vanhankaupungin lahteen. Kosken suistoon saareen rakennettiin kuninkaankartano. Tärkeintä oli kuitenkin Helsingin ensimmäinen satama vanhan kaupungin lahdella. Talvella merenkulku tyrehtyi tyystin ja laivat jäätyivät niille sijoilleen odottamaan uutta kevättä.

Edelleen talvi peketoi meidät suomalaiset koteihimme hiljentymään ja annamme periksi tälle luonnonvoimalle. Lumesta ja kylmyydestä huolimatta aistimme voivat kuitenkin viihtyä ulkomaailmassa median, lukemisen ja muun yhteisöllisen ajanvietteen parissa. Meillä on hyvä syy hiljentymiseen. Nyt on kotonamme uusinta uutta Elisan Koti-viihde yhteys, jolla TV:n ohjelmien nauhoitus ja katselu on mahdollista läppärinkin avulla. Nauhoituksille on tilaa miltei rajattomasti. Nyt TV:n sarjat ja muut mielenkiintoiset ohjelmat katson aamulla tai päivällä, miten on parhaiten aikaa.

Nyt 50 cm:n paksuinen lumipeite talomme katolla uhmaa rakennuksen puurakenteita. Lunta ei ole ollut koskaan näin paljon, ja nyt on vasta Suomen talvi alkamassa. Saamme olla varuillaan, että saamme autot ulos tallista. Jospa odottamatta lumet rojahtaisivat alas katolta, autojen eteen, menisi siinä puoli päivää lapioida ulosajotie vapaaksi.

Oheiset kuvat talostamme kertovat millaisten kinosten katveessa me asumme. Polttopuitakin on vaikeaa hakea ulkoa vajasta, kun joutuu nousemaan talon viertä 1,5 metrin korkeuteen kinosten päälle !

Tantta - kamarineiti Pietarin hovista

2010-09-17T22:10:00.001-07:00

Kun aikanaan perustin blogini, oli tarkoitukseni kirjoittaa eläväksi tarinoita, joita mummoni oli minulle kertonut omasta nuoruudestaan ja elämästään. Mummoni Hilda syntyi vuonna 1898, ja kuoli vuonna 2001, mistä voi päätellä hänen kokeneen elämässään 3 eri vuosisadan aikuista elämää, sisällisotaa, Venäjän vallan jälkeistä itsenäisyyttä ja kahta eri sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Mummon muistoihin kuului

Tässä minä istun tyynyllä, joka arvatenkin on saatu mummolaan Tantan perintönä

kertomukset Pietarista, sillä vaarini Uno Hjalmar oli syntynyt tässä kaupungissa 1902 suomalaiseen rautatieläisperheeseen. Vaarin lapsuuden muistot Pietarista oli sadat kerrat kerrottu kotona vaimolle, Hildalle. Elävä todistaja silloisen Pietarin loistosta ja ylimysten hoveista oli vaarini täti - Tantta. En nyt muista hänen oikeaa nimeään, mutta saan sen tarkastetuksi samasta hautakivestä Malmilta, missä lepäävät Hilda ja Hjalmarkin. Tantta Pietarista oli oikea Lady- venäläisittäin. Koska hän oli Pietarissa työskennellyt hovineitinä ylhäisöperheessä, oli hänen käytöksensä kuin muukin olemuksensa tavanomaista paljon hienostuneempaa. Nuorena Tantta oli ollut naimisissa, mutta vain hetken, kun aviomies oli yllättäen kuollut. Kun Tantta oli nuori kuului hänen elämäänsä kesät Krimillä, missä Venäjän ylhäisö vietti lomiaan. Näistä Krimin kesälomista Tantta kertoi äidilleni tarinoita, kun äitini oli pieni tyttö. Venjällä Tantallla tai Hjalmarillakaan ei ollut paljoa sukua, ja siksi Tantta saikin olla äitini ainut täti, joka merkitsi hänelle paljon. Ennen kaikkea Tantan nuoruus, arvokkuus ja huikean yltäkylläinen elämä Pietarin hoveissa tekivät vaikutuksen äitiini. Äidistäni kertomukset yltäkylläisyydestä olivat erityisiä silloin, kun Suomi kävi sotaa Venäjää vastaan, ja kaikesta oli täällä puutetta. Tantta oli perheelle tärkeä sukulainen, ja äidilleni läheinen sydänystävä, näin olen ymmärtänyt.

Hilda ja Hjalmar asuivat Helsingissä Käpylässä ja myöhemmin Puistolassa, itse 1930- rakennetussa omakotitalossaan. Puistolassa samassa talossa asuin minäkin sittemmin 1950-luvulla. Lapsuuteeni kuului vanhat Tantan valokuvat Pietarista, hieno kettupuuhka, mandoliini ja muut hienot esineet, jotka olivat jääneet vaarilleni perinnöksi Tantalta. Perinnöksi oli jäänyt myös Tantan osakehuoneisto Helsingistä Vänrikki Ståhlinkadulta.

Kun Tantta Venäjän vallankumouksen jälkeen joutui muuttamaan Suomeen, kuten vaarinikin, ei entisellä kamarineidillä suinkaan ollut helppoa yksin. Oli oltava työpaikka täälläkin. Tantta tekikin työtä VR:llä vaunuemäntänä junissa, jotka kulkivat Helsinki Pietari väliä. Tantta puhui venäjää ylhäisön aksentilla tavallisille matkalaisille ja ilmeisesti myös ruotsia ja suomea, kuten vaarinikin osasi puhua.

Viimeinen sivu Tantan kohtalosta on kuitenkin elämän nurjempaa puolta. Tantan vanhetessa ei vanhuus tullut yksin. Tuli dementia ja epämääräiset harhat, jolloin itsenäinen vanhuus ei enää tullut kysymykseen. Oli oltava hoidossa jossain, eikä mielellään ainakaan mielisairaalassa. Silloin oli tapana, että vanhuksista huolehtivat sukulaiset. Suomessa ainoat sukulaiset Tantalle olivat Hilda ja Hjalmar ja heidän lapsensa.
Niinpä Tantta sitten asui viimeiset vuotensa Puistolan talossa alakerrassa, yhdessä suuressa huoneessa. Vuosia myöhemmin äitini kertoi, että tuon huoneen ikkunat olivat laudoitettu kiinni, ettei Tantta päässyt karkaamaan. Tantan vaatetus oli ollut myös erikoista. Joskus hänellä oli päällään hienoja vaatteita, ja paljon. Joskus taas vaatetusta ei ollut juuri nimeksikään, kun hygieniasta oli pakko pitää huolta.

Kerran Puistolassa sattui harmittava vahinko, kertoi äitini. Dementoitunut Tantta-mummo oli päässyt karkuun. Tantta oli juossut ilkosillaan, ilman vaatteita tietä pitkin Puistolan asemalle. Täti oli alasti rynnistänyt sisälle asemarakennukseen,junalippua hankkimaan. Täti ei ehtinyt onneksi junaan, eikä Helsinkiin työpaikallensa, Pietarin junan emännäksi, minne hän oli ollut lähdössä, kuten ennenkin.

Kertomus Tantasta tuli nyt mieleeni, kun lähiviikkoina ensi iltansa saa elokuva Prinsessa, joka kertoo eräästä Kellokosken sairaalan hoidokista. Tantassa ja Prinsessassa on jotain samaa paljonkin, nimittäin ylemmyyttä ja runsain mitoin arvokkuutta, mitä meille harvoille on suotu.

Hammaskeiju kävi kylässä, taas

2010-09-14T02:57:00.000-07:00

Hammaskeijua ei meillä kaivata enää, ja tuo pahanilmanlintu pysykööt poissa, niin kauan kun elän. Kun on kuollut, niin kumma kyllä toisilla on kallossaan edelleen kiinni hyvät ja toimivat hampaat. Ja se on väärin, että hyvät hampaat ovat jääneet täysin vaille käyttöä. Sen sijaan minä, joka (melkein) täysissä sielun ja ruumiin voimissa, saan taistella vähien ja huonojen hampaitteni kanssa. Purukalustoni on

kulunut kehnoksi ja miltei käyttökelvottomaksi. Viimeksi eilen takimmainen viisaudenhampaani halkesi pieneksi tyngäksi. Hampaitteni hoidattaminenkaan ei juuri auta, koska hampaani ovat niin paikatut, ettei uutta tilaa paikoille edes löydy. Suurin etuni on, että aidot etuhampaani ovat vielä tallella. Kuitenkaan leveämpään hymyyn minulla ei ole aihetta, koska jos nauruhermojani ärsyttää liikaa, näkyvät hymyni reunat hampaattomina. Ja se ei ole kaunista katseltavaa. Jos haluan onnistua kuvissa hyvin, on minun parempi pitää suuni kiinni, ettei ikävä totuus puuttuvista takahampaista paljastu.

Nuoruudessani minulla oli onni olla työpaikassa Neste Oy:llä, joka korvasi 70% työntekijöitten hammaslääkärikäynneistä. Seuraavaksi menin vakuutusyhtiöön töihin ja ensimmäiset asuntosäästörahamme kuluivat hammaslääkärikäynteihin. Minulta ja Jukalta vanhat amalgaamit vaihdettiin muovipaikoiksi. Suut näytti todella siisteiltä remontin jälkeen, mutta se oli kallista kosmetiikkaa. Nytkin perheemme hammaslääkärikulut pitäisi olla kohtuulliset, koska koko perheen kuluja korvataan mieheni työpaikalta IBM:stä Amerikkalaiseen malliin. Itselleni tuokaan ei enää riitä, koska minulta useat takahampaat ovat tippuneet tiehensä. Jos jotain pitäisi korjata, tarvitsisin kokonaan uudet hampaat taakse ylös. Minun pitäneekin toivoa uusia hampaita joululahjaksi.

Nuoruudessa hammaskeiju oli kodissa odotettu vieras, hakemaan pois turhat maitohampaat. Nyt odotan Hammaskeijua jälleen, en niinkään viemään hampaita pois, vaan tuomaan uudet.
Miten on muilla välit Hammaskeijun kanssa, onko annettu toiveita hampaiden korjaamisesta ?

En oikein lämpene allaolevan kuvan korutaiteelle, mutta lue mielenkiinnosta seuraava juttu:

Seuraavan kerran kun hammaskeiju vierailee kotonasi, voit lähettää hampaasi Australiaan, palkitulle hopeaseppä Polly van der Glassille. Polly on luonut korukokoelman, joka on valmistettu ihmisten hiuksista ja hampaista. Uskomatonta, mutta hampaita on ollut vaikeaa saada tarpeeksi ja lahjoitukset ovat Pollyn opinahjon työntekijöiden.

Siipi maassa

2010-09-11T10:58:00.000-07:00

Nuorempi poikani 14 v on sairaalassa Tammisaaressa, ja siellä hän joutuu olemaan hoidossa 2 kuukautta, aina marraskuuhun. Sähköposteja olen lähettänyt tutuille. Yleensä blogiin kirjoittaminen on ollut itselleni terapiaa omissa vaikeuksissani, mutta nyt en voi jakaa huoliani kenenkään kanssa, kun kyse on pojastani.
Oma ahdistukseni on henkistä ja fyysistä, enkä mm jaksa kirjoittaa tänne blogiinikaan, mitä normaalisti viikottain tekisin. Olen syksyn kuluneilla viikoilla

vaeltanut yksin kotikuntamme metsissä ja rannoilla, joskus 2 tuntia ja joskus 4 -päämäärättä yhteen menoon. Ennen minulla on tarvinnut olla jokin syy, miksi menisin metsään - sieneen tai muuten marjoja keräämään. Nyt samoilen metsissä tuntikausia, ilman mitään tähdellisempää syytä, vain unohtaakseni pahan oloni. Jotain sentään olen saanut metsästä mukaani - joitain kanttarellejä ja tatteja. Myös muutaman valokuvan, jotka liitän tähän juttuuni.

Tämä puu kuvaa osuvasti tämänhetkistä mielialaani

Siiseli on oravansukuinen jyrsijä

2010-09-01T10:41:00.000-07:00

Nyt kesällä selvisi, mitä eläimiä Sarköyssä pihassamme nämä pikkuvipeltäjät ovat. Ne asuvat pihamme aidan takana koloissaan, ja silloin tällöin ne vilahtavat pihaamme pienistä aidan rakosista. Luulin niitä joksikin maaoraviksi. Kesällä näin dokumentin

Puolasta eräältä vanhalta lentokentältä, jossa näitä samannäköisiä Tiku-Takuja asui paljon. Ne ovat oravan sukuisia SIISELEITÄ. Ajatella me saamme joka kesä Turkissa Sarköyssä ihan vierestä seurata näitten siiseleitten elämää ja puuhastelua ! Ne ovat myös melko harvinaisia pikku jyrsijöitä.

Niistä kerrotaan Googlessa seuraavaa:

Siiseli (Spermophilus citellus) on oravien (Sciuridae) heimoon kuuluva jyrsijä.

Ravinto

Siiseli syö pääosin kasvisravintoa, mutta sen ruokavalioon kuuluu myös jonkin verran eläinkunnan tuotteita.

Lisääntyminen

Poikaset syntyvät keväällä talviunesta heräämisen jälkeen. Naaras on tiineenä noin

25 vrk. Poikasia syntyy 6–8. Parin kuukauden iässä poikaset itsenäistyvät.

Levinneisyys

Siiseliä tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Ukrainassa ja Mustanmeren seudulla.

Elinympäristö

Siiseli viihtyy aroilla, vuoristoniityillä ja kesantomailla.

Silkkaa Jatzzia, valokuvatorstain 169 haaste

2010-06-04T08:22:00.000-07:00

En tiedä, mitä nämä tanssivat, mutta kuviteltakoon, että soundit olisi jatzzia. Hyvä kun keksin säästämälleni kuvalle käyttöä.

Melonit ja päärynä samassa kehossa

2010-05-31T09:15:00.000-07:00

Kuinka kertoa turkkilaiselle bikinimyyjälle, että yläosa on aivan liian pieni ! Allaoleva video selvittäköön proplematiikkaa, mikä liittyy suuriin rintoihin ja niiden kätkemis- ja kannattelemisyrityksiimme. Sopivia alus/bikini -liivejä ei yksinkertaisesti tahdo löytyä minulle Helsingin kokoisesta kaupungista, saati sitten, että yrittäisin ostaa bikiniliivit itselleni jostain turistimatkalta. Neuvot on kalliit ja tervetulleet, jos osaatte suositella, missä myydään D-E kupin liivejä, ilman ärsyttäviä pitsejä.

Harmi video ei suostunut tähän liitteeksi. Siinä nuori nainen näyttää paljaat rintansa miesmyyjälle !

Meitä naisia on ulkomuodoltaan monen mallisia. Puhutaan yleisesti mm päärynävartalosta, missä yläosa, hartiat ja rinnat on pienet, mutta alaosa on polviin laskeutunut päärynän pohja. Sitävastoin minun vartaloni on ylhäältä levehkö ja masiivinen, kuin päärynä yösalaisin. Tässä asennossa hedelmä tuskin pystyssä pysyisi. Päärynävartaloni proplematiikkaa korostaa suuret rinnat, mitkä uhmaavat

Urheiluliivit, mukavan näköiset, tekokuitua

painovoimaa. Painon vaikutusta estämään olen hankkinut tukevia ja kiristäviä rintaliivejä. Adjektiiveista päätellen en vähääkään pidä liiveistä. En, vaikka ne olisivat kuinka kalliita ja naisellisia tahansa.

Ihoni on niin arka, että vain puuvillaiset vähäelastiset liivit käyvät minulle. Yleensä hengittävän puuvillaisen materiaalinsa puolesta minulle kävisivät vain imetysliivit, mitkä vähiten ärsyttää ihoa. Nyt aion uudistaa lookkiani, ja hankkia pehmeät ja elastiset sporttiliivit, eli mahdollisesti kuntoiluun tarkoitetut rintaliivit. Edullisimmillaan löydän uudet liivit Ellokselta n 17 eurolla. Olisi kiva kuulla, mitä sporttiliiveistä on pidetty, täyttävätkö ne tehtävänsä tai venyvätkö ne käytössä. Jos löydän hyvät ja sopivat, ostan tapani mukaan niitä useammat, vaikka eri värisinä. Koska kesällä liivien kanssa on kuuma, aion pitää niitä väljien lyhythihaisten paitapuseroitten alla. Liivit on yksivärisiä, joten paidan napit voisi pitää reilusti auki ylhäältä.

Sloggi liivit, puuvillaa !

Nämä ns Minimizer-liivit olisi mukavat ja kauniitkin

En voi käsittää, miksi toiset naiset haaveilee suuremmista rinnoista, vaikka omat olisi aivan sopusuhtaiset. Minusta suuruudesta ei ole ollut muuta kuin haittaa. Jo nuorena kuvittelin, että olisin parempi urheilija ja juoksija, mikäli rinnat ei pomppisi ylös alas. Epäilemättä ulokkeeni hidastaa menoani ja ovat aina tiellä. Myös uidessa on tunne, että kellukkeet olisivat aivan väärällä puolen kehoa. Lueskelin allaolevaa liiviopasta, jotta kykenisin tilaamaan postimyynnistä minulle parahaiten sopivan mallin. Jos liivit ei käy, ne voi palauttaa. Huomasin viime tingassa, ennen tilaamistani, että uhreiluliivitkin on polyamiidia ja elastiiniä, eli tekokuituisia. Onneksi keksin Elloksen sivustolta tällaiset puuvillaiset Sloggi liivit, mitkä aion tilata. Postimyynnistä saa tilattua sopivat, kun valitsee samaa kokoa, mitä edellisetkin liivit on. 1.) kts alla - liiviopas - osoitteessa

1 ) Liiviopas:
http://www.ellos.fi/SplashPage/SplashPage.aspx?CategoryId=38995

Pukeutumisen koodi blues keikalle

2010-05-16T23:53:00.000-07:00

Sailorsin konsertin jälkeen minua jäi mietityttämään kysymys, mikä liittyi bändin BigBlues S:n esiintyjien pukeutumiseen. Bules on rento musiikin laji, lähellä countymusiiikkia, keskilännestä ja tietty peri Amerikkalaisena musiikkina se edustaa slungia lehmipoikakulttuuria, kuten countrykin. Kuten countryyn, myös bluesiin

Suosikkini bluesartisti Erja Lyytinen -

liittyy pukeutumisen filosofiaa. Keskeinen kysymys, mitä vaatetusta suositeltaneen ammattimailelle blues artistille keikalle, riittääkkö pelkkä;

a, kauhtunut T-paita
b, ruudullinen paitapusero henkseleineen
c, Stetson -cowboy hattu
d, oikeat cowboy henkiset ja kärkiset bootsit
e, ruoska (lehmien ajoon)
f, timotei huuleen
g, nahkashortsit Tirolilaiseen tyyliin
h, vanhat farkut

Mitään rivitanssia ei olla blueskeikalla esittämässä, joten kaikkien mieliksi, jokainen bändin jäsenistä saakoon pukeitua mieleisekseen Amerikan cuyksi tai babyksi. Suosiolla unohdettakoon Tirolilais-look. Ruutupaita, henkelit ja hattu muistuttaa meitä Amisheista, joten jääköön sekin tyyli omille käyttäjilleen.

Näin karsimalla vaihtoehdot vähenee, miten pukeutua blues keikalle. Koska lavalla kuuminta ja hikisintä on rumpujen takana, riittäisi rumpalille pukukoodiksi - timoitei huuleen ja shortsit jalkaan. Jäljelle jääviä asusteita olisi coutrylook henkiset saappaat ja hatut, unohtamatta kuitenkaan farmarihousuja jalkaan. Nekin saisivat olla rennonti repaleista kuosia. Halpoja farkkuja saisi sopivasti täydentää huippukalliit bootsit. Bootseissa kärki ylöspäin saataisiin artisteihin myös sopivasti painovoiman kera rentoa keinuntaa esityksen ajaksi. Ruoskaa tarvittaisiin vain pukuhuoneen puolella ja harjoituksissa, koska se ahdistaisi turhaan yleisöä.

Sailor,s 10 v synttärit

2010-05-15T09:35:00.000-07:00

Tapahtumana oli viikonlopppuna keula kohti Sailor´sin synttäreitä! Tulimme kaikki talon täydeltä 14.5.2010 perjantaina Sailor,siin viihtymään tuopposten ääreen, ja nautiskelimme live- musisoinnista puoleen yöhön saakka ! OlutHuone Sailor´s purjehti iloisessa myötätuulessa koko tapahtumantäyteisen 10-vuotisjuhlaviikkonsa, huipentuen synttäripäivään perjantaina. Iloittelu alkoi kuitenkin jo 7.5. Itse perjantain päätapahtumassa syötiin suut makeaksi täytekakkua, ja sielunruokaa sisäisesti nautimme blues-bändimme BigBlue S:n konsertista.

Bändin keikka ei jää koskaan pelkän kuulokokemuksen varaan, vaan mukana on vahvasti osallistumisen- ja jammaamisen meininkiä. Pääset messiin, kun katsot videot (2 kpl) -liekö Tiger Woods ja Indiana Jones piipahtaneet myös Sailorsin hulinassa.

Sailor´s asiakkaat arvostaa elävää musiikkia,kuten tiedämme. Varsinkin kun Niina, alias Jane on on kulmakunnan friidu. Sailor’s on maakrapujen ja merelle mielivien etappi Laivalahdenkaarella, Herttoniemenrannan venesataman ja kanavan äärellä. Iloinen OlutHuone tarjoaa juomia maailman eri laidoilta laivapienoismallien, kalaverkkojen ja purjeiden ympäröimänä.

Aurinkoisella terassilla voi nauttia oluesta ja ystävien seurasta kesäisinä päivinä. Auringon painuttua horisonttiin iltaa jatketaan valtavan kivitakan edessä tai tatuoinnein koristettuun baaritiskiin nojaillen.

Me iki-fanit, Tiina ja molemmat Annet saimme tilaukseen Big Blue S:n mustat logo-T-paidat. Bändiläisillä itsellään luki nimet selässä, jotta epäselvää ei olisi, mikä on kenenkin homma. Purjehdimme kotiin puolen yön maissa, minä kuskina, kukas muuten.

Katso videot !

Helluntai ja pientä puuhaa pihassa

2010-05-13T07:31:00.000-07:00

Kun on oma piha, on sen eteen keväisin tehtävä työtä, jotta siellä viihtyisi ulkona kesällä. Sitten voisi nauttia rauhasta ja lyhyen kesän lämmöstä. Meillä tärkeää on virittää uima-allas paikoilleen toukokuun loppuun mennessä. Homma kuuluu yleensä minulle. Vanha aurinkovarjo oli haalistunut pilalle, ja sen tilalle viritimme kesä-katoksen. Emme kuitenkaan raaskineet ostaa uutta tukevaa katosta, minkä hinnat pyörii 90 €-200 € välillä. Tyydyimme vanhaan Virossa pidettyyn "hyttystelttaan" jonka ankkuroimme kiinni talon kuistiin. Loppukesästä voi käydän niin, että teltta on Virossa mukanamme, ja joudumme joka tapauksessa ostamaan uuden katoksen sen tilalle. Toivon mukaan silloin olisivat uudet katokset jo alennusmyynnissä, esim Jysk:issä. Paljon on ollut puuhaa pihassa ..pientä ja suurta. Päivällä nyt Helluntaina oli 21 C lämmintä. Päälläni oli shortsit ja T-paita ! Tässä kuvia tekemisistäni.

Kesä-katos viritettynä, 2 tunnin työ

Toppaukset haettu varastosta ja pyyhitty pöytä ja tuolit - keinun rungon maalasin valkoiseksi, jälleen kerran

Puhdistettu kädet tärpätillä maalista ja juotu 2 lasia viiniä jääpalojen kera.

Hieman tuiskeessa kävin tikapuitten kanssa laittamassa linnuille siemeniä lisää.

Raivasin maasta ylös pystyyn kuolleen marjapensaan. Jäljellä on vain pieni kuoppa, mikä pitäisi tasoittaa.

Kauhtuneen muoviruukun maalasin valkoiseksi, jätin kokhokuviota näkyviin vanhaa väriä, ja vuo,la .. ruukku näyttää antiikkselta. Vieressä on siuhkulähde, mihin pitäis hakea lisää isoja kiviä ympärille.

Juho petsasi ruskeaksi varaston oven. Koska vanerissa, mistä ovi on tehty, oli maalipilkkuja, täytynee ovi maalata oikealla maalilla vielä uusiksi.

Iso saviruukku hajosi syksyllä kolmeen osaan. Sain kontakti-liimalla liimattua ruurun kasaan. Muovikukat piti ruukun paikoillaan.

Vanhojen valokuvien skannaaminen

2010-05-06T00:24:00.000-07:00

Olen muuten aloittanut skannaamaan vanhat valokuvat tietokoneelle - ja Picasaan. Kuvia on tuhansia, ja osa pitää irroittaa albumeista kuvaamisen ajaksi (jotta kuvat saa 4-6 kerrallaan kopiokoneen väliin). Skannattavissa kuvissa on mukana myös äitini Tepan ja mummoni Hildan nuoruuden kuvat ja hih .. omat muistot, mistä on toinen kuvanäyte 30-vuoden takaa. Kyllä nuorena osattiin pitää hauskaa, ainakin uimarannalla !

Mummoni Hildan (lyhyt tukka) nuoruudessa

Vanhojen valokuvien skannaaminen muistiin kannattaa, jos vaikka talo palaa tai kone hajoaa, on kuvat varmassa tallessa. Tallessa kuvat ovat esim Googlen Picasa 3:ssa - salattuna tai yleisölle nähtävinä.

Hauskaa - minun nuoruudessani (olen kameran takana, ohjaajana). Akrobaatit kuvassa on mieheni Jukka ja Tiina ystäväni. Yksi onnistunut kuva edellytti useampia pulahduksia altaaseen. Saiskos tästä kuvio-kaatumisesta altaaseen olympialajin ?

90v kokenut kissanhoitaja sai paikan

2010-04-29T03:16:00.000-07:00

Oli toinen blogini, missä aloitin eläin- ja kissakertomukset, lähinnä omista kissoistani kertovat jutut. Tässä blogissa kerrottakoon menneiltä vuosilta kissojeni kanssa sattuneita hauskoja juttuja myös. Kissojani, norjalaista metsäkissa Berttaa ja tavallista kissaa Minttua minulla ei enää ole ollut 14-vuoteen, mutta muistot ovat alati läsnä rakkaista kissoistani, varsinkin kun asumme edelleen samassa talossa, mitä silloinkin.

Olimme vuonna 1988 mieheni kanssa menossa maailmanympärysmatkalle yhden kuukauden ajaksi Singaporeen, Austrasliaan, Havajille ja Los Angelesiin; Kissoille tarvittiin hoitaja. Kun mummoni Hilda 90v kuuli, mitä maksaa 2 kissan hoito yksityisessä hoitolassa, tarjoutui hän hoitamaan lemmikkini meillä kotona omakotitalossamme. Koska mummo oli näinkin iäkäs, kävi kuntamme vanhusten hoitaja katsomassa Hilda-kissankaitsijaa kotonamme viikottain. Myös vanhempani kävivät mummoa katsomassa viikonloppuisin. Kaapit ja pakastin kotonamme oli täynnä kissan ruokaa ja säilykkeitä mummollekin. Jälkeenpäin olen miettinyt, meniköhän mummon ja kisujen "menut" ihan oikein. Nimittäin mummollekin maistui silakat hyvin, ja näinhän sen piti mennäkin. Kaikki oli hyvin kun palasimme. Olimme tosin unohtaneet, että Hildalla oli huono näkö. Asia kävi ilmi, kun mummo ihmetteli, miten paljon kissat söivätkään 1 kk:n aikana. Hildasta oli nimittäin vaikuittanut siltä, että kissoja oli ollut enemmän , kuin kaksi, jopa 3 tai 4 kpl. Kun mummo avasi ikkunan, mistä kissat tuli sisälle taloon, ei takeita ollut siitä olivatko sisälletulijat - oikeita juuri meidän kissoja !! ja kun vääriä naapurin kissoja olikin tullut kylään syömään, niitä Hilda ei sitten saanutkaan pyydystetyksi kiinni, kun näkö oli huono ja liikkeet hitaat. Kaikki muu olikin sujunut oikein hyvin .. Naukumisiin.

Tahtoo haaremiin !

2010-04-24T07:34:00.000-07:00

Viime kesänä, kuten edellisenäkin suvena missasin Top Kapin palatsi- ja haaremikäynnin. Haaremin ulkopuolella tutustuimme vain puistoon ja 30:een kissaan, mitä Juho kuvasi videokamerallaan ammattimaisin otoksin. Nyt korjaan kultuurin tietämyksen aukkoani, ja otan selvää Istanbulin suomenkielisistä retkistä lähettämällä niistä seuraavan kyselyn Arealle matkatoimistoon 24h@area.fi

Tiedustelu Istanbulin retkistä

Istanbulissa haluaisin ulkopuolisena osallistua Istanbulin Top Kapin palatsi- ja haaremiretkelle a 39€ , jossa on suomenkielinen opastus. Kenelle ja missä minun pitäisi ilmoittautua suomalaisille oppaille. Onko heillä ensi kesänä kesä- heinäkuussa tietty päivä viikossa, milloin palatsissa vieraillaan ?

Meillä on loma-asunto itsellämme 200km päässä Istanbulista. Arean retkille olisi mukavaa päästä mukaan joitakin kertoja.
Ystävällisin terveisin

Annu

HUOM ! klikkaa taikamaton nuolta, niin saat kuulla haaremin lintujen visertelyä, melkein livenä. Self made kollaasi

Idässä oli toinen uskonto ja moniavioisuus. Päivän rutiinit liittyivät peseytymiseen ja lämpimässä ilmastossa virkistäytymiseen, varsinkin vauraissa kultuureissa, kuten Ottomaanien valtakunnassa Turkissa. Muiden maineikkaiden sulttaanien lailla mm Turkin sulttaani Murad III (1546–1595) piti yllä kylpemisen kulttuuria haaremissaan. Hänen haaremiinsa kuului 1 200 orjamarkkinoilta hankittua kauneinta naista, joita vartioivat yli 400 eunukkia. Murad III katseli usein arabeskien takaa kuinka alastomat naiset ilakoivat ja viettivät aikaansa vesialtailla. Haaremin altailla musiikki, laulu ja seurapelit loivat viihtyisää ilmapiiriä.

Kysely lukijoille, minkä identiteetin näistä valitsisit ?

2010-03-29T09:21:00.000-07:00

Joskus on tylsää olla ihminen vastuineen ja murheineen. Mitäs jos olisit jotakin muuta ? ja kykenisit paremmin toteuttamaan omia visioitasi !

Mieti oheisen kyselyni mahdollisuuksia. Jätä itsesi näköiset vastaukset kommenttilaatikkooni. Voit vastata kysymyksiin myös omassa blogissasi. Kerro blogisi osoite, niin tulen kurkkaamaan, mitä vastailit.
1.
Jos saisit olla kaupunki, mikä olisit - olisitko hiljainen Tuppula vai vilkas metropoli maailman keskipisteessä ?
2.
Jos olisit nähtävyys, mitä piirteitä sinussa ihailtaisiin, ja mikä kohde olisit ?
3.
Mikä musiikki ilmentää sinua ja luonnettasi, kerro myös mikä on levysi kääntöpuoli, jos joskus kiukustut?

4.
Mikä urheilulaji sopii tyyliisi ja imagoosi, oletko jalkapallo vai Formulan kaasupoljin ?
5.
Mikä eläin olisit tai mikä eläinhahmo sinua kuvaa parhaiten ? Mitä ystäväsi sanovat ?

6.
Ketä historian henkilöä ihailet, ja kenen kaltainen haluaisit olla ?
7.
Keksi oma sananlasku !
8.
Jos saisit valita uuden nimen itsellesi, kelpaisiko vanha vai ottaisitko uuden nimen - ja minkälaisen ?
9.
Jos pääsisit ilmaiseen kauneusleikkaukseen, mitä otettaisiin pois, lisättäisiin ja mitä korjattaisiin toisin ?

Vastauksiin on aikaa 10.4.2010 saakka

Vastaukset odottaa kysymyksiä

2010-03-22T13:05:00.000-07:00

Aina vaan esillä on Lumiukot,joiden tekoon materiaalia riittääkin tänä talvena. Tällä kertaa saa esiintyä Lumiakka.

Onko itselläsi koskaan ajatusta tai tilannetta, missä haluaisit epätoivoisesti, että sinulta kysyttäisiin jotain ? Klassinen esimerkki on kaino tyttöystävä, joka odottaa kosintaa. Neidolla on olemassa vastaus jo ennen esitettyä kysymystä. Minulla on monenestikin ollut sellainen tärinä, että haluaisin vimmatusti vastata moniinkin kysymyksiin. Epäjohdonmukaisuutta on ollut vain siinä, ettei kukaan kysy minulta asioista, mihin minulla olisi vastauksetkin valmiina. Ylipäätään todella harvon kukaan kysyy minulta mitään ! Jos joku jotain kysyykin, on kysymykset aivan vääriä, eli sellaisia mihin saan aprikoida vastauksia päänsärkyyn tai migreeniin saakka. Loppujen lopuksi saan vaivoin ähkäistyksi jotain epämääräistä minulle täysin ydentekeviin uteluihin.

Todella ammattimaisista kyselijöistä on puutetta. Nimittäin minulla on valmiina 1001 järkevää vastausta, mitä olisin valmis vastaamaan salamannopeasti, yllättävissäkin tilanteissa. Myöskään haastattelijan ulkomuodolla tai sosiaalisella statuksella ei olisi mitään merkitystä ! Pääasia olisi, että voisin tuntea itseni huipputärkeäksi, kun minulta kysyttäisiin kohteliaasti kysymyksiä, joihin vain minä olisin osaava ja kelvollinen vastaamaan.

Totta, kyllä jokin raja sentään täytyisi tiedustelijalla olla, ainakin ikäraja. En välittäisi vastailla alle 5 -vuotiaan loputtomiin kysymyksiin, kuten - mistä muoviankat syntyvät ? miksi ne ei huku ? miksi eno pissaa seisaaltaan ?

En myöskään haluaisi vastailla seuraaviin idioottimaisiin kysymyksiin, kuten - koska olet pessyt viimeksi hiuksesi ? tai oletko harkinnut tekohampaitten teettämistä ? Arvelen, ettei muutkaan ole kiinnostuneet tämäntasoisista alentavista kysymyksistä, mitkä paljastaa kyselijän täydeksi moukaksi.

Sen sijaan herkullisia kysymyksiä olisivat sellaiset, joihin vain minä itse neroudessani kykenisin vastaamaan. Ei olisi väliä vaikka kyselyt olisi hieman yksinkertaisiakin, kuten tiedämme vastaaviksi filmitähdille, poliitikoille ja muille julkkiksille esitetyt kyselyt kuten - onko julkisuuskuvasi vaurioitunut viimeaikaisten tapahtumien johdosta ? onko teidät tahallisesti syrjäytetty vaativasta virastanne ? haluatteko matkustaa ensimmäisessä luokassa ? Pelkät tämäntapaiset kysymykset jo asettaisivat vaatimattoman kotirouvan marmorijalustalle.
Erityisesti minua jäi harmittamaan Siuntion Rock ja Blues On konsertti, missä olisin auliisti antanut lehtimiehille haastatteluja, miten orientoitunut olinkaan juhliin. Harmikseni kukaan ei kysellyt viihtymisestäni juhlissa yhtään mitään ! Vastauksia minulla olisi ollut paljonkin ja selityksiä ......

En ole pitänyt liiemmin perinteisitä kysymys - vastaus kavericallupeista. Yhden sellaisen löysin, mihin ehdottomasti haluan vastata. Laitan kyselyt teille muillekin kiinnostuneille tulemaan seuraavassa postauksessani.

Istanbulin retket

2010-03-22T07:08:00.000-07:00

Laitoin blogiini vinkiksi Isanbului .. siis Istanbulin retket. Jotta kaverit osaisi siellä suunnistaa tärkeisiin paikkoihin, siis minne minäkin menisin. Olen kuitenkin aina juuttunut tuonne basaareihin ostoksille ja kangaskauppoihin, ja Istanbulin kulttuurin tietämykseeni on jäänyt suuri aukko. Näistä rekististä moni olisi mukava tehdä, aina vaikka yksi retki (suomeksi) kun pistäydytään Istanbulissa. Haaremiin on ainakin mentävä ! kun olen lukenut monta aihetta käsittelevää kirjaakin.

Retkikuvaukset

Panoraamakaupunkikierros alk. 25 €/hlö

Retken aikana saat yleiskuvan Istanbulista ja näet tärkeimmät nähtävyydet. Kierros kulkee Kultaisensarven rantakatua ylös Balatin kukkulalle, josta avautuu kaunis maisema kaupungin ylle. Kahvitauon jälkeen jatketaan Vanhankaupungin muurin reunustaa kohti Sultanahmetia, jossa sijaitsevat kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet Hagia Sofia, Topkapi-palatsi ja Sininen moskeija. Takaisin Taksim-aukiolle palataan Galata-sillan kautta ja näet mm. loisteliaan Dolmabachen palatsialueen.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja pitkähihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin päivänä vilu yllättää.

Hyvä tietää: Helppo mahdollisuus aloittaa tutustuminen 12 miljoonan suurkaupunkiin. Kuulet paljon mielenkiintoista Istanbulista ja saat myös hyviä vinkkejä lomallesi.

Klassinen Istanbul alk. 39 €/hlö

Istanbul, muinainen Konstantinopoli on kiehtova sekoitus historiaa ja nykyaikaa, länsi- ja itämaisuutta. Tutustut Istanbulin tunnetuimpaan maamerkkiin, Siniseen Moskeijaan jonka kuusi minareettia vangitsevat katseen. Nimensä moskeija on saanut sinisistä iznikin kaakeleista. Matka jatkuu Hippodromin - Bysantin ajan hurjien kilpa-ajojen näyttämön – kautta Hagia Sofiaan. Hagia Sofia, "Pyhän viisauden kirkko" on bysanttilaisen rakennustaiteen merkittävimpiä luomuksia, kaupungin sielu. Aikoinaan se oli kristikunnan suurin kirkko ja ollut esikuvana useille bysanttilaiskirkoille. Kirkko on toiminut myös moskeijana. Nykyisin Hagia Sofia on museo.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet ja peittävää pukeutumista Sinisen Moskeijan vierailua varten.

Hyvä tietää: Hagia Sofiassa on rajoitettu valokuvausta.

Turkkilainen ilta alk. 69 €/hlö

Vauhdikas iltaretki yökerho Kervansarayhin, jossa nautitaan turkkilaisesta kansanperinteestä musiikin, kansantanssin ja makujen muodossa. Illallinen aloitetaan turkkilaisilla meze alkupaloilla, jonka jälkeen vuoron saa vatsatanssijoiden mukaansa tempaava show ja kansantanssiesitys. Liity itämaiseen tunnelmaan niin kuin jo aikoinaan Turkin sulttaanitkin tekivät. Luvassa on hauska ilta turkkilaiseen tapaan.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Iloista mieltä ja kamera

Hyvä tietää: Kervansaray yökerho on tunnettu korkeatasoisesta ohjelmastaan

Prinssisaaret alk. 65 €/hlö

Marmaran meressä, parinkymmenen kilometrin päässä Istanbulista sijaitsevat Prinssisaaret. Saaret antavat kävijälle tuulahduksen moni-ilmeisestä Istanbulista. Prinssisaarilla on mm. moottoriajoneuvoilla ajaminen kielletty ja kulkuneuvoina käytetään hevoskärryjä.

Retki alkaa Euroopasta Aasiaan johtavaa kuuluisaa Bosporin riippusiltaa pitkin ajaen. Aasian puolella siirrytään vuorolautalla Prinssisaarten toiseksi suurimmalle Heybelinsaarelle. Saaren pitsikoristeiset vanhat huvilat, rehevät puutarhat, raukea ilmapiiri ja sataman hyvät kalaravintolat tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Saaren ympäri tehdään hevosajelu, jonka jälkeen on vapaata aikaa rentoutua rannan rauhallisissa poukamissa. Rannan tuntumassa on useiden ravintoloiden lisäksi kahviloita, jäätelökioskeja ja vaateputiikkeja. Lounas nautitaan viehättävässä kalaravintolassa. Lounaan jälkeen tutustuminen vielä ortodoksiseen Aya Nikolan kirkkoon. Paluumatka kaupunkiin taittuu meriteitse lautalla (n. 1.5h).

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera, hyvät jalkineet ja pitkä-hihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin päivänä vilu yllättää.

Hyvä tietää: Tämä retki antaa sinulle hienon mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen Istanbuliin.

Iltaristeily Bosporinsalmella alk. 39 €/hlö

Yksi loman kohokohdista on Risteily Bosporinsalmella. Pääset ihastelemaan 30 kilometriä pitkän salmen vaikuttavia maisemia. Näkymät salmen rannoilla tarjoavat sekoituksen menneisyyttä ja nykyisyyttä, loistokkuutta ja vaatimattomampaa kauneutta. Mahtavat marmoripalatsit, vanhat kivilinnoitukset ja nykyaikaiset rakennukset vuorottelevat salmen molemmin puolin.

Risteilyn aikana näet mm. kuuluisan Dolmabahçen palatsin, kauniin Ortaköyn moskeijan ja Rumeli Hisarin linnoituksen, jonka Muhammed Valloittaja pystytti salmen kapeimpaan kohtaan neljässä kuukaudessa vuonna 1452 Konstantinopolin piirityksen yhteydessä. Reitin varrella on lukuisia viehättäviä huviloita, joita korkeat virkamiehet rakennuttivat kesäasunnoikseen 1700- ja 1800- luvuilla.

Halukkaat voivat jäädä risteilyn jälkeen illalliselle tunnettuun Hanedan ravintolaan Besiktasin kaupunginosassa. Ravintola on aivan Bosporinsalmen rannalla ja sieltä aukeaa huikeat maisemat.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja pitkä-hihaista, sillä ilmastoidussa bussissa saattaa lämpimänäkin kesäiltana vilu yllättää. Lisäksi Bosporilla saattaa joskus olla tuulista.

Hyvä tietää: Risteily Bosporins

Illallinen kukkakujalla alk. 39 €/hlö

Turkissa ruokailu ei ole vain vatsan täyttämistä. Arkilounas nautitaan usein yhdessä perheen, ystävien tai työkavereiden kanssa, yksin syömistä pidetään täällä tylsänä.

Viikonloppuisin ja juhlapäivinä varataan reilusti aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa yhteiseen ruokapöytään, syödään pitkään ja hartaasti nautiskellen. Pöydät katetaan parhailla herkuilla ja ruoka ei lopu kesken. Ruokapöydässä keskustelu on vilkasta ja välillä keskustelu muuttuu lauluksi pöydässä vierailevien muusikoiden kanssa. Vaikka olemmekin Islamin porteilla, rakin maistelu on sallittua.

Ota osaa Istanbulilaisten ilonpitoon ja nauti maittava illallinen Istiklal-kadulta alkavan Kukkakujan (Cicek Pasaji) varrella olevassa ravintolassa.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Iloista mieltä ja kamera.

Hyvä tietää: Kukkakujan ravintolat ovat hyvin suosittuja ja lähes aina täynnä.

Top Kapin palatsi & Harem alk. 39 €/hlö

Ottomaanien aikaan korostettiin erityisesti visuaalista kauneutta. Varallisuutta ei piilotettu, kultaa ja jalokiviä ei säästetty. Kaiken piti loistaa ja olla kaunista. Tällä retkellä pääset tutustumaan yhteen aikakautensa taidonnäytteeseen; Topkapin palatsiin.

Sultanahmetin kukkulalla, jossa Bosborinsalmi, Kultainen Sarvi ja Marmarameri yhtyvät, kohoaa sulttaanien vanha palatsi, Topkapi. 1400-luvun puolivälissä rakennettu palatsi oli tärkeässä asemassa Ottomaanien valtakunnassa. Palatsissa olevan aarrekammion jalokivet, jalokivin koristellut valtaistuimet ja tikarit häikäisevät loistollaan. Palatsi oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hänen hovinsa asuntona sekä valtakunnan hallinnollinen keskus. Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot ja sen käytävillä punottiin ovelimmat poliittiset juonet.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet.

Hyvä tietää: Topkapin palatsissa on rajoitettu valokuvausta. Retken aikana kuulet mielenkiintoisia tarinoita Ottomaanikulttuurista ja Konstantinopolin valloituksesta.

Istanbul - ostosparatiisi alk. 20 €/hlö

Lomaan kuuluu myös shoppailu. Istanbul tarjoaa tähän loistavat mahdollisuudet. Kaupungin liiketarjonta on lähes vailla vertaa ja ostettavaa löytyy jokaiselle kukkarolle.

Päivä alkaa nahkatuotteiden tehtaanmyymälästä. Tarjolla on takkeja, lompakoita, laukkuja ja käsineitä. Tarvittaessa räätäli viimeistelee ostamasi vaatteen. Oliviyum ostoskeskuksessa on vaateliikkeitä, jotka myyvät suoraan tehtailta ostamiaan kansainvälisiä jäännöseriä. Ostoskeskus sijaitsee alueella jonne moni matkailija ei lähde omatoimisesti syrjäisen sijainnin takia. Täällä voi tehdä todellisia löytöjä. Egyptiläinen maustebasaari on täynnä makuja, värejä ja tuoksuja. Tarjolla on kymmenittäin liikkeitä, jotka myyvät mausteita, pähkinöitä, marmeladeja, kahvia jne. Suuri basaari, jonka ristiin rastiin kulkevat kadut ja yli 4000 liikettä myyvät kaikkea mahdollista alkaen pienistä matkamuistoista jalokiviin, koruihin ja kultaan.

Mitä kannattaa ottaa mukaan: Kamera ja hyvät jalkineet.

Hyvä tietää: Retken aikana kerrotaan turkkilaisesta arkipäivästä.

Rock ja Blues On tapahtuma Siuntiossa

2010-03-21T03:18:00.000-07:00

Onneksi korvatulpille ei ollutkaan kysyntää, mitkä pakkasin myyntiin konserttiin. Rentoa rokkia ja bluesia kuultiin lauantaina koko lahjoitusrahan 35-45€/lippu edestä. Siuntion Lions Clubin isännöimä Rock- ja Blues On konsertti AKK:n koululla 20.3.2010 onnistui yli odotusten. Keräyksessä lähemmäs 8000 euron lippu- ja arpajaistuotot käytetään Siuntion nuorison hyväksi ilman mainittavampia kuluvähennyksiä. Harvoin lahjoituksen antaminen on näin hauskaa!

Konsertissa yleisön viihtymistä mittasi tanssijoiden määrä parketilla. Rock ja blues vei mukanaan, eikä ikä tai kunto ollut este kenellekään. 1970-luvun ikihittejä tansittiin moninaisilla tyyleillä. Parketilla nähtiin hot-sympioosia kuin myös coolimpaakin menoa.

Arvokkaaksi tapahtumaksi tilaisuuden teki Siuntion kunnan 550-juhlavuosi, mistä aiheesta kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa piti puheen ennen konsertin alkua. Puheitten jälkeen juhlavieraat siirtyivät herkkuja notkuvan illallispöydän äärelle, missä oli itsepalvelu. Siffin tytöt hoitivat kauniisti ja kohteliaasti tarjoilupuolen, mistä heille paljon kiitoksia.

Juhlan annista osansa sai kokea myös Siuntion ripeä palokunta. Myös koirapartio oli paikalla tarkistamassa hälytyksen syytä. Palohälytyksessä kyse oli

Palokuntakin oli paikalla

vikailmoituksesta, minkä arvattavasti laukaisi esiintymislavan savukone. Usva loi lavalle värikästä tunnelmaa. Käytännössä usvan muodosti vesihöyry, ei savu, joten laite itsessään ei aiheutanut läsnäolijoille vaaraa. Kotiin läksiäiset venyivät reilusti yli puolen yön. Eniten, mitä toivottiin oli, eikös pidettäisi ensi vuonnakin sama keräys ja pileet !

Gaalakonsertin ideointi

Rock- ja Blues On tapahtuman ideointi ja valmistelu aloitettiin viimevuoden loppupuolella Siuntion Lions Clubin toimesta. Idean Siuntion nuorille kerättävistä lahjoitusvaroista sai runsaasti kannatusta Siuntiolasten yrittäjien, paikallisten yritysten, AKK:n koulun ja muidenkin toimijoiden piirissä. Onhan Siuntion Lionseilla parheillaan menellään nuorison teemavuosi, joten toimintakelpoiset ehdotukset on olleet yhdistykselle tervetulleita. Siuntion Clubin presidentin Jarkko Källbackan, muusikoiden Alvi Leppälän ja Jukka Eräkaren idean pohjalta syntyi oiva konsepti, miten Siuntiolasten toimioiden eri osaamisalueet voisivat täydentää toisiaan yhteisessä hyväntekeväisyysprojektissa.

Roudaamista ja perillä Siuntiossa siskonmakkarasoppaa

Lauantain Blues ja Rock On konserttipäivä alkoi aamuisella tarpeiston roudaamisella IBM:n bändikerhon tiloista Munkkiniemestä Siuntioon AKK:n koululle. Siuntiossa Eräkarella kotona niin kuljettajat kuin bändien jäsetkin saivat lounaaksi maittavaa siskonmakkarasoppaa. AKK:n koululla päivällä muut juhlan valmistelut olivat jo pitkällä - lavasteiden, kukkasomisteiden, pöytäjärjestelyjen ja ruokatarjoilujen suhteen. Kaikki tapahtumaan osallitujat niin yritykset kuin ihmisetkin olivat tehneet mittavia valmisteluja mm suunnittelemalla mainoksia, hankkimalla sponsoreita ja myymällä lippuja yleisölle.

Kaikki valmiina AKK:lla, upeaa !

Juhlien järjestelyt olivatkin mallillaan valmiina, kun bändien soittajat instrumentteineen rantautuivat AKK:n koululle. Aikaa sitten sähköisille soittimille ja vahvistimille oli suunneteltu lavakartta. Viimeisenä testinä iltapäiväksi oli sovittu soundtrack, missä kaikkien esiintyvien muusikoiden tuli olla mukana laitteiden äänen voimakkuuksien säätämiseksi juuri oikealle tasolle. Iltapäivä kuluikin joutuisasti autoja purkaessa, instrumenttejä ja rumpuja kasatessa. Ovimiehet, eli lipunmyyjät olivat luotettavasti paikoillansa kun AKK:n ovet avattiin klo 18.00 yleisölle. Ruhtinaalliset ruokapöydät odottivat tulijoita kauniine koristeluineen. Nähtyään juhlavan salin yleisö vakuuttui aidosti, että lipun ostaminen oli ollut erinomainen päätös tukea nuorisoa omalla kotipaikkakunnalla. Nähtäväksi jää, mihin käyttötarkoitukseen kerätyt varat ohjataan ja totta kai, asiaa kysytään itse nuorita. AKK:lla kerhotoiminnan puitteissa nuoret soittavat itsekkin eri bändien kokoonpanoissa. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme kuulla näitä aloittelevia bändejä vastaavissa tilaisuuksissa, mihin nyt osallistuimme lauantaina.

Tämä on minun Annu Eräkaren juttu,

Olen lisäksi oheistanut Länsi-Uusimaa lehdestä Tuula Kolehmaisen kirjoituksen, joten sitä ei tarvitse sen enempää etsiä.

Siuntiossa juhlittiin gaalatunnelmissa

Kaikki tanssimaan. Big BlueS yhtyeen rytmikäs meno sai siuntiolaisiin liikettä. (Kuvaaja: Tuula Kolehmainen)

Lauantai-iltana Aleksis Kiven koululla vietetyissä hyväntekeväisyystanssiaisissa oli suuren maailman gaalatunnelmaa.

Juhlasali oli koristeltu näyttävin, riikinkukon sulilla silatuin kukka-asetelmin, värikäs buffetpöytä notkui kansainvälisiä herkkuja ja sisääntuloaulan tunnelmallinen jazz-musiikki toivotti parhaimpiinsa puetut siuntiolaiset mukaan koko kylän yhteisiin tanssiaisiin.

Lions Club Sjundeå-Siuntio oli kerännyt Siuntion asukkaat, päättäjät ja paikalliset yrittäjät samalle parketille, nuorten hyväksi.

Ihanaa, kun Siuntiossa tapahtuu.Tapahtuman sponsoroivat Aleksis Kiven koulu, Siuntion Hyvinvointikeskus, Aktia Pankki Oy, S-Market Varuboden Oy, LifeMed Medical Imaging, Siuntion Mehiläistarhat, Automaalaamo Timo Ketonen Oy, Four Seasons Fish, Rakennuspalvelu Kaisla Oy, Oy Anta Ab, Ekström Catering, Kukkakauppa Hopealilja sekä IBM club.Kaikkialla ruokasalissa pulppusi iloinen puheensorina SIF-tyttöjen tarjoillessa vieraille juhlajuomia.–Ihanaa, kun Siuntiossa tapahtuu, tyylikkääseen

Maritta kukat sylissään

pikkumustaan sonnustautunut Maritta Sarajärvi iloitsi.Christina Lindén ja Barbro Aaltonen istuivat kauniisti katetuissa juhlapöydissä tunnelmasta nauttien.–Ennen Siuntiossa järjestettiin voimisteluseuran toimesta runsaasti erilaisia juhlia ja tapahtumia, rouvat muistelivat. On ilahduttavaa, että tällaisia juhlia järjestetään jälleen.Elisa Calin ihasteli upeasti järjestettyä tapahtumaa.–On ilo osallistua juhlaan, joka tukee Siuntion nuorisoa. 550-juhlavuosi on selvästi aktivoinut siuntiolaisia yhteiseen toimintaan, Elisa Calin pohti ja suuntasi pöytään kuuntelemaan kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotuvan tervehdyspuhetta.–Musiikilla on aina ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana. Musiikki, laulu ja tanssi ovat kantaneet vaikeidenkin aikojen yli. Laulujen tehtävä oli vielä Siuntion syntymisen aikoihin uutisten levittäminen ja sanomien välittäminen, kunnanjohtaja pohti.–1900-luvulle tultaessa blues-musiikki kertoi elämän makuisia tarinoita ja valoi uskoa parempaan huomiseen. Rockn´roll välitti vuorostaan nuorison viestiä.–Nykyisin musiikilla on myös yhä merkittävämpi rooli avun antamisessa. Musiikki on kokoava voima. Konserteilla kanavoidaan konkreettista apua sitä tarvitseville. Tänään siuntiolaiset nuoret saavat tukemme ja huomiomme.–Vaikka maailma muuttuu, musiikki pysyy ikuisesti, kunnanjohtaja pohti.Buffetherkkujen lomassa juhlaväki sai nauttia Kimmo Leppälä -trion juhlakonsertista. Siuntion historiaa heijastellen taiturimainen jazz-trio esitti tyylikkään version Aleksis Kiven Oravan laulusta. Suomalaisten sävelmien jälkeen trio antautui latinalaisrytmien maailmaan ja veti juhlijat parketille.Jukka Eräkaren johtama Big-Blues show ja rock´n roll -yhtye Triple Treatment villitsivät tanssiaisväen täyteen vauhtiin.Tanssilattialla rokkasivat menossa mukana tapahtuman tiedotusvastaava, aikaisempi kunnanjohtaja Henrik Sandström. Myös kunnanjohtaja Juha-Pekka Isotupa intoutui rytmin vietäväksi.Tänään koko kylä tanssii yhdessä.Ilta huipentui jännittäviin arpajaisiin. Sponsorien upeat palkinnot ja erityisesti pääpalkintona arvottu Evrotroniksin lahjoittama huippuluokan taulu-tv houkuttelivat kaikkia osallistumaan. Onnetar suosi tällä kertaa Birgitta Mölleriä.

–Todella hieno tapahtuma, hyvän asian puolesta. Nuorisoa pitää tukea, voittajan puoliso Lars-Erik Möller riemuitsi. Parasta on kuitenkin se, että tänään koko kylä tanssii yhdessä.
Länsi-Uusimaa, Tuula Kolehmainen

Juhon konfirmaatio maaliskuussa 2010

2010-03-19T04:57:00.000-07:00

Tässä julkaisen muutaman kuvan Juhon rippijuhlista. Tunnen nyt itseni vanhaksi, kun pojat on molemmat jo vähän isompia lapsia, miltei miehiä. Heille saakin ostaa partakoneet lahjaksi ensi jouluna. Nyt rippilahjaksi saamillaan rahoilla Juho osti itselleen oman videokameran, missä on teräväpiirto-ominaisuus. Eli kuva on

Juho ja Mummi

ennenäkemättömän tarkka, jos filmejä katsoo TV:stä. Videokamera oli aika kalliskin n 500 euroa. Viime kesänä lomalla Turkissa Juho toimi esimerkillisesti perheemme kuvaajana. Ei tarvinnut itse väijyä kuvattavia koko aikaa kamera käsissä. Juho jaksoi kuvata myös rauhallisesti, jolloin katsojille ei tule oksettavaa oloa, kuten joskus käy kun kuvaaja on hätähousu. Juhon kuvaukset oli hienoja ja mm Istanbulissa Top Kapin haaremin puistossa Juho kuvasi vanhalla kamerallamme 32 kissaa saman päivän otoksiin. Filmi oli hauskaa katsottavaa ja selväksi tuli, miten monen ja erikoisen värisiä suurkaupungin kissat voivatkaan olla.

Me ei olla saatu vielä virallisia kuvaamon muotokuvia Juhosta, mutta tässä muutama oma räpsäys juhlista. Harmi vain, kun en tullut ottaneeksi kuvaa kahvipöydästä ja kokonaisista voileipä ym kakuista.

Juho Elina-kummin kanssa, näkyy voileipäkakkuakin

Juho ja Anne-kaima

Isä ja poika

Juho kummiensa Elinan ja Liisan kanssa

Juho serkkujensa Epun ja Heikin kanssa

Nyhaa ja yskää

2010-03-14T12:14:00.000-07:00

Viikko sitten sunnuntaina 7.3 saatiin pidetyksi Juhon konfirmaatiotilaisuus ensin kirkossa aamulla ja juhlat kotona. En paljoa ehtinyt koneelle, kun oli siivottavaa, järjesteltävää ja tarjottavien tekoa. Anopin kanssa saatiin tehdyksi 2 voileipäkakkua 2 kermakakkua ym leivonnaisia. Juhlat kotona onnistyi hyvin ja vieraat olivat pääosin sukulaisia, yli 20 henkeä. Vaikka Juholla

Tässä nyt ainakin on aihetta mustasukkaisuuteen,

oli paha flunssa, hän piti reippaasti sovitun puheen kirkossa. Olin ylpeä pojastani, joka osaakin esiintyä edukseen tallaisissa tilaisuuksissa. Myös minä olin flunssassa viikko sitten, kun juhlia valmistelin. Muutaman päivän oloni oli parempi viikolla, mutta yllättäen sairastuin taas samaan räkätautiin ! nenä vuotaa ja pää on täynnä limaa. Kotona olen tehnyt sairaanakin pientä puuhaa, mitä olen jaksanut .. Telkkarista tuli juuri mielenkiintoinen aihe - Inhimillinen tekijä ohjelma, missä mm Kari Suomalaisen vaimo ym rouvat kertoi mustasukkaisista aviomiehistään. Kuulosti hämmästyttävältä, mihin kaikkeen ylitsevuotavaan käytökseen voikaan johtaa miehen tarve hallita ja kontrolloida meitä naisia. Miten viattomia me naiset olemmekaan .. siihen nähden, mitä jotkut miehet meistä ajattelee. Onko naapurin mies pahin uhka vaimon kauppareissulla ? voiko nuohooja vietellä vaimosi ? eikö levottomuus ja mustasukkaisuus voisi jossain vaiheessa hellittää ? Me naiset olemme todellisia " kruununjalokiviä" kun meitä niin tarkasti valvotaan. Mistä intohimoinen mustasulkkkaisuus on kotoisin, eikö sen ymmärretä pilaavan molempien elämän ja avioliiton ? Ei tarvita fyysistä väkivaltaa, henkinenkin väkivalta meitä naisia kohtaan voi olla todella lannistavaa - selviää ohjelmassa.

Kun on flussaa, en paljoa jaksa kirjoittaa tai muutakaan tehdä kun telkkaria katsella ja kuunnella, jos sattuu tulemaan mielenkiintoista ohjelmaa. Kerron Juhon rippijuhlista myöhemmin ja laitan muutaman kuvankin mukaan. Nyt vain pistelen pastilleja poskeen, jotta ei kaameasti yskittäisi.

t Annu

Uusi eläkeläisen identiteetti

2010-03-10T00:45:00.000-08:00

Olen ollut pitkään hiljakseen blogissani. Olin viime joulukuusta saakka käynyt 3 päivänä viikossa läpi työkykyarviota, mitä tehtiin minulle Lohjalla sairaalaolosuhteissa erilaisina testeinä ja arvioina. Työkykyarviossani otettiin huomioon kaikki uudet ja vanhat sairaudet, joiden arveltiin alentaneen kykyäni selvitä ammattini haasteista. Syitä työkykyni alentumaan olivat mm heikko alaselkä, ikäni ja epävakaa mielenterveyteni. Minulla oli vuosikymmeninä muodostunut tavakseni tehdä työtäni huolella ja harkiten, jolloin en kykyjeni puolesta enää pärjännytkään

tehtävissä, missä edellytettiin nopeaa työskentelyä. Mielenterveydestäni tuli esille, etten kestä stressiä tai jatkuvaa negatiivistä arvostelua, mitä kohtuuttomasti olinkin saanut osakseni viimeisinä vuosina uudelta työorganisaatioltani. Pitkäaikaisin ammattini oli eläkeesittelijän työ suuren eläkeyhtiön lakiosastolla. Tehtäviini lukeutui ratkaista eläkkeensaajien valituksia koskevia kysymyksiä. Vuoden 2004 jälkeen jouduin siirtymään vastentahtoisesti toiselle osastolle, missä työmenetelmät poikkesivat aiemmista. Entisellä lakiosastolla oli 7 henkeä, ja uudella lähemmäs 70. Kun menetin työhuoneeni, meni keskittymiskykyni täysin metsään jatkuvan hälinän ja puhelinten soimisen vuoksi, millaiseen en ollut tottunut. Vaikkei kyselijät edes olleet omia asiakkaita, osaston kaikkiin puheluihin tuli vastata. Olin levoton ja täysin hukassa uudella osastollani, eikä työtapoihin vaikuttamisen mahdollisuuksia ollut nimeksikään. Työskennellessäni lakiosastolla olin tottunut jakamaan työohjeita, enkä niitä saamaan huolehtiaksemme paremmin asiakkaistamme. Myös työmenetelmien joustavuudella oli osansa omissa työrutiineissani, koska eläkeasiakkaat odottivat hartaasti rahojaan maksuun. Epäselvät palkkatiedot kysyin heidän työnantajaltaan puhelimitse, jolloin sain tiedot heti. Uudella osastolla oli jäykkä työohje lähettää kyselykirje kaikista tiedusteltavista yksityiskohdista. Aikaa vastausten saamiseen menikin 2-3 viikkoa, ja voi kuvitella voi miten monta turhaa kiirehtimispyyntöä ehtikään tulla rahojaan odottavilta eläkkeenhakijoilta tässä välissä. Ennen pitkää stressi näkyi täydellisenä lamaantumisena työssäni, ja edessäni oli pitkä sairasloma, työpaikkani menetys ja nyt lopuksi pysyvä eläkkeelle jääminen. Lääkärini arvion mukaan minulla

ei katsottu olevan edellytyksiä selvitä vastaavasta kuluttavasta ammatista, miksi työni vääjäämättä muuttui. Mielenkiintoista on se, etteivät valittavat ja tyytymättömät eläkeasiakkaat olleet syy mielenterveyteni järkkymiseen, vaan syyt löytyi yksin työnantajan kohtuuttomista vaatimuksista, mihin tuloksiin ammatissani ja työssäni olisi pitänyt yltää. Oman arvioni mukaan selviäisin ammatistani joten kuten kunhan työn puitteet olisivat taitoihini nähden kohtuulliset. Ja jos pomoja olisi, hidän olisi syytä olla työasioiden hoidosta ja järjestelyistäkin samaa mieltä, mitä minäkin.

No, nyt työelämä on kohdaltani taaksejäänyttä elämää, ja edessäni on eläkeläisen arki 53-vuotiaana. Käyn edelleen 3 päivänä viikossa hoidossa mielenterveydellisistä syistä Lohjalla. Huojentavaa on, että kykenen turvaamaan perheemme toimeentuloa tästäkin eteenpäin. Ihaninta on, että voin matkustaa Turkkiin useammankin kerran vuodessa. Hyvää kevättä kaikille,

Kissa pelastui karhun kynsistä

2010-02-22T11:58:00.000-08:00

Pidän kertomuksista ja jutuista, mitkä kertovat eläimistä. Eläimissä on sellaisia ominaisuuksia, mitä harvemmin on tullut ajatelleeksi. Siksi eläinkertomukset sävähdyttävät, ja usein saavat minut hyvälle tuulelle. Sitävastoin ihmisistä, onnettomuuksista ja muusta maailmanmenosta raportoivat jutut usein vain ahdistavat lukijaansa, koska harvoin niissä on lohdullista loppua. Kaikesta, mikä päättyy kaaokseen ja ihmisten ahdinkoon, kirjoitetaan paljon. Haluan lukea joskus vain onnellisia kertomuksia, mitkä päättyvät hyvin. Paras tapa välttää ahdistusta on

lukea tarinoita eläimistä, joko pienistä tai suurista. Hauskin teema on, jos mitä pienin eläin päihittää suuren. Tai vaatimaton nappisilmä söpöliini lannistaa ihmisen orjakseen. Ei kynsillään, vaan systemaattisella kehräämisellään. Sellaisia kertomuksia haluan lukea, mitkä lämmittävät mieltä.

Karhuperhe

Tänään hiihtolomalla täällä Haapsalussa heitin pois lehtiä, mitä kaapeista löytyi vuosien 2006 -2008 vanhoja numeroita. Yhdestä lehdestä jäin selaamaan Suomen Ähtärin karhutarhan kuulumisia. Kuvissa Isä karhu Mörri ja äiti Mimmi hoitivat yhdessä 3 uutta pentuaan. Äiti hermostui tuon tuostakin turkissaan ja niskassaan roikkuviin villeihin pentuihinsa. Sen sijaan isäkarhua pennut eivät häirinneet, mikä olikin karhujen maailmassa ennenkuulumatonta käytöstä urokselta. Kesällä isäkarhulla oli tapanaan opettaa poikaset uimaan. Isäkarhu oli poikkeuksellisen lempeä uros, ja naaras Mimmi suostui talvella nukkumaankin samassa pesässä Mörrinsä kanssa. Keväällä useimmiten pesästä paljastui uusi vastasyntyneitten pentujen poikue ilostuttamaan eläintarhan yleisöä.

Urhea kissa !

Epäluuloisessa koti Mirrissä voi piillä leijonan kyvyt, mitä kissaihmisten on vaikea uskoa. Meidän "silkkitassu" pelkää kaikkea itseään isompaa, on tavattu hokea. Ujo Jack-kolli näytti henkisen kanttinsa, kun tapasi kotipihassa mustakarhun !. Jack ajoi reviirilleen tunkeutuneen kontion puuhun. Aikansa karhu roikkui puussa, kunnes väsyneenä laskeutui alas. Jack sai taas hepulin säntäsi karhun perään. Sähisevä kissa ajoi karhun seuraavaan puuhun. Viimein pelästynyt kissanomistaja ehti hätiin pelastamaan lemminkinsä puunjuurelta turvaan sisälle. Vasta kun sähikäinen oli sisällä, uskaltautui mustakarhu alas puusta. Tämän kertomuksen perusteella kissoista voisi hyvinkin kouluttaa kodin vartijoita - eli varokaa pihassa vihaista kissaa !

Hirvi törmäsi pyöräilijään.

Aamuruuhkassa eteläisessä Suomessa liikenne molempiin ajosuuntiin oli tyystin pysähtynyt, hieman ennen siltaa. Uninen pyöräilijä ihmetteli ruuhkaa, ja jäi pälyilemään autojen yli, miksi ne olivat pysähtyneet ? Yht äkkiä massaa ja harmaata karvaa tömähti pyöräilijän kylkeen. Molemmat kaatuivat, sekä nuori hirvi, että pyöräilijä. Onneksi pyöräilijällä oli kypärä päässään ja hirvellä sarviaiheet. Yhtä nopeasti, mitä kohtaaminen tapahtui, toisensa kohdanneet myös erkanivat eri suuntiin.

Lehdistä poimittuna, nämä jutut oli tietääkseni tosia. Oletko itse saanut todistaa eläinkunnan urotekoja, tai muita hauskoja tilanteita eläinten maailmasta ? Itsellänikin on vakan alla tallessa kertomuksia omista kissoistani. Joku kerta aion niistä kirjoittaa. Muiden blogeista luen mielelläni eläinjuttuja, joten vihjaise minulle, jos niistä kirjoittelet.
t Annu

Pienille koirille vaatteita talvisäällä

2010-02-18T05:23:00.000-08:00

Ystävättärelläni on pieni koira, rodultaan Toy-koira. Pieni koiranen värjöttlee pakkasessa, jos on kylmää. Sen ymmärtää koska rodulla karva on lyhyttä. Koira on langanlaiha ja kevyt, joten tällä ei läskikään lämmitä. Koiraharrastajien sivuilla törmäsin näihin aivan ihaniin neuleisiin. En voinut vastustaa kiusausta, ja nappasin sievien takkien ja myssyjen kuvat talteen, josko kaverini koiralle voisi samanlaisia pirteitä pukineita neuloa ja pukea ? Mitähän herra Toy pitäisi päähineistä. Näyttää siltä, että mysyyn mahtuu suuretkin korvat, lisäksi tassuihin tarvittaisiin huopikkaat !

Jos minun pitäisi neuloa jotain, näitä myssyjä väkertäisin mielelläni, oikein raitojen, nappien ja tupsujen kanssa - vaikka naapurin kissalle ! Mitähän naapurin isäntä sanoisi, kun itsetietoinen merkkaaja- kolli saapuisi kotiovelleen myssy päässä ja villahousut jalassa ?

No, entäs sitten hevoset, eikö niillekin voisi kutoa myssyjä ja takkeja ? Tässpä riittäisi innovaatiota ja työsarkaa neulesuunnittelijoille !

Evääksi omenoita

2010-01-27T15:42:00.000-08:00

Blogini on muuttumassa vähin äänin laihdutusblogiksi, kun täällä mielelläni kirjoitan lukemistani eri ruoka-aineista ja niiden kalorimääristä. Ihme kyllä vaikka laihduttavat ruoat ei aina maistu mielestäni hyvältä, on minulla poikkeuksiakin olemassa. Pidän kananmunista, greipistä, kurkusta, ananaksesta, tomaatista, kukkakaalista, mansikoista ym marjoista ja monista hedelmistäkin. Lisäksi pidän

kaurapuurosta, leseistä, auringonkukan siemenistä, hapankorpusta ja näkkileivästä. Hapankorppujeni päälle pitäisi vain keksiä muuta kun rasvaa tai kermaista Oltermannijuustoa, mistä erityisesti pidän. Tämä herkkujeni lista on hyvä pitää mielessä, koska näitten ruokien syöminen ei tiettävästi lihota. Näitä voi lisäksi syödä paljon, koska mm hedelmissä on suurin osa nestettä.

Ylitse muiden herkkujen on kuitenkin omenat, mistä pidän erityisen paljon. Voin syödä kerralla kaksikin isoa omenaa, niin että leukapielet kipeytyy suurista haukkauksista. Yksi laihduttamisen vinkkini liittyykin omenoihin. Entisessä työpaikassani sain lounasseteleitä, mitkä kävi ravintoloihin. Yleensä lähi ravintoloissa meni aina syömiseen tunti aikaa, mikä kiusallisesti pidensi itse työpäiväänikin. Ostin isoja omenoita evääkseni. Ruokatunnilla töissä söin ensin evääni ja omenan. Olin omenasta niin täysi, etten jaksanut lähteä lähiravintolaan tuhlaamaan ruokalippujani. En kyllä silloin ollut laihduttaja, vaan asuntosäästäjä. No, tällä tavoin 5 päivän ruokalippuni säästyivät. Lippuja kertyi, ja viikonloppuisin kaverini kanssa saimme sitten ruokailla kaupungilla ravintoloissa. Rahaa säästyi, kun ruokamenoja oli vähemmän.

Nyt muistin ihanat raikkaat omenat, ja olenkin niitä kotiin ostellut eri laatuisia, kilohinnoista välittämättä. Kun tekee mieli jotain välipalaa, syön ison omenan.

Omenoista luin seuraavaa ;

Vanha sanonta “omena päivässä pitää tohtorin loitolla” pitää viisautta sisällään. Omena on oiva välipala laihdutusmielessä ja muutenkin hyvä lisä ruokavalioon. Syksyn ja omenakauden ollessa käsillä, kannattaa dieettiin sisällyttää omenoita! Tutkitaanpa hieman todistettuja faktoja näistä herkuista:

Luiden Suoja
Ranskalaiset tutkijat löysivät että flavonoidi nimeltään phloridzin, jota löytyy vain omenoista, saattaa vaikuttaa luiden koostumukseen positiivisesti.

Apua Astmaan
Toinen tutkimus osoittaa että astmaa sairastavat lapset, jotka joivat lasillisen omenamehua päivässä, oireilivat vähemmän kuin lapset jotka eivät juoneet omenamehua ollenkaan. Myöskin paljon omenoita syövien äitien lapsilla havaittiin vähemmän astmaa kuin heidän lapsilla jotka eivät syöneet omenoita.

Turkkilainen omenatee on ihanaa, ja kiva on rentoutua pasaarissa ostoksilla, kun myyjä kantaa eteesi höyryävää ja makeaa teetä. Sokerin voi kotona korvata makeutusaineella. Omenatee maistuu kylmänäkin jäiden kanssa.

Alzheimerin Taudin Ehkäisy
Hiirillä suoritettu tutkimus Cornellin yliopistossa osoittti että eräs flavonoidi jota löytyy omenoista, voi suojella aivosojuja vahingoilta, jotka johtavat Alzheimerin tautiin.

Kolesterolin Alentaminen
Omenoiden pektiinit alentavat “pahaa” kolesterolia. Ihmiset, jotka syövät kaksi omenaa päivässä, saattavat madaltaa kolesterolitasojansa jopa 16 prosenttia.

Mainio Kuidun Lähde Näläntunteen Poissapitämiseksi
Omenassa on suuri määrä ravintokuituja, vitamiineja ja ravintoaineita. Omenan maun tiedetään myös vaikuttavan neurologiseen reaktioon joka kertoo kehollemme LOPETTAA syöminen. Laihdutus ja omenat kulkevat hyvin yhdessä.

Keukosyövän Ehkäisy
10 000 ihmisen tutkimus osoitti, että niillä jotka söivät eniten omenoita, oli 50 % alhaisempi riski sairastua keuhkösyöpään. Tutkijat uskovat että tämä johtuu erinäisten omenoissa olevien flavonoidien vaikutuksesta

Rintasyövän EhkäisyCornellin yliopiston tutkimus osoitti että rotat, jotka söivät omenan päivässä sairastuivat 17% harvemmin rintasyöpään. Kolme omenaa päivässä vaikutti 39% verran ja kuusi omenaa päivässä jopa 44%.

Diabeteksen Hoito
Omenan pektiinit vaikuttavat kehon insuliinitarpeeseen ja voivat auttaa diabeteksen hoidossa

PainonhallintaBrasilialainen tutkimus löysi että naiset, jotka söivät kolme omenaa päivässä, pudottivat enemmän painoa kuin naiset jotka eivät syöneet hedelmiä ollenkaan. Täten omena toimii myös laihdutuksessa eduksesi.

Omenissa on jotain huonoakin, nimittäin säilöntäainetta. Muistan kun ystäväpariskunta asusteli talonmiehinä vihannestukun yläkerrassa. Jostain kuman syystä heiltä kuolivat kaikki viherkasvit. Isäntä totesi, etteivät huonekasvit pitäneet omenien säilöntäaineista, ja siksi kuolivat pois.

Outoon kysymykseen outo vastaus

2010-01-27T00:24:00.000-08:00

Hei,

Kävin eilen Anttilassa ostamassa 20 kg säkillisen Sertiä koiralleni. Kassajonossa nainen takanani kysyi omistanko koiran. Mitä hemmettiä ihminen oikein kuvitteli, elefanttiko minulla olisi kotona? Päätin piristää tylsää elämääni. Kerroin naiselle, että ei, minulla ei ole koiraa vaan olen päättänyt aloittaa uudelleen Serti-dieetin. Lisäsin että se ei ehkä ole hyvä idea koska edellisellä kerralla päädyin sairaalaan, mutta toisaalta olin laihtunut 25 kiloa siihen mennessä kun heräsin teho-osastolta

tippa molemmissa käsissä ja letku jokaisessa reiässä, mitä kropasta löytyy. Kerroin naiselle että dieetti toimii niin että tungetaan taskut täyteen Sertiä, ja aina kun nälän tunne yllättää heitetään pari kikanaa suuhun. Serti on täydellisen tasapainoista ravintoa, joten ruokavalio toimii oikein hyvin. (Tässä vaiheessa koko kassajono kuunteli korvat hörössä.) Nainen kysyi aivan kauhistuneena olinko joutunut teho-osastolle koska olin saanut myrkytyksen koiranruuasta. Vastasin etten suinkaan; olin astunut varomattomasti ajoradalle nuuhkiakseni söpön kultaisen noutajan persuksia ja auto ajoi meidän molempien yli. Edessäni jonottanut punakka kaveri nauroi niin kovaa että olin aivan varma että hän saa sydärin. Myymälän johtaja kutsuttiin paikalle ja sain porttikiellon Anttilaan.

Tämän keskustelun dialogin lähetti minulle naisystäväni Tiina. Koska Tiinalla on hersyvä huumorintaju ja pieni koirakin, voisin kuvitella hänet laihdutusvinkin

keksijäksi. Vaikka keskustelu ja 25 kg laihtuminen onkin silkkaa mielikuvitusta, olisiko ideasta vinkkiä laihduttajalle ? Koiran ruokahan on terveellistä ja ravitsevaa. Jos kiiltää turkki, eikö kuivia nappuloita syömällä kiiltäisi hiuksetkin. Ja ennenkaikkea koiran nappuloita syömällä pysysi hammaskivikin poissa. Tässä olisi ihmisravinnon tuotekehitykselle haastetta, keksiä pikku purtavaa syötäväksi meille laihduttajille !

Lievästi ylipainoinen

2010-01-21T12:26:00.000-08:00

Alkuasetelmissa

Painoindeksin perusteella olen lievästi ylipainoinen. Totuus on kuitenkin sitä, miltä näytän, eli kehossani on aivan liikaa rasvaaa joka puolella. Lihavuushaitan olen huomannut siitä, ettei entiset vaatteeni mahdu päälle. Ne vaatteet, mitkä vielä mahtuvat ovat ikävän kireitä. Olen päässyt repsahtamaan tähän kuntoon, koska en ole jaksanut välittää kunnostani tai ulkomuodostanikaan. Kyse on masennuksesta, jolloin unohtaa itsensä ja hyvinvointinsa. Masentuneena en ole jaksanut välittää muista vaikeista asioista, kuten painonhallinnasta. Vaassakaan en ole käynyt 2 vuoteen, kun olen pelännyt painoani. Blogeissa olen muutamalle itseni painoiselle kertonut tavoitteestani laihtua, ja toivon voivani seurata heitä painoni alentamisessa. Ainakin monia hyviä vinkkejä olen löytänyt. Ruokaohjeista on pulaa, mutta yritän aktiivisesti seurata, mitä muut laihduttajat kokkaavat. Kaupasta aion ostaa kiloittain mandariinejä ja omenoita. Ruoka-annokseni pyrin puolittamaan pienemmiksi, mitä normaalisti. Olen vähän huonosti valmistautunut diettiini, enkä aikonut aloittaa vielä vuoden vaiheessa. Aloitan kuitenkin, koska muista laihtujista saan tähän vuodenaikaan kannustetta ja esimerkkiä.

Tavoitteeni ilmaisen näinkin: aion totuttautua terveellisempiin ruokailutottumuksiin ja säännölliseen liikuntaan. Eli laihtumiseni pitäisi olla vain toivottu seuraus terveellisemmästä ruokavaliosta. Nälissäni en aio olla ja siitä saa pitää huolen näkkileipä ja kunnon annokset vihannespitoisia keittoja. Laitan sitten tänne blogiini ohjeista keitoista, mitä kokkailen.

Tulen mieluusti kurkkimaan muitten laihduttajien blogeihin, josko heiltä löytyisi vähäkalorisia ruokaohjeita. Sain joululahjaksi 10 kerran uinti+kuntosaliliput Siuntion kylpylään. Ensi viikolla aloitan siellä käynnit. En ole koskaan treenannut kuntosalilla, joten se hieman jännittää.

Kirje karhulta

2010-01-16T03:10:00.000-08:00

Tuli yhtäkkiä ripuli kirjoittaa, kun tuntuu siltä, että mielessäni on taas yksi iso harmi liikaa. Syy harmiini on melko älytön, pelkään, etten tuoreen vesilaskuepisodin takia kykene rauhoittumaan viikonlopuksi lainkaan. Missä on perhevapaa ja rauha, vai lähdenkö lomalle Turkkiin rauhoittumaan, minne mieli tekisi ilman härdelliäkin. Olen mielestäni täysin syytön sattumukseen, mistä mieheni taas minua tukistaa. En jaksa olla ihmisiksi ja niellä karhukirjettä, mikä odotti minua tänään postilaatikossamme, että sen avaisin.

Saamassamme ulosottokirjeessä kyse ei ollut onnettomuudesta ja mittakaavassa harmin kuuluisi olla yhtä pienen, mitä lapselta olisi seteli lentänyt tuulen mukana tiehensä. Juuri niin menetettynä setelinä 200 euroa! vähän rahana, mutta paljon harmina, mikä minua riivannee koko viikonlopun. Olisipa olemassa unohduksen pillereitä, nyt sellaisen ottaisin karhulta saamamme terveisten vuoksi.

Tulin päiväsairaalasta kotiin iloisella mielellä. Postilaatikostamme hain postin. Yksi kirjeistä oli perintäkirje, eli karhu. Luin kirjeen huolimattomasti, se oli lähetetty meille käräjäoikeudesta, minne vesilaskumme oli lähetetty, koska emme olleet laskua maksaneet ajoissa. Meiltä perittävää oli kertynyt 420 euroa. En hermostunut summaa vielä, sellaistahan sattuu, että joku haluaa rahansa.

Suurempi hiusten repiminen alkoi, kun mieheni tuli kotiin. Hän oli jo muutama päivä sitten maksanut vesilaskun pois, mutta karhu oli siitä huolimatta ehtinyt mennä ulosottoon saakka perittäväksi. Mieheni mukaan alkuperäinen vesilasku oli 188 euroa, mutta perintätoimisto oli lisännyt käräjäoikeuden käsittelykuluja summaan yli 200 euroa! prrr:kle

Jukka oli löytänyt kotona laskujemme pinosta nämä kaksi karhua lisäveloituksineen, mutta missä olivatkaan alkuperäiset vesilaskut, joita emme olleet huomanneet maksaa ajoissa ?. Joulukuussa olimme saaneet vain joulukortteja ja tunnollisesti minä olin erikseen niputtanut laskut mieheni hyllyyn odottamaan, kunnes hän ne maksaisi pois, käsin tietokoneellaan.

Ihanien joulukorttien lisäksi ainakaan minä en ollut törmännyt maksamattomiin vesilaskuihin, enkä tietenkään tunnusta niitä piilottaneeni mihinkään. Mieheni epäilee minua laskujen unohtamisesta jonnekin, kun olen muutenkin hajamielinen, milloin missäkin asiassa. Ei Jukka huutanut minulle, hän vain antoi minun hiljakseen käsittää, että seuraavilla kerroilla olisin tarkempi laskujen kanssa, minne ne laitan. Eli, siis syy oli sittenkin minun. Tässä nyt puolustaudun ja kerron, että joulukuussa olin tarjoutunut siivoamaan mieheni pöydän (eli tuolloin olisin varmaan löytänyt maksamattomat laskut jostain paperikasasta) mutta mieheni halusi itse siivota ehdottomasti, etten minä vain sotke hänen järjestystään. Omasta mielestäni olisin sotkeminen sijasta säästänyt meille 200 euroa turhanpäiväisiä perintäkuluja, löytämällä laskut jostain omituisesta paikasta.

Perheessämme vuodenvaihteessa ei ollut kyse rahan puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta ja joulukuun kiireistä. Marras-joulukuussa oli työläs vanhempainyhdistyksen jupakka, mieheni bändin touhut, sukulaisille laulajaisten järjestelyt ja Lions markkinat, minne mies osallistui vapaaehtoisena. Näistä ylimääräisistä riennoista saamme maksaa nyt, kun kotiasiat, eli laskut jäi tuolloin joulukuussa vähemmälle huomiolle. Yleensä meille tulee vähän laskuja maksettavaksi, kun sopimusten mukaan ne peritään suoraan pois tililtä.

Nämä pikku-karhujen kuvat vähän lämmittää mieltäni, josko harmi unohtuisi

Nyt kiehun viikonlopun yli, kun kuvittelen voivani todistaa, ettemme ole alkuperäisiä vesilaskuja koskaan saaneetkaan. Laskut varmaan löytyy jostain ensi kesänä ! Tavaroitten häviämisestä meillä onkin paljon kokemusta. Jouluna 2008 saimme lahjaksi kalliin digitaalisen kinkunpaistomittarin, jolle nyt jouluna olisi ollut ensi kerran käyttöä. Mittaria etsimme monta päivää, ja kas kummaa sekin ikävästi löytyi vasta nyt tammikuussa.

Katoamisen sijasta kodistamme myös löytyy tavaroita, kuten silmälasit, joita kukaan ei tunnusta edes kadottaneensa. Lasten takkeja, käsineitä, pipoja ja pyyhe löytyy myös. Kodissamme piilee oikea musta-aukko, kun muistelee, mitä kaikkea tänne onkaan vuosien varrella kadonnut. Seuraavassa jutussa kerron Juhon kadonneesta lapasesta, mikä on vähän kevyempi ja lyhyempi tarina. Onko muilla kotonaan vastaavaa mustaa-aukkoa, minne laskut ja muut erittäin tarpeelliset tavarat häviää. Entä löytyykö ylimääräistä, mitä ette ole edes kadottaneet, kuten meillä tapahtuu ?

Seksileluja ruokakaupasta

2010-01-11T09:26:00.000-08:00

Ajatelkaas, että seksileluja saa kohta ostettua, mistä tahansa ruokamarketista. Tämän lajin tuotekehityksen huiput vispilät, dildot, puhallettavat Barbarat ja ruoskat voi nyt kerätä ostoskärryynsä lähimmästä marketista samalla kun tekee muutkin ruokaostokset. Mitä luulette, kiinnostaako tuotteet uusia kuluttajia ja

Löytyiskö näitä Pirkka sarjan tuotteina ?

kasvaako välineitten kauppa ulottumaan sellaisillekin kuluttajille, jotka ovat tähän saakka selvinneet niitä ilman ? Alkuun ilmenee varmaankin pientä uteliaisuutta uutta tuotetarjontaa kohtaan. Itse asiassa vaikka utelias ei olisikaan, ei seksilelumainoksia kykene sivuuttamaan muitten tarjousten joukosta. Kuten tiedämme S-markettien ja K-ryhmän tarjoukset esitellään näkyvästi paikallislehdissä kokoaukeaman suuruisina mainoksina. Muitten tarjousten lomassa, missä mainostetaan vaikkapa urheiluvälineitä ja suksivoiteita, olisi nyt tarjolla muunkinlaisia välineitä ja voiteita. Tuotetarjonta kiinnostaisi myös nuorisoa ja lapsia. Arvatenkin värikkäät tuotteet ihmetyttäisivät, mihin niitä käytetään, kun tietoa niistä ei ennestään olisi. Voin kuvitella lasten kysymysten ripulia uusien hyllyjen kohdalla, kun perhepäivähoitajat hoitolapsineen tekee päivän ostoksia kaupassa. Toivonkin siksi, etteivät kauppiaat ripustaisi uusia tarvikkeita kassojen kupeeseen, kuten he toimivat ennestään esim varmuusvälineitten esillepanossa.

Vesillä Barbaran kanssa

Ajatelkaahan, jos oikeasti uutuustuotteen sitten aikoisi ostaakin, niin viimeistään kassalla olisi esitettävä kuluttajansuojaa koskevat tärkeät kysymykset: onko seksilelulla vaihto- tai palautusoikeutta? kuinka pitkä takuu on mekaniikalla ja kuuluuko patterit samaan kauppaan ? Kun kassalla on jonoa perässä vähintään 10 henkeä ja naapuri, niin kumman posket hehkuisi enemmän noloudesta punaisina, ostajan vaiko kassaneidin ?

Kun nyt seksilelut laitetaan esille kauppaan, niin mihin tuoteryhmään ne kuuluisi a.) urheilutarvikkeisiin b.) kauneus- ja meikkipuolelle c.) talous- ja kodinkoneosastolle d.) eläintarvikkeiden jatkoksi e.) viihde- ja elektroniikkapuolelle. Kuvitelkaas vielä näiden lelujen tuotevastaavan myyjän uutta aluevaltausta. Myyjän kun tarvitsee tietää tuotteista kaikki tarpeelliset yksityiskohdat, kuten energian kulutus ja käytön eri sovellutukset. Tässä riittääkin haastetta myyjille tuotteiden markkinointiin.

Luin lehdestä, ettei psykiatrian terapeutit pidä seksituotteiden kauppaa ruokakaupoissa sopimattomana esim nuorisolle. He katsovat, että tarkoituksella salatut aikuisten välineet aiheuttavat nuorille enemmän ahdistusta, mitä kotikaupassa sattumoisin nähdyt tuotteet.

Siuntion kirkko, astu sisään kanssamme

2010-01-03T20:59:00.000-08:00

Kirjoitan kahta blogia, enkä aina kirjoita pitkiä juttuja. Nyt kuvat kauniista talvisesta Siuntion kirkosta saavat puhua puolestaan. Valkea paksu lumi peittää kirkkomaata, ja tunnelma on valkea, kuulas ja rauhallinen niin kirkon sisällä kuin ulkonakin. Juho on ilmoitettu rippikouluun, ja hänen tulee kerätä vihkoonsa 8 kirkkokäyntiä, tai muuta kirkollista tilaisuutta. Sunnuntaina 3.1.2010 aamulla oli pakkasta -26C astetta, eli paljon. Autossa oli kylmää 6 km:n ajomatka, mutta

tiesimme, että kirkossa olisi sisällä tasaisen lämmintä uuden penkkien alle asennetun lämmitysjärjestelmän ansiosta. Meitä asiakkaita jumalanpalvelukseen osallistui runsaat 6 henkilöä. Penkkiriveissä oli hyvin tilaa edessä ja takana. Kuulosti aivan siltä, että pappi olisi puhunut henkilökohtaisesti vain meille. Saarnan aiheena oli Jumalan huone. Suuri kaunis ja juhlallinen onkin meidän Siuntion keskiaikainen kivikirkkomme. Ajatelin sitä, miten monia sukupolvia ennen meitä onkaan istunut näillä penkeillä, kuuntelemassa saarnaa kuten mekin sunnuntaiaamuna, ulkona pakkasen paukkuessa. Nuoret kuten Juho, on hekin odottaneet ripille pääsyään. Heitä toisia nuoria nyt peittää maa ja lumi sankarihaudoissa kirkkomaalla. Elämä ja kuolema on meitä Siuntiolaisia kautta aikojen koskettanut kirkkomme holvikaarien alla.

Kirkkomme kuvaus, lainattu Siuntion matkailusivuilta;

Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on valmistunut vuonna 1480. Tähtiholvinsa ja kattomaalauksensa kirkko on saanut aivan 1500-luvun alussa. Pohjoissaksalaiset tai baltialaiset kirkkomaalarit ovat maalanneet raamatun tapahtumia sekä katolisen kirkon legendoja holveihin ja seiniin. Tuli on tuhonnut kirkkoa neljästi, mutta kattomaalaukset ovat säilyneet. Puhdasoppisuuden aikana 1700-luvulla ne kuitenkin peitettiin kalkkilaastilla. Kirkkoa restauroitiin vuoden ajan juuri ennen talvisotaa. Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta kalkkilaasteja poistettiin maalausten päältä. Kirkko on omistettu Pyhälle Pietarille, jonka voi nähdä taivaan valtakunnan avaimineen kirkon veistoksissa. Avainsymboli on otettu sittemmin Siuntion kunnan vaakunaan.

Maalaukset kirkkomme katossa saa mielikuvituksen liikkeelle, mitä raamatun tapahtumia ne esittävät ? Joitan omia versioiota olen keksinyt. Keksitkö sinä, mitä kuvissa on meneillään ? Arvailuja varten olen numeroinut kuvat 1-6.
1.

Jokin kotieläin ?

2.

3.

Puudelin ja mäyräkoiran sekoitus ?
4.

5.

6.

Uuden vuoden lupauksia vuodelle 2010 !

2010-01-01T03:13:00.000-08:00

Uutena vuotena tehdään kaikenkirjavia lupauksia. On selvää, että lupaukset koskee vain ja ainoastaan itseämme. Elämme kuitenkin yhteisössä ja sosiaalisuus on ihmiskunnalle, kuten meille itse kullekin luontaista. Meidän on kaikkien syytä pitää huolta toisistamme, myös niistä jotka eivät kuulu lähipiiriimme. Toiset saavat huomiota osakseen mittavia määriä läheisiltään ja omilta yhteisöiltään. Joskus taas

näy niin, ettei meitä näkymättömiä muista tai huomaa kukaan. Tullakseni aikanaan itse tänne blogiin, oli minun myönnettävä olevani yksinäinen. Tätä edelsi aika jolloin päivien tai viikkojenkaan aikana en tavannut yhtäkään keskutelukumppania kodin ulkopuolelta. Olette varmaan muutkin keski-iän ylittäneet huomanneet, miten ystäviä ei enää löydä samoin, miten helppoa se olikaan nuorena. Meillä kaikkilla on kuitenkin paljon annettavaa ja jaettavaa toisillemme; ajatuksia, ideoita, myötätuntoa, harrastuksia ja aivan tavallista arkipäivää.

Paljon ei tarvitse sanoa, eikä kirjoittaakkaan, vain olla läsnä ajatuksen kiertämän päässä. Blogien maailmassa me tavoitamme toisemme eri kielistä ja etäisyyksistä huolimatta helposti. Myöskään ikä, sukupuoli tai mielipiteemme erot ei pidä meitä erottaa, vaan vuoropuhelut voi olla, mitä mielenkiintoisempia ymmärtää toista. Olen tehnyt itselleni uudenvuoden lupauksen tutustua uusiin blogeiihin, missä kannustusta kaivataan uuden blogiharrastuksen aloittamiseksi. Uusia blogeja löytyy: http://www.blogilista.fi/

On minulla muitakin kongreettisempia lupauksia toteuttaa tämän vuoden aikana. Päämääräni ovat kyllä selvillä, mutta ehtojen osalta käyn vielä kiistaa itseni kanssa, missä muodossa lupauksiani koitan toteuttaa.

Yksi lupauksistani on kuitenkin ylitse muiden, lupaan ja vannon yrittäväni elää ja viettää tätä päivää sellaisena, kuin se on kaikkine mahdollisuuksineen.

No, eilinen yritykseni oli hyvä; olin ostanut valmiiksi tinat ym, tehdäksemme uuden vuoden taiat mahdollisiksi perheeni kanssa. Vaan yritykseni ei ottanut tulta alleen, eikä siksi onnistunut. Syy ei ollut minun. Murrosikäiset poikani kavereineen ei olleet yhtään kiinnostuneita äidin järjestämästä ohjelmasta. Sellaista elämä on !

Kuten Jerrylle kävi, vuodessa voi tapahtua paljon !

Aarne ja epäilyttävät appelsiinit, 3. osa

2009-12-14T07:28:00.001-08:00

Aika alkaa himmentää muistoja isästäni Aarnesta. Tavanmukaista on, että kriittisessä tilassa skitsofreenikko joutuu pakkohoitoon, koska esim lääkkeet on voineet jäädä ottamatta. Mieleltään sairaat näkevät usein päinvastaisen kuvan sairaalahoidosta ja auttamisesta. Heidän mielestään apu sairaalassa voi olla kiduttamista ja lääkkeitten tuputtaminen myrkyttämistä. Vastaväitteistä huolimatta olisin suonut isälleni hoidon sairaalassa, koska hän ei ymmärtänyt omaa parastaan.

Myrkkyä appelsiineissä ?

Isäni oli soitellut ja valittanut, ettei hän sydänvikansa vuoksi jaksa kantaa ruokakasseja yläkertaan asuntoonsa, kun kerrostalossa ei ollut hissiä. Isä ei välittänyt vihanneksista, ja siksi hänen ruokavaliossaan oli paljon parannettavaa. Ajattelin, että Aarne voisi saada itselleen kodinhoitajan palvelun kaupungilta. Asia järjestyikin isäni lääkärinlausuntojen perusteella. Kodinhoitajien esimiehelle selvitin tarkasti, millaista apua Aarne tarvitsee. Kotipalvelun käynnistyttyä isäni alkoikin heti soittelemaan minulle ja valittamaan, ettei kodinhoitajat suostu ostamaan hänelle olutta tai tupakkaakaan. Lisäksi hänet yritetään myrkyttää appelsiineillä, mitä hoitajat ostavat hänelle vastoin hänen toiveitaan.

Kului viikkoja, ja kodihoitajien toimistosta soitettiin minulle. Toimiston esimiehen mukaan nuoret kodinhoitajat pelkäsivät Aarnea, eikä isäni asuntoon haluttu enää mennä vapaaehtoisesti. Asia ei yllättänyt minua, ja sovimmekin esimiehen kanssa, että kodinhoidon avun isälleni voi heti lopettaa. Vahinko, Aarne ei ollut riittävän motivoitunut ottamaan vastaan ulkopuolista apua.

Silloin tällöin keskustelin isäni iäkkäiden sisarten kanssa puhelimessa. Sisarten kyselyt minulta olivat jollain tapaa merkillisiä, ja jäin hämilleni heidän kiusallisista kysymyksistään. Asia ratkesi, kun mummoni kysyi suoraan minulta ” pahoinpiteleekö mieheni minua ? ” Aarne kun oli sellaista väittänyt hänelle puhelimessa. Olin siis mieheni pahoinpitelemä tytär- rassukka, kenet Aarne aikoi pelastaa turvaan omasta kodistaan !

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että isäni oli muuttunut agressiiviseksi miestäni Jukkaa kohtaan. Aarne eli kuvitelmassaan, että mieheni on vaaraksi minulle. Isäni vainoharhat muuttuivatkin pelottaviksi uhkakuviksi. En jaksanut taistella enää isäni sairautta "tuulimyllyä" vastaan ja päätin ottaa etäisyyttä häneen. Myös mummoni Hilda oli huolissaan jaksamisestani isäni vuoksi. Mummo oli kekseliäs ja ehdotti, että hän kertoo isälleni minun muuttaneen Englantiin ulkomaille mieheni kanssa. Näin tapahtuikin. Lähettelin Aarnelle postikortteja ulkomailta, missä milloinkin lomailimme.

Kului vuosia. Viimeinen tapaamisemme oli isän hautajaiset 1990-luvun alussa. Aarne oli menehtynyt sydänsairauteensa. Tietenkin minua kadutti, että isäni ainoana lapsena olin jättänyt hänet yksin. Totuus oli kuitenkin se, etten olisi pitempään kestänyt henkistä stressiä, mitä tahtomattani koin hänen vuokseen. Haluan kuitenkin muistaa isääni lämmöllä, niin terveenä kuin hänen sairainakin vuosinaan.

Kun olen kertonut Aarnesta läheisille ystävilleni, olen saanut hämmästyksekseni kuulla, että vastaavia " vaikeuksia " on muutkin kokeneet läheistensä taholta, ilman, että hankaluuksien takana edes olisi mitään varsinaista sairautta. Voin kertoa isästäni, koska hän itse ei ollut vastuussa käytöksestään. Olen antanut myötätuntoa ystävilleni, jotka ovat kokeneet, miten ahdistavaa elämä voikaan olla, jos tuttu ihminen provosoi tavalla tai toisella läheistensä elämää.

Kiitos jokapäiväisestä lounaastamme

2009-12-12T06:19:00.000-08:00

Meitä joulun viettoon tykästyneitä moititaan ylenpalttisuudesta ja ylensyönnistä. Totuus joulun vietosta on kuitenkin aivan toista oman perheemme kohdalla, ja varmaan monen muunkin ruokakunnan osalta. Muistan työkaverini pitäneen joulua pakanallisena yltäkylläisyyden juhlana, mitä pahetta ihmisten kuuluisi välttää. Muistan kysyneeni, miten hän voi osallistua yrityksemme lounaalle " seisovaan pöytään " joka päivä, jos syöminen on pahe ? Tarjolla on lounaaksi 3 eri ruokaa, salaatteineen, kasvis- puuro- keitto vaihtoehtoineen päivineen. Ainakin meidän perheessä joulupöytä; kinkku ja laatikot on paljon kalpeampi esitys, mitä työpaikan jokapäiväinen lounaspöytä !

Epäilemättä minun oli vaikea kuvitella työkaverini jäävän viikoksi joululomalle ruisleipä ja vesikuurille. Itseasiassa syöminen on töissä yltäkylläistä joka päivä. Ei joulu ole mielestäni pakanallista, vaan paremminkin työssäkäynti. Työnantaja haluaa tarjota meille etuutena lounaan, jotta jaksamme tehdä töitä koko aterian edestä, pitkälle iltapäivään. Jotta suostuisit jäämään ylitöihin, saat lisää ruokaa illalla, jottei kodin jääkaappi tulisi ekana mieleesi.

Meidän läntisessä ruokakultuurissa käyn kaupassa miltei päivittäin, ja puolivalmisteista pähkäilen, mitä teemme iltapäivän ateriaksi perheelle. Tavallista on makaronilaatikko, nakit/Ikean lihapullat + Felix jauheesta tehty muussi tai keitetty riisi ateriat eri variaatioineen. Ruoanlaittoni ei ikinä vie 20 min pitempää aikaa, muuten kuin ruoat hellalla kiehuen tai uunissa hautuen. Joskus on uusissamme kokonainen fileoitu lohi tai valmiiksi paloiteltu broileri. Näiden uuniin laittaminen vie aikaa 5 min. Perunat ja kasvikset kiehuu myös 20 minuutissa valmiiksi. Päivällisiimme kuluvasta ajasta voi päätellä, ettei ruoanteon taitoni ole kovinkaan kummoiset. Jos joskus olen jotain työläämpää tehnytkin, ei pöperöt ole menneet kaupaksi. Näin ollen olen katsonut, ettei vaivannäköni juurikaan kannata. Meillä pojat ei esimerkiksi syö makeita leivonnaisia juuri lainkaan. Edes hillot tai suklaa ei kelpaa pojille, jos makupalat on väärää merkkiä kuten Virosta ostettua Kalevi-suklaata.

Kun tulee joulu, omalta osaltani ruoanteko muuttuu edellämainittua arkea vieläkin nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi.

Mies, Jukka ostaa kinkun 6-8 kg, sulattaa sen jääkaapissa 3:ssa päivässä. Lopuksi hän paistaa lihan uunissa 4-6 tuntia.

Minä ostan lanttu- ja perunalaatikot Lions joulumarkkinoilta rouvien itse tekeminä. Myös aidon kuusen ostamme samoilta markkinoilta, ja se tuodaan samaan hintaan kotiimme perille. Markkinoilta ostamieni tuotteiden osalta tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. En itse ole eko, mutta tämä Lions Joulumarkkina vinkkini olisi ekoilijoille varsin käyttökelpoinen. Joulun valmistelu on myös tavallisia arkipäiviä helpompaa. Koska jouluna tarjotaan aina tuttua vakio ruokaa, ei menyytä tarvitse miettiä etukäteen sen kummemmin. Samaa pakanallista possu- ja jouluruokaa syödään niin pitkään ja monta päivää, että kaapissa lymyilevät hernekeittopurkit ja pakastimen kalapuikot alkavat kuulostaa luxus-aterioilta.

Nyt olen 8.12 alkaen käynyt Lohjalla tutkimuksissa päiväsairaalassa. Tutkimuksiin kuuluu ilmainen tukeva aamiainen, ilmainen lounas Lohjan kaupungintalolla, missä ateriavaihtoehtoja (Amica) on 3, salaatteineen ja jälkiruokineen päivineen. Lisäksi iltapäivällä saamme kahvia ja pullaa päivän päätteeksi. Sairaalamaksu on n 8-9 euroa päivässä. Minulla on sattumalta otettuna vakuutus pitkän sairastelun varalta syntyessäni, joten päiväsairaalassa oleskeluni ei maksa perheellemme käytännössä mitään.

Tarkoitus on postauksessani kertoa, että elämme yltäkylläisyydessä joka päivä, nykymittareilla mitattuna. Joulu on ystävien tapaamisen perinne ja omantunnon muistutus meille siitä, että köyhyyttäkin on olemassa meillä ja muualla. Voimme ruokapöydän ääressä miettiä, miten voisimme auttaa niitä, joilla ei mene hyvin. Harmi vain yksin miettiminenkään ei riitä, tarvitaan myös tekoja.

Jo onkos tullut kesä nyt talven keskelle ?

2009-12-09T00:15:00.000-08:00

Joulun valot kotona ja kaupoissa piristää jälleen talvi-iltojamme. Miten hiljaista, kylmää ja pimeää täällä pohjolassa olisikaan ilman katuvaloja, ja asutuksen valoisia ikkunoita. Valon tunnelmineen joulu on lähellä. Kun olen nyt kotona, on helpompaa ottaa joulu vastaan rauhallisesti. Joulusta voi ottaa omakseen vain sen osuuden, mitä jaksaa hyvillä mielin toteuttaa. Paikalliset joulumarkkinat ovat yksi sellainen kiva tapahtuma, minne haluan mennä. Siuntiossa markkinat järjestää Lionsit, mihin yhdistykseen mekin kuulumme. Teen sinne yleensä joulutorttuja myytäväksi. Markkinoilta ostamme aidon kuusen, osallistumme arpajaisiin ja tutustumme valittuun uuteen Luciaan.

Joululahjoja olen alkanut hankkimaan jo kesällä, ja lahjaideoita olen toteuttanut mm Turkissa syyskuun lomallani. Tässä vähän kuvia joulun huumasta täältä läntiseltä Uudeltamaalta. Kirkkonummelle avattiin uusi K-City Market lokakuussa, mihin olen lähiviikkona tutustunut.

Pojille ostin Tiimarista eilen suklaa joulukalenterit 50%:n alennuksella a,1€ kpl. Kotona poikien pitikin kuroa joulukuun päiviä kiinni syömällä 8:n luukun suklaat kerralla !

Laulajaisten valmistelua

2009-12-03T04:34:00.000-08:00

Jukan suku pitää jokavuosi ns laulajaiset "pikkujoulun" sukulaisten kesken. Jukan äidin perhe oli kotoisin Viipurista, missä heillä oli peltisepänliike keskellä kaupunkia Vesiportinkadulla (sanotaan Viipurin kauneimmaksi kaduksi). Enok Ukin talon ja verstaan vastapäätä oli pikkuruinen nunnaluostari Viipurissa. Me ollaan käyty Jukan kanssa tätä kotitaloa katsomassakin.

Amppeelissa kukkii vielä kesän muovikukat, ne laitoin nyt vihdoin viimein varastoon !

No, joka tapauksessa Marjatan perheellä on karjalaiseen tapaan perinne kokoontua laulamaan jouluisin, yhdessä sukulaisten kesken. Joululaulujen perinteestä ei ole luovuttu tähänkään mennessä. Koko suku, kaikki kynnelle kykenevät kokoontuu aina joulukuun alkupäivinä perheen luokse, jonka kotiin mahtuu 30 henkeä laulamaan.

Marjatan tekemä huurteinen pihapöllö

Alussa laulajia oli vähemmän, nyt nuormmat 3 lasta on 1 vuotiaita. Jukan äiti Marjatta ja Timo ovat vanhimmat, lähemmäs 80 vuotiaita. Täytyy mainita, että Marjatta on isoäiti, ja isoäiti on hänen tyttärensä Helenakin näille suvun pienimmille. Joka joulu lauluvihko on yhteislauluna laulettava läpi ennenkuin päästään ruokapöytään. Sitten myös leikitään ja tanssitaan piiriä, isot ja pienet. Katsos .. näin näin tonttu ukko.. ruista leipoo. Ja mm kehrätkäämme silkkilankaa .. hienonmpaa, kuin hiuskarvaa ...

Minun betonista valama peikkotyttö kyyhöttää kukkapenkissä

Nyt laulajaiset pidetään vuorostaan pitkästä aikaa meillä 5.12 lauantaina. Taitaa ollakin kolmas kerta meillä. Juhlien valmisteluissa ei liiemmin ole vaivaa, kun juhlat pidetään nyyttikesteinä. Jokainen ilmoittautunut perhekunta tuo esim laatikoita, suolakalaa ym mistä sovimme etukäteen.

Tänään järjestelin ja somistin vähän pihaa. Jouluvalot pitäisi laittaa ulos seuraavaksi. Otin myös kuvia.

Pihassa on tuo uima-allas "monttu" ja sen eteen nostin särmin, mihin ripustin juluvalot (ei nyt näy päivällä). Jukka laittaa sit lisää vielä valoja etupihalle.

Isäni Aarne 2.

2009-11-26T12:20:00.001-08:00

Kun isältäni kysyi, miksi hän on eläkkeellä, kertoi hän kärsivänsä sydänviasta ja verenpaineesta. Mummoni Hildan kertomana kuitenkin tiesin, kyse oli skitsofreniasta. Asuin mieheni kanssa Siuntiossa, joten isäni tapaamiset olivat satunnaisia vierailuja tai auttamista, kun hän oli pulassa. Isälleni sattui merkillisiä tapauksia, mitä ilmeisesti aiheutui vain isäni kaltaisille ihmisille.

Isäni oli ylipainoinen. Hämäävää oli, että usein Aarne vaikutti puheineen aivan normaalilta. Hänellä sekavuus olikin kausittaista. Nuorempana Aarne oli ollut pitkiä aikoja Nikkilän sairaalassa. Erikoista oli, että hän oli pitkään seurustellut erään sairaanhoitajan kanssa täältä sairaalasta.

Kerran isäni soitti, ettei hänellä ole rahaa ruokaan. Kun hän oli aamulla herännyt, oli lompakko hävinnyt asunnosta. Isäni kertoi, että asunnossa oli ollut naisvieras yötä, ehkä nainen oli sen varastanut. Asuntoon naiselta oli jäänyt vaatteita ja käsilaukku. Laukun sisältä löytyi puhelinmuistio. Pyysin isää kuvailemaan, miltä nainen näytti ja antamaan minulle puhelinnumeroita muistiosta.

Alussa numeroista ei osattu sanoa, kuka nainen oli. Vihdoin tärppäsi, puhelimessa oli naisen veli. Puhuin alussa vain naisen kadonneesta käsilaukusta ja sain selvitettyä hänen nimensä. Lopuksi kerroin, että syytämme naista lompakon varastamisesta, jos hän ei palauta rahoja isälleni. Ilmeisesti nainen palasi isäni asunnolle, koska hänen raha-asiansa järjestyivät.

Isäni oli ollut vuorostaan itse kylässä. Emännän ompelukoneesta oli tullut selvästi vaarallista kaasua ulos. Isäni oli silmänräpäyksessä hoksannut heittää ompelukoneen alas parvekkeelta pihalle, ennen sen räjähtämistä. Isä oli tyytyväinen urotekoonsa, ilman hänen nopeaa reaktiokykyään ihmiset olisi olleet vaarassa.

Oli kevät ja vappu tulossa. Isäni alkoi soittelemaan minulle peräkkäisinä iltoina ja ikävä kyllä yölläkin. Nyt tällä kertaa isäni oli innoissaan. Hän halusi järjestää minulle tyttärelleen oikein kunnon ylioppilasjuhlat. Selvitin hänelle - en ole ylioppilas, enkä juhlia tarvitse. Isäni oli kuitenkin tosissaan, hänen mielestään riitti, että ostamme ylioppilaslakin ja pidämme juhlat. Olin nähtävästi pettänyt isäni toiveet ylioppilaaksi pääsystä. Olisipa se noin helppoa ollutkin.

Rakensimme omakotitaloamme Siuntioon, vuonna 1981 ja 1982. Rakentaminen inspiroi isääni siinä määrin, että hän alkoi remontoida omaa yksiötään myös. Hän oli mm sahannut sänkynsä kappaleiksi. Seinässä luki ” herneketo”. Keittiön kaapin ovet oli irroteltu, verhot leikattu saksilla lyhyeksi, TV:n sisältö oli tyhjennetty kuorestaan lattialle. Isän sisko kertoi Aarnen aiemmin keittäneen muovisangossa vettä hellalla. Kun sanko oli sulanut ja vedet lattialla, oli isä imuroinut vedet, jolloin imurikin hajosi siihen paikkaan. Asunnon hävityksen vuoksi menimme katsomaan Aarnea Puotilaan. Isä oli taas touhukas, hän oli sulattamassa jääkaappia. Hän oli kääntänyt jääkaapin keittiössä ylösalaisin. Isän mielestä kaappi sulaisi niin päin nopeammin.

Minun oli vaikea etsiä kuvaa, mikä ilmentäsi isäni arkea. Ei hän ollut maailman musertama, kuten mielenterveyden potilaista helposti ajatellaan. Hän oli oikeastaan optimisinen ja idearikas ja onnellinen, kunhan omat visiot toteutuivat. Törmäyskurssilla oltiin vain silloin, kun muut joutuivat puuttumaan hänen tekemisiinsä. Ei se hankalaa hänelle ollut, vaan muille.

Isääni olisi pitänyt hoitaa aika ajoin sairaalassa, mutta tätähän se avohoito oli, ja omaiset sai pitää huolta vajaakuntoisista. Isästäni huolehtiminen oli hankalaa, kun häneltä sairaudentunto puuttui. Aarne nautti myös alkoholia, varsinkin jos kavereita kyläili. Alkoholi ei missään nimessä sopinut yhteen psykelääkkeiden kanssa. Kielsin häntä usein kaljoittelemasta. Isäni peruste oluen nauttimiselle oli mallasjuoman tervehdyttävä vaikutus. Nimittäin vain riittävästi juomalla olutta ihohuokoset pysyivät avoimina, selvitti isäni. Kun minä en juonut olutta, en voinut olla perillä juoman terveysvaikutuksistakaan. Enpä tosiaankaan.

Isäni Aarne

2009-11-26T01:12:00.001-08:00

Oikea isäni Aarne oli skitsofreenikko. Olen tähän saakka vaiennut isäni sairaudesta ja tekemisistä. Isäni kuolemasta on kulunut 20-vuotta. Nyt kun minulla on omia lapsia, olen tulossa toisiin ajatuksiin, miksi en voisi kertoa isästäni. Isäni eläessä jaksoin suhtautua huumorilla hänen oivalluksiinsa, tiettyyn pisteeseen

saakka. Isäni itse halusi jakaa elämän ohjeitaan ja ideoitaan laajemmallekin tuttavapiireihin. Hänen ajatuksensa olivat yleishyödyllisiä ja mallikelpoisia hänen omasta mielestään. Siis eivät mitään salaisuuksia.

( Isästäni kerron lisää jatko-osissa 2. ja 3. vielä myöhemmin)

Kirjoitan blogissani isästäni esim seuraavista syistä.

- Isästäni kirjoittamalla voin purkaa kokemaani ahdistusta, ja ehkä saada toisilta myötätuntoakin
- Kukaan ei isääni muistaisi, jos en minä hänestä kertoisi
- Kirjoitan isästäni kertomukset talteen pojilleni
- Ehkä antaa lohtua ja vertaistukea toisille, joilla isä/äiti ei ole ollut kaikin puolin mallikelpionen
- Minulla ei muutoinkaan ole elämässäni ollut salaisuuksia. Salatut asiat ovat yleensä liittyneet toisiin ihmisiin

Isäni nuorena

Todellisuudessa en tiennyt pitääkö minun nauraa vai itkeä isäni jutuille ja tekemisille. Joskus nauroin, joskus itkin ja välillä ahdistuin. Isästäni olen edelleen ahdistunut, koska tietyssä vaiheessa minun oli päästettävä hänestä irti. Roolimme olivat päälaellaan, minä olin aikuinen ja hän 50-vuotias lapsi. Lopulta en enää nuorena naisena jaksanut selvitellä hänen ongelmiaan, tai valvoa öitä, olihan minun mentävä töihin aamuisin. Alussa tutustuessani häneen 22-vuotiaana oli minun tarkoitus häntä auttaa.

Synnyinkotini Kalliossa 1950-luku

Nuorena isäni oli komea mies, joka tummine hiuksineen muistutti Elvistä. Hän oli muuttanut pohjois -Savosta Helsinkiin vanhempien sisarustensa luo. Armeijan hän suoritti laivastossa. Helsingissä hän tutustui äitiini ja he menivät naimisiin 1950-luvun alkuvuosina. Sitten synnyin minä vuonna 1956, jolloin asuimme Kalliossa 4:llä linjalla, puutalossa, pienessä yksiössä. Yksiön omisti mummoni Hilda. Isäni harrasti mm valokuvausta ja hän teki runsaasti omatekoisia musta-valko kuvia minusta kun olin pieni. Valokuvat ovat äidilläni edelleen tallessa. Kuvat muistuttaa minua siitä, miten tärkeä lapsi olin isälleni. Elämä silloin oli vielä täysin normaalia. Mummoni kertoi, että hän oli avustanut rahallisesti isääni suorittamaan kuorma-auton ajokortin. Äitini teki valtiolla puhelinvälittäjänä vuorotyötä. Kun isälläni alkoi ilmetä skitsofeenisiä oireita, äitini ja minun elämä muuttui mahdottomaksi hänen kanssaan.

Mummoni talossa Puistolassa

Äitini erosi isästäni kun olin 3 vuoden vanha. Muutimme pois Helsingistä Kalliosta 14km päähän Puistolaan mummoni Hildan taloon. Vaarini Uno Hjalmar kuoli, kun olin 4 vuotias. Puistolassa mummoni ja enoni Terho asuivat yläkerrassa. Minä ja äiti asuttiin alakerrassa. Järjestely oli hyvä. Sain ison perheen, missä olin ainoa lapsi. Vuosien kuluessa kiinnyin kovin mummooni Hildaan, koska hän hoiti minua päivisin ja iltaisin, äitini käydessä töissä.

Mummolan perheeni

Äiti löysi toisen miehen Taunon, kun olin 4-5 vuoden vanha. Taunon kanssa he menivät naimisiin, kun olin 8-vuotias. En sitten Aarne isääni nähnyt lapsuudessani, kun en halunnut. Olihan minulla isä Tauno. Sain siskon, kun olin 10-vuoden ikäinen. Kun olin aikuinen, päätin että tutustun isääni uudelleen. Tälle uudelle tutustumiselle oli tilaisuus, kun yhdessä Aarne isäni kanssa matkustimme ukkini hautajaisiin keski-Suomeen. Tapasin silloin tällöin isääni, joka pysytteli poikamiehenä. Kävin häntä katsomassa Helsingissä Itäisellä Brahenkadulla ja myöhemmin 1980-luvulla Puotilassa, minne hän muutti.

Aarne Karjusen pankki, Hakaniemi

1980- luvun alkuvuosina isäni soitteli läpi kaikki tuttavansa. Isäni aikoi perustaa Hakaniemeen Aarne Karjusen pankin. Pienetkin talletukset olisivat tervetulleita hänen uuteen pankkiinsa. Tuttaville ja sukulaisille hän varmistaisi erityisen hyvän koron. Varat olisivat isäni pankissa varmassa tallessa, hänhän toimisi itse pankin johtajana. Kun mummoni kuuli isäni pankki-ideasta, soitti hän minulle ja kyseli olinko antanut isälleni rahaa pankin perustamista varten ? En takuulla ollut antanut. Mummon kanssa keskustelimme myös siitä, mitä jos jotkut isän kaverit ” muut avopotilaat” päätyivät antamaan rahojaan isäni pankkiin. Isällä oli kavereita, ja kokemusta minulla oli siitä, että yhteistyöstä hänen projekteissaan saattoi syntyä melkoinen soppa. Mummolle jouduin kertomaan, etten tunne isäni kavereita, enkä jaksa lähteä heille soittelemaan.
( Isästäni kerron lisää jatko-osissa 2. ja 3. vielä myöhemmin)

Sulttaanien herkku selätti hampurilaisen

2009-11-19T14:42:00.001-08:00

Kyllä minua hymyilytti kun maanantaina iltapäivällä TV:stä tuli Hullu Juttu sarjaan kuuluva reportaasi turkkilaisista pitseria-kebapruokapaikoista Suomessa. Nykyisin nakkikioskit tai perinteiset kyläbaaritkaan ei enää vedä asiakkaita, kuten ennen. Syy on siinä, että kadun toisella puolella on tarjottavana tuhdimpaa evästä; kebappia tai pitsaa miltei samaan hintaan !

Ennen kioskien kyljessä värjöteltiin sateessa ja pakkasessa nakkisämpylää haukkaillen. Nyt Suomessa kylien raitilla ei enää suostuta palelemaan, vaan kävellään sisään lämpimään turkkilaiseen pitseriaan. Tilataan mitä halutaan turkkilaisesta menustä ja 20 minuutuin kuluttua saadaan pöytään kuuma höyryävä annos ruokaa 5,50 -8 eurolla. Ohjelmassa esimerkkinä oli Kouvola ja kaupungin ympäristö, mistä löytyi vaivatta vajaan kilometrin välein noin 20 turkkilaista ruokapaikkaa. Pitserioissa oli miltei kaikissa samat ruokalistat, pieniä vivahteita lukuun ottamatta. Keittiöissä kebaplihat pyöri joka ravintolassa samanlaisissa vartaissa ja lihasta leikattiin ohuita siivuja samannäköisillä leikkureillakin.

Kebap tarkoittaa paahdettua lihaa. Kun Suomessa puhutaan kebapista, tarkoitetaan sillä nimenomaan döner kebapia eli pystysuuntaan pyörivää lihavarrasta. Turkissa döner kebap on arkinen pikaruoka ja liha on vapaana kasvanutta lammasta. Suomessa käytetään joko nautaa tai erilaisia lihamassasekoituksia. Kysyn vaan miksi meillä Suomessa ei ole tarjolla oikeaa lammasta ?

Kebap-paikkojen esittelyistä päätellen Kouvolassa syödään ulkosalla pääsääntöisesti vain pitsaa tai kebappia, vaihtoehtoisesti riisipedillä tai vehnärullaan käärittynä. Olen samaa mieltä itsekkin, söisin enemmin kebapin sisällä ravintolassa, kun nakkisämpylän ulkona. Tiedän, että turkkilaisten monopoli kyläravintoloittemme omistajina on totta, koska pienessä 5000 tuhannen asukkaan Siuntiossamme on toiminut pitkään turkkilaisten veljesten ylläpitämä pitseria, keskellä kylää. Jos pojillemme ei jostain syystä saada järjestettyä ruokaa iltapäiväksi, antaa isä heille käyttöön 9,70 euron lounassetelit molemmille. Tyytyväisinä pojat kantavatkin kotiin mieleiset pitsat. Lounassetelin arvo riittää vielä kokisjuomiinkin.

Turkkilaiset työskentelee omissa ravintoloissa perheyhteisönä, osa lapsista palkatta. Yhteisölle riittää, että vanhemmat saavat palkan. Alhaiset palkkakustannukset takaavat lounasruokailijoille edulliset ateriahinnat. Haittana on tietenkin se, ettei perheenjäsenille kartu Suomessa lainkaan eläketurvaa, kun palkkaa ei makseta heille henkilökohtaisesti. Turkkilaisilla yrittäjäperheillä on myös paljon lapsia. Kun lapset aikuistuu, löytyy jopa morsiankin Turkista, kerrottiin ohjelmassa. Suomalaisille yrittäjille vastaava ravintolatoiminta ei ole kannattavaa. Suomalaisen yrittäjän perhe harvemmin suostuisi palkattoman työn tekemiseen.

Kouvolassa kebapyrittäjä kertoi itselleen jäävän palkkaa käteen n 1.500 euroa kuussa. Summa on reilusti alle Suomen vähimmäispalkan, mitä työntekijälle tulee maksaa täysipäiväisestä työstä. Minulla ei ole pahaa sanottavaa turkkilaisista yrittäjistä. Päinvastoin, he tekevät työtä elinkeinonsa edestä siinä, missä suomalaiset kääntyvät työvoimatoimiston asiakkaiksi. Turkkilaisten yrittäjien asettumista tänne pohjolaan voidaan pitää omaleimaisena kulttuurilisänä. Eipä olisi osannut Siuntion ikonimme kansalliskirjailija Aleksis Kivi tätä erikoisuutta todeksi uskoa. Siuntiossa kirjalija asui pitkään pitoemäntä Charlotta Lönqvistin talossa. Pitoemäntä ammattina merkitsee nykykielellä gateringyrittäjää, ja miksei tänä päivänä nimike yhtä hyvin tarkoittaisi kebapyritystäkin.

Oma mieliherkkuni Turkissa on ylläoleva Dürüm Adana (tulinen letturulla), minkä kanssa on aivan pakko juoda pullollinen kylmää Efes-olutta. Siuntiossa saan tyytyä riisikebapiin, kun muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla (paitsi pitsaa). Istanbulissa kerran saatiin tilatuksi aivan mahtavan hyvää munakoisoa täytteellä. Toista kertaa en ole osannut sitä tilata, kun en tiedä ruoan nimeä. Olen taltioinut puhelimeeni herkkuruokien nimiä, kun haluan tallettaa ne varmaan paikkaan, mikä olisi myös mukanani, kun turkkilaisessa ravintolassa tilaan sopivaa ruokaa. Joskohan tästä soittaisin - sebze yemeği:lle ? Toivon joululahjaksi turkkilaista ruokakirjaa, joten saas nähdä muistaako pukki huomioida toivomustani.

Reilusti täti, kummi tai mummi

2009-11-16T11:21:00.000-08:00

Olen monesti miettinyt kuluvaa oman sukupolveni aikaa. Kokemuksiamme on jakamassa vanhempamme ja heitä edeltänyt isovanhempiemme sukupolvi. Vanhuksia katsomme nykyhetkestä taaksepäin menneeseen. Itse kasvatamme uutta sukupolvea omista lapsistamme ja heidän lapsistaan. Tietoisuutemme ulottuvilla voi olla kokemuksia jopa neljän sukupolven ajalta.

Pamela tädistä esikuva ?

Sukupolvien saatossa oma elämämme on vain yksi monista. Meitä muistaa vain ne, jotka meidän jälkeemme elävät. Haluan, että omien lasteni tulee tietää minusta jotakin kongreettista ja positiivista. Mitä lapseni kertoisi minusta omille lapsilleen, kun minua ei enää ole. Lapsena olen ollut rakastettu, joskaan en aina kovin selvästi. Välittämisen positiivinen perintö on kuitenkin seurannut minua aikuisuuteen saakka. Olin pitkään äitini ainoa lapsi, ja lisäksi sain huomiota osakseni enoltani, tädeiltäni ja eniten mummoltani. Sisaruksemme ovat meistä jo muodostaneet omat käsityksensä, niin hyvistä kuin huonoistakin päivistämme. Menneitä ei kannata murehtia.

Miitta tädillä on psykiatrisia kykyjä

Rinnallamme voi kuitenkin varttua lasten ja nuorten sukupolvi, omia tai sisarustemme lapsia. Heissä olisi haastetta sedille, enoille ja tädeille. Opetelkaa olemaan kannustavia tukihenkilöitä nuorille. Nuoren minäkuva kehittyy läheisten ihmisten myötävaikutuksesta. Olkaa heistä kiinnostuneita, ja pitäkää yhteyksiä yllä. Valitettavasti on niin, ettei nuorilta saa läheskään aina välitöntä vastakaikua. Vastakaikua on odotettavissa, kun itse olet vanha, ja nuoret aikuisia. Kun täytät 60-70-80 vuotta on lempilapsesi mukana juhlissasi. Eihän kivaa tätiä kukaan unohda.

Oikea mummo

Itse haluan olla reilusti täti tai mummo. Kaverisuhteissa käytetään etunimeä. Täti ja mummo määritteet sisältävät itsessään huolenpitoa ja välittämistä, kuten äiti sanakin. Mummoksi tuloa saan kyllä odottaa, kun vanhempi poikani Lasse on vasta 15 v. Ikäni 53 v puolesta voisin kyllä hyvinkin olla mummo. Jotkut kaverini on saaneet mummiuden sädekehän alle 50 vuotiaina. Itse ottaisin mummiudestani irti kaiken mahdollisen ja hoitaisin lasteni lapsia mielelläni. Mummin osa saan vielä luvan odottaa. Onneksi toisaalla tätinä ja kummitätinä minulla on mukavia haasteita edessäni. Voisin vaikka soittaa ja kysellä kummityttöni Leppäkorven sitruuna sopraano Heidin kuulumisia viimeiseltä ratsastustunniltaan. Heidi aloitti koulunkäynnin 1 luokalla nyt syksyllä. Oletko sinä saavuttanut mummin tai tädin asemaa. Jos olet kummi, miten muistat kummilastasi ?

Ikeassa ostoksilla, synttärit ja kalustamista

2009-11-14T12:10:00.000-08:00

Viikko sitten Juhon synttäreille piti saada siivotuksi kaikki huoneet tip top kuntoon. Siivoamiseni ei sujunut ihan kuten piti kaikilta osin ajan puutteen vuoksi. Eteisen tuulikaappi on romua täynnä edelleen, kuten omakin huoneeni. Romukasojen hävittämisen ongelma on siinä, ettei ylimääräiset tavarat mahdu kaappeihimme. Pitäisi ensin kasojen purkamisen sijasta tehdä tilaa kaappeihin heittämällä sieltä pois turhat vaatteet ym rojut, mille ei enää ole käyttöä.

Synttärisankari Juho nenäpäivän jälkeisenä lauantaina, istuu makkarissa. Makuuhuoneemme on iso n 25m2. Huone on Jukan entinen toimisto, mistä on ulko-ovi autokatokseen. Huone voisi toimia vaikka itsenäisenä yksiönä, kun siellä on oma vessa ja putkivaraukset keittiöllekin. Makuuhuoneena tila on rauhaton, kun poikien kaverit tramppaa meille sisälle sen läpi, kuten muutkin vieraat. Kaikkeen outoon tottuu, ja arvaan, ettei moni emäntä vastaavaa läpikulkua sulattaisi. (Talomme pääsisäänkäynti, tuulikaappi on romuvarastona edelleen).

Sain kuitenkin siivotuksi huoneet, missä vieraitten kanssa seurustellaan. Huomenna sunnuntaina 15.11 tulee lisää sukulaisia kylään. Meidän poikien syntymäpäivillä on eroa vain 3 viikkoa, joten pojille pidetään yhteisiä synttäreitä.

Juholle merkittävin lahja oli huoneen uudelleen sisustaminen, jotta keyboard-soittimet mahtuisi sinne. Kuluneella viikolla kävin kahtena eri päivänä Ikeassa huonekaluostoksilla. Juhon huoneeseen ostin 3 laatikostoa, hyllyn, kirjoituspöydän, 4lamppua. Entiset kalusteet oli puunvärisiä, ja nyt uudet on kaikki valkoista melamiinia, joten ne kaikki sopivat yhteen. Rahaa kalusteisiin kului n 500 euroa.

Juhon synttärikakku. On muuten helppo tehdä; osta valmis kakkupohja, 3 purkkia Piltti-hedelmäsoseita (mielestäni hillo on liian makeaa) 2 banaania. Kostuta kakkukerrokset mehulla tms, väliin sosetta, banaaniviipaleet ja kermavaahtoa, millä kakku myös päällystetään. Sivuille olen ripotellut Corn Flakes muroja, kun mantelilastuja ei ollut.

Juhlapäivä oli myös Isänpäivä. Jukka valmisti vieraille ison nakkikeiton.

Ikea on myymälä, mistä löytää pieneen tilaan asianmukaisia kalusteita, pienellä hinnalla. Kuluneella viikolla sitten kasasin itse kaikki kalusteet kasaan. Siihen kuluikin kolme iltaa, ja käteni on kipeät ruuvien vääntämisestä. Jukka on työssään ja harrastuksissaan niin kiireinen, että tapani mukaan teen kotona nämäkin työt, olenhan kotona päivät 24 tuntia käytettävissä. Yleensä on myös niin, että mitä omapäisesti keksinkin, hoidan homman itse loppuunkin.

Olkkari on siisti, mitä nyt keskellä lattiaa kokoan Juholle noita Ikean valkoisia lipastoja.

Juhon huoneen kalustaminen oli minulta eräänlainen heräteostos; vein maanantaina Lassen Espooseen kouluun klo 10 ja tiesin, että joudun hakemaan hänet sieltä poiskin iltapäivällä. Ratkaisin asian kuluttamalla aikaani 4 tuntia Ikeassa, joka on aivan lähellä koulua. Ikeasta on kiva myös ostaa tuotteita, kun liikkeellä on tavanomasta pitempi palautusaika, taitaa olla peräti 90 päivää, eli 3 kuukautta. Jos joku kaluste ei kävisi, saisin rahan takaisin ilman turhia selityksiä. Kun saan Juhon huoneen kalustettua valmiiksi, laitan huoneesta pari kuvaa blogiini.

Keittiössä on vielä tämä romukasa. Työpöydällä takana on mielenkiintoinen yksityiskohta sisustuksessa; radio- mikro kompinaatio, mikä on tyylillä sijoitettu osittain ikkunan eteen.

Rock On 2009

2009-11-07T02:10:00.000-08:00

Perjantai illan Rock On konsertti väsytti vielä lauantaina. Jukan kanssa olimme kotona 2 aikaan yöllä. Ajettaessa kaupungissa sade sai mainosten valot läikehtimään. Lähempänä kotia, 45 km päässä keskustasta oli -1C pakkasta. Tienvarsien lumimetsät teki loppumakasta juhlallisen. Musiikin läsnäolo on jokapäiväistä miehelleni Jukalle, joka vetää IBM:n bändikerhoa. On hienoa kun yrityksen järjestämissä tilaisuuksissa saamme nauttia harrastusbändien saavuttamista taidoista. Kannustus- ja tukijoukkoina kotiväen on mahdollista olla läsnä IBM:n bändien esityksissä muutaman kerran vuodessa.

Vastoin Glorian perinteistä iltaa, konsertti pidettiin tällä kertaa Studio Krunikassa. Nyt Rock On konserttiin oli harjoitellut 5 bändiä, joskin bändeistä esiintyi vain 4 sairaustapausten vuoksi. Ensimmäinen areenalle astunut bändi oli Rimakauhu. Nimi oli luonteva valinta bändille, joka ensimmäistä kertaa esiintyi yleisölle. Rimakauhu oli intensiivisesti harjoitellut yhdessä vain vajaan vuoden. Bändin suomi-pop-rock ohjelmisto oli rentoa kuunneltavaa ja tanssittavaa.

Kuuluttaja juonsi jouhevasti lavalle seuraavan lyömättömän bändin XL:än. Sen lisäksi, että XL on vaatekokoni, se ylsi tässä konsertissa myös suosikikseni. Kappaleet, jotka saivat jalat alle ja väen tanssimaan, olivat ensimmäiseltä hankkimaltani levyltä Uriah Heep bändiltä. Väki notkistui ja sähköistyi entisestään Deep Purplen soudien jatkaessa XL:n hyvää aloitusta. Big BlueS yhtye soitti vuorollaan tuttuja ja uusiakin kappaleita hyvillä avuillaan. Laulujen sanat ja soundit saivat yleisön heilumaan tuoleissaan.

Triple Thrill yhtye vakuutti yleisön osaamisellaan ja taitavilla sooloilla. Yllätys solistiksi lyöttäyttyi remmiin lavalle Jukka huuliharpun soittajana. Vaikka sähköefekti puuttui, luritteli Jukka harpullaan muhevat soundit esitykseen, mitkä aitoon bluesiin kuuluukin. Jos bändien rekkalastillista soittimien ja -laitteiden määrää vertasi Jukan rintataskussa kulkevaan huuliharppuun, oli harppu instrumenteista kevyin ja ekologisin. Edellisiin Glorian vuosiin verrattuna Studio Krunikka oli viihtyisä tunnelmallinen klubi, missä konsertit kannattanee pitää jatkossakin. Ehdottomasti plussaa oli uusi juontajan osuus, mikä teki tilaisuudesta oikean viihdeshown. Yleisö oli tyytyväistä illan musiikilliseen antiin ja baarin palveluihin. Kuvainnollisesti konsertista lähdettiin kotiin punaiset nenät niskassa tai patit otsalla, olihan 6.11.2009 nenäpäivä.

Terveisin Annu ja Kaima

Talvi tuli, ehditkö varautua ?

2009-11-05T10:12:00.000-08:00

Ensi lumi yllätti eteläisen Suomen heti aamusta 6-7 aikaan, jolloin ensimmäiset töihin lähtijät starttasivat kotioveltaan. Paljon taivastellaan, miten ensilumi voi yllättää ? Ainakin meidän perheen ensi lumi yllättää aina. Missä ovat pipot, talvikengät, käsineet talvitakit, lumiharja, ja lapio millä puhdistaa auto lumikuorestaan. Onko talvirenkaat ehditty vaihtaa, onko pihalta kaikki käyttöesineet kerätty suojaan, vai löytyykö nurmikkoletkut ym puutarhatyökalut vasta keväällä lumen alta ? Jäätyikö ruohonlekkuri kiinni märkään pihaan ?

Kyllä ! Tämän aamuinen lumi ja talvi yllätti: Mainitsinkin jo talvivaatteet ja jalkineet. Juho on mennyt tähän saakka kouluun 800m matkan ilman takkia, vain huppari päällään, kangaskengät jalassa. Polkupyörät, 4 kpl on pihassa taivasalla, edelleen lumisateessa. Kun auton päältä piti harjata lumet pois, löysin apuun vain lattiaharjan ja punaiset puutarhakäsineet. Täällä Siuntiossa ei vielä satanut lunta klo 7 aamulla, joten Lasse lähti mopolla juna-asemalle. Iltapäivällä klo 15.30 oli lunta maassa jo 10 cm:n verran, joten ihme, että pyörä pysyi liukkaalla pystyssä kotimatkan. Puitten lehtiä emme ehtineet haravoida pihastamme laisinkaan ja viimeiset puusta pudonneet omenat jäi lumen alle. Myös teak-puutarhakalusteet on edelleen kuistillamme ulkona. Itse asiassa löytyyköhän Suomesta montaakaan perhettä, kenellä kaikki olisi asianmukaisesti reilassa ennen lumen tuloa. Jos esimerkillisiä talouksia löytyy, minulle voi ilmoittautua.

Talventuloon ennätimme varautua mm kiirehtimällä uuden pihavarastomme valmistumista. Saimme sinne pika pikaa asennetuksi hyllytkin. Nyt lumen tullessa ei vain ehditty siirtää tavaroita sinne sisälle. Vain vajaa viikko sitten saimme kasatuksi ja kuivatuksi autotallissa muovisen uima-altaamme. Se kun on aika hankala koottava, kun altaan ympärysmitta on 4.5 metriä. Lisäksi ehdimme jo vaihdattaa toiseen autoomme talvirenkaat. Nytkään en ehdi vielä raivata pihaa, kun ykkössijalla on sisätilojen siivous sunnuntaiksi.

Eilen oli Juhon synttärit 14 ! aamulla pojalle laulettiin. Herätessään Juho sai lahjaksi vohveliraudan, millä paistaa 2 vohvelia samalla kertaa. Juho sai myös lämpövuorilliset armykuvioiset talvikengät. Aamulla 4.11 Lasse ei ollut kotona, vaan yötä Sampalla Tiinan luona.

Itse jymy yllätys oli Juholle kun mummi ja Timo tulivat iltapäivällä. Heiltä Juho sai lahjaksi uuden keybordin, mistä poika oli silminnähden huippu onnellinen. Juho on bändissään kosketinsoittaja. Eilen illalla tutut vieraamme saunoivat ja tietty

paistettiin vohveleita uudella raudalla heille tarjottavaksi. Muut vieraat tuleekin sitten sunnuntaina kylään. Huomenna illalla 6.11 on Jukan jokavuotinen RockOn konsertti Kruunuhaassa Studio Krunikassa. Sinne menen minäkin Tiinan ja Annen kanssa illaksi. On muuten nenäpäivä huomenna !

Siivoamisen sietämätön pakko

2009-11-03T02:35:00.000-08:00

Meillä ei ole mitään muuttohommaa, tämä kaaos on ihan tavallista. Kotimme näyttää siltä, kuin myörremyrsky Katriina olisi pyyhkinyt talomme läpi. Sotkussa kyse ei ole mistään tietystä huoneesta tai nurkasta, vaan koko talosta. Kaikki huoneet on mm imuroimatta, kun robottimme Red Devil teki lakon, virhekoodilla -error 2. Me ei tiedetä, mitä vika tarkoittaa, kun ropotin ohjekirja on kateissa.
1.

Eteisessä on vaatekasoja

Ei se mitään, imuroimaan en kuitenkaan nyt pystyisi kun lattioilla on romua niin paljon. Pitää ensin siivota romut ja vaatteet kaappiin, ja sitten viimeksi imuroida. Nyt todella en saa enää laiskotella läppärini ääressä koko päivää, vaan pitää alkaa siivota taloa kuntoon urakalla. Muuten ei olisi niin hoppua, mutta sunnuntaina 8.11. pidämme Juhon synttärit. Sukulaisia tulee kylään 10-12 henkeä ja Juhon kaverit myös. En ole kakuista ym tarjottavista huolissani, vaan siitä, miten ehdin raivaamaan kodin. Kääk, ikkunatkin on pesty 1,5 vuotta sitten ! Onneksi ulkona on pimeää ja esim voin kutsua vieraat vasta klo 16 alkaen. Usein mietin, mitä järkeä on ylipäätään sisustaa kotiani kauniiksi, kun vaatekasojen alta ei erota huonekaluja.

2.

Jukan huone, paljon paperia ja johtoja

Tämä on sisustamisen pulmani kiteytettynä. Aion tehdä siivouksestani projektin ja siivoan huoneen kerrallaan, kuten myöskin pihan. Kuluvalla viikolla kirjoitan vain siivousprojektini edistymisestä. Olen ottanut kuvat nyt kaikista huoneista, missä on siivottavaa.
3.

Uudet kuvat liitän blogiini todisteeksi aikaansaannoksestani, kun mylläkkä on ojennuksessa. Tervetuloa " kauhugalleriaan " todistamaan kotimme muutosta, mikä on pakko toteuttaa 4:ssä päivässä sunnuntaiksi. Otan mieluusti vastaan vinkkejä, miten tästä parhaiten selviäisi.
4.

Lasse imuroi itse toissapäivänä, joten hommaksi jää vain petaaminen ja hyllyn siistiminen
5.

Juhon huone on hankalin siivottava, pojalla on paljon musiikkilaitteita, kirjoja ja muuta tavaraa. Kaappitilaa sen sijaan on vähän.

6.

Tässä minun huone, jossa kuivuu myös pyykit yleensä, vaatteet pitää siirtää omiin paikkoihinsa. Huom lattialla on vielä Turkin matkalaukku - miltei sellaisenaan likapyykkiä täynnä.
7.
Aloitin sisustamisen ostamalla Honkkarista nämä 2 tuikkutelinettä (7e/kpl) takan päältä turhat rojut pitäis siirtää muualle.
8.

Keittiö on helppo, nyt vain on korit pöydällä, kun etsin työkaluja, millä kiinnittää takkaan uudet tuikkutelineet.
9.

Tässä on meidän talon "pääsisäänkäynti" mitä ei itse käytetä, kun tullaan sisään suoraan autotallista, toisesta päästä taloa. Kun tulee vieraita, pitäis tuulikaappi tyhjentää. Nämä romut on ollut tuossa viime vuoden vesivauriosta lähtien, mikä sattui keittiössä.
10.

Tässä on yhteinen makkari. Hyllyn kiinnikkeet on löystyneet, seinän väliin pitäis laittaa jotkut prikat, niin tavarat ei putois hyllystä niskaan.

Tee se itse rintaliivit

2009-10-30T06:26:00.001-07:00

Edellisessä blogissani kehuin itseäni ja arvostelin Niksi Pirkkaa siksi, että itselläni on parempia ja toimivampia ideoita, mitä Pirkalla. Pirkan niksit on joskus melko älyttömiä, esim kuka kantaisi sienimetsässä sukkahousujen teräosassa kännykkää kaulassa, eli sukkahousut roikkuisivat kaulassa kuten kaulaliina. Ainakaan minua vastaan ei ole tullut tämän näköistä sienestäjää, onneksi. Kyllä kait olisi helppoa soittaa, jos sukan teräosa riippuisi rinnuksilla ja nailonin läpi vaan näppäilisi numeroita laitteeseen. Pirkka ei muistanut, että onhan ihmisten vaatteisiin keksitty taskut, missä kännykkää voi pitää asiallisemmin mukanaan sienimetsässä.

Edellämainitusta syystä on minulle kasvanut tarve saada todistettua Pirkalle, omien niksieni paremmuus. Tee se itse rintaliivit on kyllä ohje kesäksi, mutta julkaisen ohjeen nyt samalla, kun puran kesäkuvat pois puhelimestani.

Rintaliivit - Niksi-Annun ohje

Viimeiset onnistuneet käsityöni oli nukenvaatteita barbeilleni. Kesällä sain kuvien kanssa todistetuksi; rintaliivit voi valmistaa itse, ilman ompelukonetta tai lankaakaan. Ideoimani liivit onnistuivat yli odotusteni ja niille löytyi myös heti käyttöä vapaa-ajan asusteena kesäisenä hellepäivänä.

Yleensä en keikistele vähissä vaatteissa, mutta tämän kerran on havainnollinen esitys liivien toimivuudesta paikallaan private yleisölle. Ett tarvitse muuta kuin valmiit liivit, toimivan radion, kasan maalattavia räystäslautoja, 10 litraa maalia sekä maalisudin.

Työkalut : Sakset
Materiaali, vanha T-paita ja pätkä nauhaa n 1 m

Aseta T-paita pöydälle oikein päin. Leikkaa saksilla esitetyllä tavalla paidan koko leveydeltä 20cm – 50cm leveä kaistale irti paidasta. Leikkaa mieluiten kaistale irti helmasta, niin voit käyttää paidan hihallista yläosaa vielä toisena helle toppina, hihoineen päivineen.

Pienirintaiselle suikale voi olla 15 cm leveä, normaalikokoiselle 25cm ja isorintaiselle leveys voi olla 25 – 45 cm.

Kankaan suikale puetaan päälle, nauha solmitaan eteen keskelle, siten että kangas rypyttyy liivien kupeiksi. Nauha kiedotaan yli toisen olkapään taakse ja solmitaan kiinni taakse keskelle liiviä, sopivan kireälle, jotta liivi pysyisi päällä.

Kun liivi on valmis, siirry maalaamaan lautoja ulos. En suosittelisi menemään liivit päällä uimaan. Ne jäisi sukeltaessa varmasti veden pinnalle kellumaan, tästä varoitan. Saisikohan tämäntapaisesta hyvästä ideasta jonkin palkkion ?

Tule hetkessä kuuluisaksi !

2009-10-29T05:01:00.000-07:00

Yllätä perheesi ja ystäväsi, ilmoittautumalla Voguen malliksi. Saat blogini avajaisista itsellesi uuden imagon ja pääset heti kerralla julkkikseksi vaikka Voguen kanteen. Mitään lahjoja tai diettejä ei sinulta edellytetä. Riittää, kun kampaat hiukset. Ota vain yhteys blogiini, niin kerron reseptin, miten malliksi pääsee minkä ikäisenä hyvänsä. Oheisissa kuvateoksissa olen esimerkillinen catwalkit ja ilmeeni hallitseva malli 53 v, perheenäiti, pienestä kunnasta Länsi-Uudeltamaalta. Kesäisenä päivänä pääsin malliksi Vogueen maalatessani lautoja Viron mökillä, joten kynnys kuuluisuuteen ei ole korkea.

Voit tehdä omasta kuvastasi myös värikkään seinämainoksen, ilmaiseksi

Ja mikä parasta, voin itse säädellä julkisuuteni laajuutta näppärästi. Sinäkin voit tavoittaa toiveesi muotipiireissä juuri sellaisena, mitä itse haluat.

Mallikansion ohje löytyy :
http://www.photofunia.com/

Autan kuvasi muokkauksessa, jos kysyt neuvoa minulta.

Uuden blogini elämä alkaa

2009-10-28T04:19:00.000-07:00

Entinen Turkin Pippurit blogini katosi vahingossa, toimenpiteen johdosta, minkä itse sain aikaiseksi. Siksi aamupäiväni olikin yhtä tunteiden myrskyä. Oli tunne, ettei verenpaine voi kenelläkään olla tätä korkeampi. Nuorempana minulla oli alhainen verenpaine, ja pidin huimauksen tunnettani sen syynä. En jaksanut miettiä, miten saisin kadonneen blogini takaisin ja siksi perustin uuden samannimisen, joskin osoite on englanniksi. Kuten yleensä minulle käy, epäonneni vaan jatkui. Onnistuin

löytämään googlesta kuluneen vuoden ajalta vanhat kirjoitukseni, vasta äskenhän vietin blogini 1 v synttäreitä. Seuraavaksi keksin alkaa taltioimaan vanhat kirjoitukset Kauko Maan gallerian-blogiini. Ja kuinkas sitten kävikään. Kopioimissani texteissä oli niin paljon virhekoodeja, että tämäkin blogini sananmukaisesti " levisi" ruutuun sen koko leveydeltä. Sitten päässäni napsahti, yritin syödä jotain lounaaksi, mutta en saanut palaakaan alas. Hermostukseni helpottui huomattavasti, kun päätin perustaa uuden blogin tilalle, miltei samalla nimellä, mitä aiempi oli. Nyyh, kaverit olisivat kateissa, varmasti jonkun aikaa. Kujeet on entiset, tervetuloa Turkin Pippurit blogini lukijaksi !

Kauko Maan Galleriassani jäi kesken Hygienia- teema, joten tervetuloa sinne käväisemään Haaremissa huomenna 29.10.2008,klo 10.00, Wellcome to Harem !

http://kaukomaa.blogspot.com/

Toivon mukaan saan tämän blogin kuntoon huomiseksi.
t Annu